torstai 27. joulukuuta 2012

KESÄMIELELLÄ, VESI KIELELLÄ

Kesken kaiken ajatus harhailee kesään. Pihalla on lunta metrikaupalla ja kodissa tuoksuu vielä joulu. Talvi on hädin tuskin alkanut ja meikäläinen haaveilee kesästä. Ei mitään tolkkua.

Talven ja kesän väliin on mahdutettava kevät. Kevät, joka ainakin tällä hetkellä kummittelee mielessäni ja häiritsee yöuntanikin silloin tällöin. Opiskeluun liittyvät projektit sinkoilevat tulevan kevään aikana siihen malliin, että hirvittää jo etukäteen. Mä en pidä ollenkaan keskeneräisistä tai päällekkäisistä pitkäkestoisista jutuista, ja ensi keväänä saan osakseni kumpiakin oikein roppakaupalla. Yök. Mieluiten jättäisin väliin koko kevään ja hyppäisin suoraan kesälaitumille, mieluiten sieltä missä aita on matalin. Ai miten niin mukavuudenhaluinen (tai laiska) ihminen?

Saamattomuutta ja väsymystä karkoittaakseni nostelen puntteja kuntosalilla jo kolmatta viikkoa. Ennen joulua en ehtinyt käymään salilla kuin kerran, vaan nyt kuntoilen lähes päivittäin. Josko sitä energiaa alkaisi kohta kertyä paristoihin...

Katseltiin äsken koneelta parin vuoden takaisia kuvia Turun saaristoon suuntautuneelta polkupyöräreissulta. Ja päätettiin varata heti uuden vuoden jälkeen uusi seikkailu- ja omatoimiloma ensi kesäksi Ahvenanmaalle. JEE.

Joulusta sen verran, että me tehtiin mamman kanssa maailman parhaat laatikot. Taas. Ruoka oli niin hyvää. Kalat ja mädit ja sienisalaatit ja kinkut ja rosollit ja kaikki. Namnamnamnam. Joulupukki piipahti eteisessä isoine mahoineen, muttei puhunut mitään. Hosui vain käsillään kovin ja jätti ison kasan lahjoja perässään. Tuntui olevan aika kiireinen ukkeli.

maanantai 17. joulukuuta 2012

MISSÄ JOULU?

Selasin parin vuoden takaisia joulukuun kirjoituksiani. Hooh, mitä hässäkkää. Pitkiä listoja tekemättömistä tai tehdyistä asioista. Pääsin niiiin hyvin tunnelmaan. Alkoi hieman ahdistaa.

Tutkailin myös viimevuotisia ajatuksia. Tuolloin jouduin opiskelukiireiden takia karsimaan jouluvalmisteluita varsin rankalla kädellä. En jaksanut enkä ehtinyt valmistautua joulun tuloon oikeastaan millään tavalla.

Joulu saapui molemmilla kerroilla. Ja se saapuu tänäkin vuonna. Eikä sen saapumisella ole mitään yhteyttä mun valmisteluihin.


Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle,
sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.


Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi,
siinäkö joulu on?
Lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa,
siinäkö joulu on?


Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle,
sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Tällä mennään. Joulua kohti.



tiistai 11. joulukuuta 2012

MUKAVUUSALUEELLA?

Viimeiset päivät koulua ennen kolmen viikon joululomaa. Takkuiselta tuntuu.

Moni asia on opintoihin liittyen ihan kesken ja levällään. Koko syksy on ollut aika raskas ja varsinkin viime keväänä oli paukut vähissä. Nyt hirvittää jo etukäteen tuleva kevät ja kolme näyttötutkintoa. Että mistä löytyis aikaa ja energiaa?

Mä oon päättänyt siirtyä pois "mukavuusalueeltani" lisäenergian toivossa. Mä aion ruveta rääkkäämään itseäni jonkunlaisen kunto-ohjelman parissa ja heti huomenna hommaan kuukausikortin kuntosalille. Vähintään kolme kertaa viikossa annan punteille kyytiä ja loput "luppoajat" nostan sykettä reippaalla kävelyllä tai peräti hölkällä. No just. Ei vois vähempää kiinnostaa. Blaaaah.

