ME KAKS MAALISKUUSSA

Me ollaan taas "Me kaks".

Pitkästä aikaa tuntuu että me ollaan jotain muutakin kuin taxikuskeja tai suurtalousrobotteja, jotka sinkoilee ympäriinsä pesuettaan hakien tai huoltaen. Toki me vieläkin hoidetaan kaikki vanhemmille lankeavat elatus-, kuskaus- ja muut hommat, mutta aikaa on jäämässä muuhunkin. Aikaa itselle, aikaa toiselle.

Yhden vuorokauden vaivainen miniloma naapurikaupungissa tuli tarpeeseen. Sitä tarvittiin havahduttamaan ja pysäyttämään, avaamaan silmät, seisauttamaan junat ja oravanpyörät, tämän hetken todellisuuteen. Stop. Keitä me ollaan, mitä meille kuuluu?

Viime vuodet on menneet vauhdilla. Väliin mahtuu ajanjaksoja, jotka on niin rankkoja ettei niitä edes muista. Silti me ollaan kovasti aina yritetty ja tsempattu, toisinaan vähän huonommalla menestyksellä, mutta yritetty silti. Ei olla annettu periksi, piru vieköön. Ruuhkavuodet ja ikäkriisit, asunto- ja autolainat, tulojen ja menojen yhteensovittamiset, sumplimiset ja setvimiset, sitä sun tätä, sinne ja tänne, loputtomiin.

Olosuhteet on ennallaan. Ihmiset on kasvaneet, muuttuneet ja kehittyneet. Tämä meidän yksikkö, perhe, on muotoutumassa uudelleen. Ja me kaks siinä mukana.

TULIS JO...

Lunta on taas tuprutellut oikein kunnolla. Autokin oli aamulla ihan piilossa paksun kerroksen alla. Voihan sohjo. Ei tätä nyt enää haluais. Kevättä kehiin ja äkkiä. Skeittilaudat ja polkupyörät pitää saada käyttöön ja maata täytyy päästä nuuhkimaan ja ropsuttamaan.

Keväisen kirkas aurinko on sentään paljastanut tahmaiset ikkunat ja muut pesua huutavat kohteet. Eteisessä on laskettelu-kamppeiden ja toppavaatteiden suloinen sekamelska yhdessä vähän keväisempien vetimien kanssa. Rohkeimmmat kaivoi jo tennarit esiin, mutta taidan siirtää ne vaivihkaa takaisin kellariin.

Juoksuvarvasta on alkanut vihdoin kolottaa. Pienehkön(?) lenkkitauon aikana oon kasvattanut kuntosalilla lihasmassan lisäksi motivaatiota rakkaan harrastukseni pariin ja nyt alkaa vaikuttaa siltä että kohtapuoliin saa kaivaa juoksupöksyt esiin. Lähtis vaan noi lumet ja loskat ensin. Meikäläisen tuurilla nilkka vääntyy kuitenkin jonkin kinoksen kulmaan ja se olis sitten taas siinä se.

Fiilikset on oikein keväisen hyrisevät ja tirisevät lumipeitteistä huolimatta. Oikein tuntee miten sisin sulaa ja palaset loksahtelee. Klonks vaan.

PILKAHDUKSIA

RUUDUN TAKAA

Mä oon vaihtanut verhoja. Moneen ikkunaan. Mulla voi olla vuodesta toiseen samat kankaat ikkunoissa kesät talvet, mutta nyt oon laitellut isoäidin vanhoja kesäverhoja esille. Valoa tulee ihan tulvimalla sisään, vaikka onkin hieman pilvisempi päivä. Tänään on ulkona oikein litissyt kun katoilta tip-tip-tippuu vettä.
Ruudun takaa kurkistan kevättä.

LAUANTAINA

Tänään oli hiljaista laskettelukeskuksen lipunmyynnissä. Lunta pyrytti lisää ja keli oli vähän sohjoisen oloinen. Kotona laitettiin hiomakone ja sähkövatkain hurisemaan: rappuremppa edistyi huiman harppauksen ja välillä syötiin herkkuja. Illalla paistetaan popcornia ja katellaan telkkaria. Nuoriso liukenee omille teilleen. Lauantaina.

MAATA NÄKYVISSÄ

Kuusiaidan päällä on enää pari valkoista saareketta. Lumet kuivuu ihan silmissä, hiekkatiellä on joka päivä enemmän maata näkyvissä. Pihan aurinkoisimmalle rinteelle on ilmestynyt pieni heinäinen pläntti. Se on sitten kevät.

Kevään ja kärpästen innoittamana hankin toisen kuukausikortin kuntosalille heti ensimmäisen perään. Ajattelin pitää hieman luovaa taukoa, mutta "kun on kerran alkuun päästy, niin antaa mennä vaan..."