Inspiraation lähteenä toimikoon rakas reippailijatyttöni, joka on tänään täysi-ikäinen. Toista yhtä reipasta ja sinnikästä tapausta en tunne - päättäessään tyyppi menee kliseisesti vaikka läpi harmaan kiven. Upea ja ihmeellinen, valoisa ja valloittava,  herkästi tulistuva ja nopeasti lauhtuva, kovapäinen ja kapinoiva, hyväsydäminen ja herkkä... Perjantaina meillä pidetään bileet. Onnea vaan.


tiistai 27. marraskuuta 2012

KUPLIVAA

Valmista tuli. Pientä fiksausta vielä ja sitten monistamaan. Ou jee. Portfolio on valmis.

Mä saan välillä sellasia poreilukohtauksia. Jostain asiasta tulee ihan älyttömän hyvä fiilis ja tuntuu että päässä soi kaikki maailman parhaat biisit samaan aikaan. Jokin villitysvaihe tuloillaan..?

Joulu on pian. Ihanaa. Postikin toi ilosanomaa.

lauantai 17. marraskuuta 2012

KYKKIMISPAIKKA

Mä oon ollut nyt parin viikon työjakson aikana aamuisin kotona. Yhtenä aamuna heräsin vaimeaan supinaan, jota kuului jostain lähettyviltäni. Mumina jatkui ja hetken kuluttua pienen komeron ovi avautui. Kaksi poikaa taskulamppujen kera oli ahtautunut liinavaatekaappiin pyyheliinojen päälle. Kykkimispaikalle.

Herttainen alku hämyisen harmaalle päivälle. Lumet lähti aikoja sitten ja nyt on elo pelkkää HARMAUTTA ja HÄMÄRYYTTÄ. Aamusta iltaan.

Mun kykkimiset tietokoneen äärellä alkaa taas ihan tosissaan, kun toisen näyttötutkinnon kirjallinen osuus alkaa. Hoh. Hooh. 


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

LUMI TULI

Perjantaiaamuna maa valkeana. Pojat pihalla jo ennen aamupalaa. Rappusilla puoliksi syöty pipari. Aina yhtä ihmeellinen ensilumi.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

VARASLÄHTÖ

Hämärissä huoneissa.  Kynttilä valaisee kirkkaammin ja laajemmalle. Tänään tunsin hyasintin tuoksun. Kiireen keskellä lempeissä tunnelmissa. Kaksi kuukautta valon juhlaan.

torstai 18. lokakuuta 2012

PULLANTUOKSUINEN

Mä en oo koskaan osanut leipoa pullaa. Onko MIKÄÄN ihanampaa kuin tulla kotiin ryydyttävän puuduttavalta koulurupeamalta ja löytää uunista eilistä pullaa? Hetkeksi mikroon, pling ja nuuuuh... Mulla on onnellisia lapsia kun niillä on pullantuoksuinen isosisko.

Ai joo. Paasto kesti seitsemän päivää ja olo pysyi tosi hyvänä lähes koko ajan. Yhden illan aikana oli joitain epämääräisiä tuntemuksia sydämessä, mut ne meni ohi kun lisäsin veden juomista. Hieman kyllä huolestuin, pakko myöntää. Nyt ollaan palattu arkeen ja ruoka maistuu äärettömän hyvältä. Ihmeekseni oon todennut, ettei sitä tarvii syödä ollenkaan paljon - vatsa täyttyy vähemmälläkin.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

TÄÄ TUNNE

Voi että, tää tunne. Kun on saanut valmiiks jotain, jonka saa jättää käsistään, lopullisesti. Kun on istunut tietokoneella kymmeniä tunteja monen peräkkäisen päivän ja viikonlopun ajan ajatukset tahmeina ja takapuoli puuduksissa. Kun voi painaa lähetä-nappulaa. Olotila hipoo taivaita.

Ja hetkinen. Ulkonahan on mitä mainioin syyssää. Aurinko porottaa vielä ja värit pihapuissa on ihan loistavat. Taidanpa lähteä lenkille.

Toinen paastopäivä meneillään. Enkä edes meinaa muistaa koko asiaa :)

perjantai 5. lokakuuta 2012

OHI SYYSKUUN, LÄPI REPALEISEN LOKAKUUN

Mitä tapahtui syyskuulle, mihin se oikein hulahti? Klumps vaan. Kouluhässäkkää, työhässäkkää, kotihässäkkää. Itsearviointihässäkkää. Syyshässäkkää
Väliin mahtui pieniä luovia aamupäiväaikoja, jolloin tuijottelin ikkunasta ulos ja kuuntelin hiljaisuutta. Tai taapersin syksyisessä maastossa koiran kanssa kahdestaan. Oi.


Marraskuuta kohti mennään. Sadetta, sumua ja hämärän hyssyä. Huomenna aloitan paaston. Viimekeväinen yritys typistyi kolmeen säälittävään päivään, jonka jälkeen ratkesin lohileipään Ikean kahviossa.

perjantai 17. elokuuta 2012

KOULULAINEN

Mä luulin et olisin tuntenut pelkästään kammottavaa haikeutta pienimmäisen koulunaloituksen yhteydessä. Kun viimeinen lapsi menee kouluun... Tunnemylläkässä olikin mukana aimo annos helpotusta, huojennusta ja iloa. Kiitollisuutta.

Reissussa käytiin ja takaisin tultiin. Etelän lämmössä oli pakahduttavan kuumaa. Oleminen pysyi siedettävänä kylmien juomien, uintipulahdusten ja ilmastoinnin avulla. Siis haloo, siedettävänä?

Okei okei, oli siellä melko huippua, myönnetään. Viikossa ehdittiin tutustua paikalliseen herkkuruokatarjontaan useassa eri ravintolassa, kärventyä rannalla kyllästymiseen asti ja viettää kahdenkeskistä aikaa monen vuoden edestä. Kotiin oli kuitenkin kiva palata. Lomaa olis voinut jatkaa pidempäänkin.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

VOI ITKU

Pitkä koleahko kesä lähenee loppuaan. Me ollaan oltu. Enimmäkseen kotona. Omalla pihalla. Välillä piipahdettu uimassa ja kaupassa. Mut pääasiassa ollaan Löysäilty. Tai ollaan me välillä ryhdistäydytty ja pelattu pingistä tai sulkapalloa. Pihalla. Aurinkoisina päivinä mä oon jopa maalaillut aitalautoja. Mut sitä ei lasketa, koska se on ihan älyttömän kivaa. Piha-aitaa on tullut lisää mooonta metriä.

Tramppoliini tuli tiensä päähän kun esikoisen poikakaverin piti näyttää siinä pari hurjaa temppua pikkupojille. Onneksi vain pomppukangas repesi ja suuremmilta ruhjeilta vältyttiin. Tiensä päähän tuli myös 1-vuotiaan kissaraasumme elämä, joka päättyi ihan liian aikaisin. Auton alle. Tänään on surtu ja itketty. Kaikenlaista. Elämä heittelee joskus yllättävällä tavalla.

Elämä, tai oikeastaan lentokone, heittää meidät kohta etelän lämpöön viikoks. Ei sitä ymmärrä. Me lähdetään siis kahdestaan lomalle. Samassa koneessa matkustaa kylläkin 17-vuotiaamme kaverinsa kanssa, mut heitä me ei tunneta. Tai siis he ei tunne meitä. Ei haittaa ollenkaan. Ja vaikka me asutaankin samassa hotellissa, me ei todennäköisesti nähdä hoidokeistamme kuin perävalot silloin tällöin, mut sekään ei haittaa. Ollenkaan. Sopii oikein hyvin. Koska mehän lähdetään lomalle. Lomalle? L-o-m-a-l-l-e.