Tänään suunnataan taas salille heti koulukuskausten jälkeen kolmen nuorimman lapsen kera. Saatetaan käydä sitä ennen leivoskahvilassa munkittelemassa välipalat. Pikkuteini pääsee koulun jälkeen kavereiden kanssa humputtelemaan lähikaupungin vaatekauppoihin, ja illalla on alakoululla disco.

Mukavaa perjantaina.

AIKUISTEN AIKAA

Mieli on hyvä ja askel kepeä. Ihan kuin olisi helpompi hengittääkin, kuin olisi yhtäkkiä enemmän tilaa. Miten iso asia onkaan lähteä, pieneksi hetkeksi, irrottautua, olla korvattavissa. Ja tulla takaisin kotiin, ankkuroitua jälleen. Olla paikallansa, tarpeellinen.

Minilomalla oli leppoisaa. Ja kivaa. Yhteistä aikaa, rentoa meininkiä, hiljaisia hetkiä. Oltiin vaan. Syötiin myös herkullinen lohiateria ravintolassa sekä ihana hotelliaamiainen haudutetun teen ja juoksevan hunajan kera. Kuunneltiin kaunista musiikkia teatterissa, maiskuteltiin tauolla konjakit ja kermalikööritkin. Vietettiin aikuisten aikaa. Annettiin aisteille ajateltavaa.

VIIKONLOPPUA KOHTI

Koskaan ennen ei oo salaattiateria maistunut yhtä hyvältä kuin tänään kuntosalireissun jälkeen. Paasto on saatettu onnellisesti päätökseen ja syöminen voi pikkuhiljaa alkaa. Aamulla juotiin teetä ja mustikkakeittoa ja lounaaksi oli siis herrrrrkullista tonnikalasalaattia.

Tää kolmas paasto sujui odotettua huomaamattomammin ja helpommin. Se oli oikeastaan jo ohi ennen kuin edes kunnolla alkoi, kai tähänkin rutinoituu. Toisaalta paastoa olis mielellään jatkanut vielä joitakin päiviä, mutta kun aikataulu ei anna myöten. Huomenna on nimittäin luvassa meidän kahden kauan odotettu tuulettumisvuorokausi lähikaupungissa. Luvassa on ainakin musikaaliesitys, kahdenkeskistä ruokailua ja muuta mukavaa oleilua. Kaksistaan. Ilman lapsia. Ihan rauhassa. Hooooh.

NAMSKIS

Lainasin kirjastosta upean kirjan, täynnä ihania reseptejä.
Vatsa kurnii ja nälkä tulee väkisinkin näitä katsellessa.

Mustikka- tai mansikkasmoothie välipalaksi ...

... lämmintä broileri-paprikasalaattia lounaaksi...

... lohta ja kasvissuikaleita illemmalla...

... ja viikonloppuna kasviksilla höystettyä karjalanpaistia.

Huomenna on viimeinen paastopäivä tältä erää. Ylihuomenna aletaan hiljalleen s-y-ö-m-ä-ä-n, oih.

HYVIN PYYHKII

Hyviä unia täältä toivottelen mukavan tiistaipäivän päätteeksi. Käytiin äsken lukiolaisen kanssa rakentava ja mielenkiintoinen jutustelu, kivaa kun perheessä on aikuinen lapsi.

Kolmannen paastopäivän iltana täytyy todeta että hyvin pyyhkii. Paastoaminen tuntuu etenevän omalla painollaan, välillä koko juttu ihan unohtuu.

Tunnelma on oikeastaan melko tavallinen - ei muutoksia hyvään tai huonoon suuntaan. Aikaa jää yli ja siitä syystä on ehkä aavistuksen verran reippaampi tai aikaansaavampi olo normaaliin verrattuna.

Miehelläkin on mennyt hyvin. Yllättävän hyvin. Hän oli alussa hieman epäileväinen koko asiasta, mutta vaikuttaa nyt itsekin hämmästyneeltä paaston sujumisen suhteen. Että miten sitä voi muka pelkällä siirappilitkulla pärjätä, raavas mies.

PULLAPÄIVÄ

Tänään on laskettu mäkeä. Ensin liukureilla ja pulkilla vähän letkeämmin ja sitten myöhemmin suksilla seuranmestaruus-kisoissa vähän totisemmin. Laskujen päätteeksi tehtiin omin
pikku kätösin pullia, joita syödä nassutettiin kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Tai siis toiset söi ja toiset katseli.

Sitruunamehucoctaileja ollaan tänään kumottu yhdessä armaan mieheni kanssa. Mullehan tää paastoaminen on jo tuttua, mutta että se mieskin lähti mukaan seikkailemaan, niin wau. Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea tuleva viikko tuokaan tullessaan. Muuta kuin lisää kevättä. Ja enemmän valoa.