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

ANSAITTUA

Se on loma nyt, sanois ruottalainen. Kaikkien kotiäitivuosien jälkeen lähes ihkaoikea kesäloma. Ja mua väsyttää. Koko ajan. Nyt vetäydyn vienosti takavasemmalle, nostan jalat pystyyn aina tilaisuuden tullen ja nautin ansaitusta ajasta rakkaimpieni kanssa.

P.S. Juhlat on juhlittu. Tunnelma pysyi lämpimänä sateesta ja tuulesta huolimatta, ja päivänsankari oli onnellisen oloinen. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille, nähdään taas.


Suljen ihanan soittorasian,
kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan
taskuun taputan,
siihen saakka kun tavataan.
Kiitän, kumarran, niiaan, vilkutan,
pian taas yhdessä laulellaan.



keskiviikko 23. toukokuuta 2012

KUKKUU

Käki on kuultu. Parikin kertaa. Pihan omenapuu kukkii ja tuomi tuoksuu. Ilma on siitepölystä sakeana. Kesä on ihan kulman takana.

Tänään. Eskarilaisen kevätjuhlassa nähtiin huikea breakdance-esitys, jota tähditti meidän pienin muruliini. Sama tyyppi, joka ei ikinä osallistunut yhteenkään kerhoesitykseen, koska kaikki töllötti. Väkipakolla aina raahattiin kaveri juhlapaikalle, mutta esiintymiset jäi joka vuosi väliin. Vaan tänään kävi toisin. Päiväkodin pihassa raikui "Poika saunoo" ja tunnelma oli kuin kultajuhlassa konsanaan. Perheen kuopus kieppui väkkäränä kyseisen kappaleen tahdissa keskellä areenaa ja teki hurjia temppuja suu hymyssä ja silmät innosta loistaen. Sydän melkein pakahtui. Myös mun.

Ruusupuskissa on taas kuivia oksia ja mun täytyy katkoa niitä, ihme pakkomielle. Ja eihän sitä tiedä, jos joku juhlavieraista vaikka haluais tarkistaa pensastilanteen. Ikkunoitahan ei kannata pestä, koska sitä siitepölyä on järkyttävä määrä joka paikassa. Ehkä ens viikolla. Kakkupohjia vois varmaan tehdä valmiiks pakkaseen tai jotain. Yllättävän rauhallisissa tunnelmissa mennään kohti h-hetkeä. Ainakin vielä. Kääk.

Ai juu. Näytöt meni ihan nappiin. Jee.

perjantai 11. toukokuuta 2012

SNAP, CRACKLE & POP

Portfolio lähti eilen postin mukana kohti koulua ja arvioivaa opettajaa. Ens viikon lopulla saadaan palautteet ja sen jälkeen on enää joitakin päiviä opiskelua ennen kesälomaa. Oih.

Sitä ennen järkätään yhdet ylioppilasjuhlat. Iik. Mä en oo vielä yhtään miettinyt servettejä tai pöytäliinoja. Voisko käydä niin että mä en ehdi stressata niitä juhlia paljoakaan..?

Elämä tuntuu tosi poreilevalta ja kuplivalta just nyt. Vähän sellanen hyrisevän poksahteleva riisimurofiilis kaiken kaikkiaan; lehdetkin vaan poksuu puissa ja linnut rakentaa pesiään ja sirkuttaa puolisoidensa perään. Tää aika on ihan parasta.

Huomenna mennään häihin koko porukalla. Tänään kaiveltiin jo juhlavaatteita esiin. Ja käytiin poikien kanssa pukeutumistaistelun ensimmäinen erä. Tasapeli. Aamulla jatketaan. Mikä ihme siinä juhlapukemisessa on niin vaikeaa..? Huoh.

Hellantekijä tuli viimein ja teki puuhellan. Tosta noin vaan. Ja me vaan kuljetaan ympäri keittiötä ja ihaillaan sitä. Meidän puuhellaa.

tiistai 1. toukokuuta 2012

PUUDUTTAA

Pätkiksen mittainen tauko kirjallisten ääreltä. Juu. Vapunpäivänä. Jihuu. Ihana kevät näyttäis olevan ulkona. Terveisiä perheelle, jos satutte koneelle. Äiti täällä kykkii. Nähdään joskus. Moi.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

KOHTA

Ensimmäinen näyttöviikko onnellisesti ohi, toinen meneillään ja kolmas tuloillaan. Järkyttävä määrä kirjallisia hommia, joista suurin osa vielä edessäpäin. Väliiin on mahtunut murusia. Mä oon ropsutellut ja kopsutellut, myllännyt ja pyllistellyt. Pihalla. Niin ihanaa. Tää aika ennen suurta, vihreää vallankumousta. Puskat ja oksat työntyy silmut viritettyinä kohti korkeuksia. Kohta kajahtaa.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

HOO MOILANEN

Musta alkaa tuntua et oon ymmärtänyt jotain ihan väärin. Ihan totaalisen väärin. Mä istun päivästä toiseen sisällä ja rustaan paperille mitä mahtavampia suunnitelmia, joita sitten yritän toteuttaa yhtä upeasti jonkun toisen arvioidessa sitä. Kirjallisten suunnitelmien ja käytännön toteutusten jälkeen arvioin vielä omaa toteutunutta toimintaani. Mietin menikö jokin pieleen ja miksi. Ja jos kaikki meni putkeen, niin miksi. Ööö..?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

HILJAINEN VIIKKO?

Pääsiäistä kohti mennään ja meteli tai ainakin tahti sen kuin kiihtyy. Seurakunnan työssäoppimisjaksoon liittyvien kirjallisten arviointien pitäis olla valmiita sunnuntaihin mennessä. Välissä on käyty koulua ja väännetty ties mitä ryhmätöitä ja samalla on täytynyt valmistautua näyttöviikkoihin, jotka alkaa ihan just.
Että kiirusta on. Hop hop.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

MULTASORMI

Kaikesta keväisestä huumaantuneina kylvettiin tänään pääsiäisruohojen lisäksi kesäkukkien siemeniä: kehäkukkia, krasseja ja tuoksuherneitä. Laitettiin niitä sellasiin biohajoaviin pahvipurkkeihin, jotka voi sitten myöhemmin keväällä upottaa suoraan kukkapenkkiin. Saas nähdä lähteekö yksikään siemen itämään.

Terassista on jo melkein puolet näkyvissä ja rinteessä puskee esiin tulppaaninvarsia. Niin ihanaa kun on kevät ja kohta voi työntää sormet multaan pihallakin.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

JOKAISELLE JOTAKIN

Musta on ihanaa havahtua toisinaan siihen, että porukat katoaa jonnekin. Jäljelle jään vaan mä ja elukat. Kaikki on omilla teillään: vanhin tyttö on poikakaverinsa luona, toiseksi vanhin on lastenvahtina, pikkumurkku ja eskarilainen lähti mummille yökylään ja toka- ja nelosluokkalaiset koululle discoilemaan. Jokaiselle jotakin. Niin, ja mies lähti kuskaamaan niitä kaikkia. Mä laitan pyykkikoneen hurisemaan ja meen kahville. Se on moro.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

LAUANTAINA

Tokaluokkalainen lähti eilen iltapäivällä parin kaverinsa kanssa testaamaan kauden viimeisiä kevätrinteitä läheiseen laskettelu-keskukseen. Reippailun päätteeksi hän sai kutsun yökylään ja sinnekin piti ottaa lauta mukaan. Lumet on sulaneet joka päivä jonkin verran ja maata pilkottaa jo monin paikoin.

Ison veljen lähdettyä reissuilleen alkoi eskarilaisella olkkarin pöydän alla majanrakennusprojekti, joka jatkuu vieläkin. Ensimmäiset pari tuntia majassa oli ihan hiljaista lukuunottamatta muutamia vaimeita hyräilyjä silloin tällöin. Majaan työnnettiin kissan lisäksi patjat ja tyynyt ja illan päätteeksi siellä soi Robinin Frontside Ollie, uudestaan ja uudestaan...

Nelosluokkalainen suunnitteli ja piirsi koko päivän pöllölaukkua, jolla hän aikoo osallistua johonkin kilpailuun. Hieno siitä tulikin, oikea taideteos.

Pikkumurkun kanssa tehtiin päiväruuaksi läjä lihapullia ja muussia ja iltapalaksi vielä ihanan rapsakkaa pizzaa. Lukiolaisista vanhempi vaikeroi pitkän matematiikan parissa ja nuorempi rillutteli kaverinsa syntymäpäivillä.

Mies teki taas remonttia. Meidän kammariin tulee uudet tapetit ja ne on ehkä maailmankaikkeuden kauneimmat, sellaset rusehtavan kultaiset, joissa on vanhanaikainen kuviointi. Keittiöremontti alkaa lopulta olla valmis, puuhella vain puuttuu. Ja sekin saadaan kunhan muurari palaa lomiltaan. Keittiössä siis vaihdettiin kaapinovet ja kaakelit, tapetoitiin, kaivettiin laminaatin ja korkkimaton alta vanha lautalattia esiin, hiottiin ja maalattiin se, kuten myös puolipaneelit ja lattialistat, tehtiin jääkaapille syvennys ja puuhellalle nurkkaus sekä vaihdettiin valaisimet. Työtunteja tuli varmaan satoja. Helpommalla (ja kalliimmalla) olis kaiketi päässyt, jos olis antanut homman jollekin ulkopuoliselle, mutta näin keittiöstä tuli meidän näköinen.

Ja mitäs mä sitten tein lihapullien, muussin ja pizzan lisäksi lauantaina? No ainakin pesin ja ripustin pari koneellista pyykkiä, täytin ja tyhjensin tiskikoneen, tiskasin, järkkäilin vähän paikkoja, kannoin tapettivuotia, kävin kaupassa, siivosin vaatekomeron (!), kattelin telkkaria, join puolikkaan siiderin, nukahdin sohvalle...

perjantai 16. maaliskuuta 2012

LUKSUSTA

Ai että... Ihan kuin ennen vanhaan... Perjantaivapaa, oih.

Mä oon oikeasti sitä mieltä että pienten tai vähän isompienkin lasten vanhempien kuuluis tehdä korkeintaan nelipäiväistä työ- tai kouluviikkoa. Perjantait sais olla pakollisia vapaapäiviä, jolloin vois latautua lusmuillen tai siivoillen, käydä kuntosalilla tai lenkillä, tehdä rästihommia tai roikkua netissä. Viikonloput on täynnä ihmisiä ja ohjelmaa ihan kuten arki-illatkin, joten tällainen tyhjä päivä omassa kodissa yksin tuntuu tarpeelliselta. Lisää samaa, kiitos.

Viime sunnuntain työpätkän ansiosta sain mahdollisuuden viettää laatuaikaa itseni kanssa tänään. Nukuin tietty pidempään, roudasin koulu- ja eskarityypit kohteisiinsa, riehuin kuntosalilla ja järkkäsin huushollia pikapikaa vähän siistimpään kuntoon. Iltapäivän puolella kärrään koululaiset kotiin, käyn palaveeraamassa näyttötutkintoon liittyvistä asioista ja keitän äidilleni kaffet. Ihan luksusta.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

SIELLÄ TÄÄLLÄ

Etelärinteessä siellä täällä maata näkyvissä.

Kevät. Keikkuen tulevi.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

MERKITYS

Viikko työssäoppimista takana. Heti ensimmäisenä päivänä tuli tunne, että tässä se on. Unelmaduuni. Josta saa vielä palkkaakin. Ei paljoa, mutta jotain kuitenkin. Siis siinä vaiheessa kun menee oikeisiin töihin valmistumisen jälkeen.

Mä en tiedä miksi mun on ollut niin vaikeaa nähdä itseäni missään ammatissa. Oon mä tosin töissäkin ollut, joitakin vuosia ennen lapsia ja vähän niiden välissäkin. Lapsiluvun ja pitkään jatkuneiden kotiäitivuosien takia painopiste on ollut monen vuoden ajan selvästi kotona, työ- tai uraminälle ei ole ollut aikaa, tilaa eikä halua.

Opiskelun myötä loppuelämä alkaa hahmottua aiempaa selkeämmin. Toki rooli suurperheenäitinä on vielä pitkään vahva ja tärkeä, mutta sen lisäksi alan nähdä itselleni muitakin merkityksiä. Elämä ja tehtävä myös kodin ulkopuolella on alkamassa ja se tuntuu pelkästään hyvältä. Tarkoituksenmukaiselta ja merkitykselliseltä.

perjantai 17. helmikuuta 2012

AIKALISÄ

Viimeinen päivä koulua ennen pitkää taukoa. Mä oon jo kotona. En vaan jaksanut mennä. Pinnaan.

Eilen tuli lukion tokaluokkalaisesta wanha penkkaripäivän iltana. Mä päättelin että jos kerran lapsi on vanha, lapsen vanhemman täytyy olla tosi vanha. Ellei ikäloppu. Silkkaa matematiikkaa.

Todella vanha katseli todella kaunista sinivihreään iltapukuun pukeutunutta nuorta naista. Tunsi rinnassaan ylpeyttä, myös hieman haikeutta ja kateutta. Sillä ilopillerillä on kaikki vasta alussa, koko elämä edessä. Huokaus.

Ikäkriisiäkö tässä kehitellään? Otetaan aikalisä. Mennään hiihtolomalle. Ja sen jälkeen seurakuntaan viideksi viikoksi työssäoppimaan. Sitten vois jo ruveta noi lumet sulailemaan. Pyöräily tökkii.

lauantai 4. helmikuuta 2012

VAUHDISSA

Ai kamala, miten aika rientää.

Taas on viikonloppu. Huomisen jälkeen uusi viikko. Joka loppuu ennenkuin kunnolla alkaa. Ja sitten viikonloppu. Muutama tehokas koulupäivä väliin ja... Viikonloppu. Puretaan laukut ja reput, järjestetään koulupaperit, pestään vuori pyykkiä, s-i-i-v-o-t-a-a-n, jutellaan, taistellaan milloin mistäkin, tehdään sovintoja, halataan, pakataan laukut ja reput, aletaan alusta.

Näillä mennään. Viuh vaan. Heikompia hirvittäis.

Ulkona on maailman kaunein talvimaisema. Lunta on ja pakkastakin saatiin vihdoin kunnolla. Pyörä ei näillä keleillä oikein tahdo rullata, mutta saapahan pakaraseutu vähän treeniä. Hikeä pukkaa harva se päivä ja naamaan on ilmestynyt terve punoitus. Reipasta menoa.

P.S. Meillä on koulussa meneillään ihan mahdottoman kivoja kursseja: lastenkirjallisuutta, kasvatuskumppanuutta, liikuntakasvatusta ja musiikkia. Me like.

lauantai 21. tammikuuta 2012

TÄSSÄ KÄVI NYT NÄIN

Meidän nuorempi lukiolaistyttömme, 17-vuotias seikkailijasielu, on kuukausitolkulla suunnitellut tulevan kesän lomareissua hyvän ystävänsä kanssa. Tarkoituksena olisi lähteä jonnekin eteläiseen Eurooppaan itse tienatuilla rahoilla. Me ollaan miehen kanssa tasaisin väliajoin hoettu hajamielisesti että jaa tai hmmm ottamatta sen kummemmin kantaa reissun toteutumiseen.

Kunnes tänään. Typsykkäisemme ilmoitti että nyt he muuten varaavat viikon matkan Rhodokselle, kyseessä on joku superhyperhyvä kaksi yhden hinnalla -tarjous ja paikkoja on rajoitetusti.

"Hetkinen, hetkinen..! Tehän ootte molemmat alaikäisiä, menkää vasta seuraavana kesänä kirjoitusten jälkeen, jooko? Ai että ollaan luvattu ja nyt sitten perutaan. Ja meinaatte lähteä joka tapauksessa?" No sitten meikäläinen heittää vitsinä että "Mähän voisin lähteä mukaan!" Mies siihen että "Eikun mä voisin lähteä!" Yhdestä suusta taidettiin tokaista että "Mitä jos lähettäis molemmat..?"

Niin siinä sitten kävi että näpyteltiin tarvittavat tiedot koneelle ja maksettiin varausmaksu nettipankissa. Kaikki tapahtui puolen tunnin sisällä. Tosta noin vaan. Naputinap ja klik-klik. Kiitos varauksesta ja hyvää matkaa. Voihan iik. Eikun JEEEEEEE!!!!!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

LOMA LOPPUU

Mä vietin tästä kolme viikkoa kestäneestä vapaastani ehkä puolet yöpuvussa. Kävin pari kertaa työpaikallakin yöpaidan helma takin alta vilkkuen. Ei siellä kylläkään muita ollut silloin, joten no hätä.

Mä oon levännyt ja nautiskellut tekemättömyydestä. Nukkunut niin pitkään kuin on nukuttanut ja noussut hitaasti uuteen päivään. Sitten mä oon ottanut varmaan joka päivä pienet päivänokoset jossain päin taloa. Mä oon levännyt niin, että ihan väsyttää ja kyllästyttää koko touhu. Arki vois jo alkaa.

Eskarissa, alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa alkaa huomenna uusi lukukausi ja mun koulu starttaa kevätkauteen tiistaina. Whaaat? Kevätkauteen???

Ennen kevättä täytyy kai selvitä talvesta, joka vasta aloittelee. Maassa on parin päivän ajan ollut valkea peite ja lämpötila on pudonnut miinukselle. Polkupyörään hommattiin nastarengas (yhdellä kuulemma pärjää...) ja pyöräilykypäräkin löytyi. Täytyy muistaa ottaa villamyssy mukaan suojaksi satulan päälle, ettei takapuoli jäädy penkkiin kiinni. Ja lukkosula olis varmaankin hyvä pitää mukana, kun talvinen polkupyöräseikkailu juna-aseman ja koulun välillä alkaa.

Energiaa on ladattu ja sitä tuntuu olevan. Akut on täynnä. Olo on kuin varsalla ennen laitumelle menoa. Oudon ihana pirinä ja surina sisuksissa. Tästä taitaa tulla hyvä vuosi. Heissulivei.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

HYVÄÄ KOHTI

Uusi vuosi, uusi aika. Riittämättömyys, saamattomuus ja mukavuudenhalu. Päätökset, lupaukset ja ryhdistäytymiset. Uudenlainen elämä? Jälleen kerran.

Tänä vuonna opettelen painamaan jarrua. Ja toisaalta lisäämään vauhtia. Huomaan helmihetket ja hidastan, annan aikaa kohtaamisille, pysähdyn. Lasken rimaa, lopetan vatvomisen ja tyydyn vähempään. Keskityn olennaiseen ja luovun tarpeettomasta - jyvät akanoista, you know?

Opettelen tunnistamaan omia kasvunpaikkojani ja kipukohtiani. Annan anteeksi kaikille, myös itselleni. Ymmärrän arvoni ja merkitykseni, ainutlaatuisuuteni kaikessa epätäydellisyydessään.

Melko mahtipontista meinailua.

Eilen puhuttiin paljon lasten kasvamisesta ja aikuistumisesta, ikääntymisestä ja siihen liittyvästä luopumisesta, elämästä yleensä. Ja siitä, miten tärkeää on tehdä asioita, jotka ovat merkittäviä myös omasta näkökulmasta. Asioita, joilla on väliä.