Ennen otsikointia kävi mielessä, että oonkohan käyttänyt samaa sanaa ennenkin, mutta en jaksanut/ehtinyt tarkistaa. Ja vaikka olisinkin, ei haittaa, koska tällä teemalla mennään.
Kiirettä pitää siis. Koko ajan. Samaan aikaan hirvittävä haikeus siitä, että kohta tää loppuu. No ei varmaankaan koko elämä, mutta jokin aikakausi kuitenkin käy uhkaavasti loppua kohden. Lapset kasvaa ja kehittyy, ja me kaks siinä sivussa rupsahdetaan samaa tahtia. Hitaasti, mutta varmasti.
Viime kirjoituksen jälkeen on kaksi lapsista täyttänyt taas lisää vuosia. Vanhimmasta pojasta tuli teini ja kolmanneksi vanhimmasta tytöstä täysi-ikäinen. Voisko tän ajankulun vaan pysäyttää tai edes hidastaa? Vai olisko mahdollista palata menneeseen ja elää joitakin hetkiä uudestaan, kun ne oli niin upeita ja nopeasti ohimeneviä? Eikö mitenkään..?
Kyllähän mä sen tiedän, että elämä on matka. Että jostain tullaan ja johonkin ollaan menossa. Enkä kai ihan tosissani kummiskaan haluaisi jäädä yhteen ja samaan tilanteeseen. Välillä vaan tuntuu, ettei pysy perässä kaikessa mitä ympärillä tapahtuu. Tai omassa itsessä. Tarttis lisää kapasiteettia ja kykyä kaiken käsittelemiseen ja sisäistämiseen. Kun sitä on tällainen tunne edellä taaksepäin mönkivä rapuihminen.
Mitä muuta? Töitä, tapaamisia, ajattelua, keskusteluja, työstä palautumista, ajatusten harhailua ja arjen hallintaa. Sitä se oma elämä kai enimmäkseen pitää sisällään nyt. Painopiste on lisäkoulutuksen aloittamisen myötä siirtymässä uhkaavasti työelämään, joka on erittäin mieluisaa ja antoisaa, mutta myös haastavaa ja kuluttavaa. Aikaa omille harrastuksille tai vaikkapa parisuhteen hoitamiselle ei hyvästä tahdosta huolimatta tunnu järjestyvän. Mielessä silti on usein, että jottain tarttis tehrä, mutta siihen se sitten jääkin. Toisaalta, ehkäpä asioiden tiedostaminen on jo tärkeä muutokseen johtava seikka, ja seuraavaksi sitten vaan odotellaan sitä inspiraatiota ja oikeaa hetkeä.
Joka tapauksessa on ihanaa, kun on kevät. Pihan ainoa kunnollisen kokoinen omenapuu kaatui väsymyksestä kyljelleen, ja nurmikko muistuttaa päivä päivältä enemmän perunamaata futispoikien ansiosta, mutta joka hetki mennään kohti kesäisempiä kelejä ja vastaleikatun nurmikon tuoksua. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
P.S. Edelliseen kirjoitukseen viitaten oon sitä mieltä, että nämäkin valinnat on ihan omia ja seison niiden takana leuka pystyssä. Haluaisin vaan lisää tunteja vuorokauteen ja sata samanlaista toivomusta. Kun maailma ei riitä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkea. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
maanantai 18. tammikuuta 2016
LUOVA TAUKO
Taukoa on ollut. Kaikkea on tapahtunut, mutta ilmeisesti oon pystynyt käsittelemään asioita niin, etten oo kokenut niistä sen suurempaa jakamisen tarvetta. Koska oon kerran pysytellyt hiljaa. Tai sitten hulinaa on ollut ihan liikaa, enkä oo vaan ehtinyt.
Tiivistettynä väittäisin, että hyvää kuuluu. Noin niin kuin äkkiä ajateltuna. Pojat on hurahtaneet jalkapalloon ihan täysillä kummatkin, ja arki täyttyy paljolti treeni- ja turnauskuskauksista sekä urheiluvaate- ja varustehuollosta. Kompastelen päivittäin haiseviin nappulakenkiin ja jalkapalloihin, ja kotimme tyypillisin ääni pesukonehurinan lisäksi on tätä nykyä pallon pomputtelu, joka kantautuu eteisestä lukuisten tekniikkaharjoittelujen aikana.
Keskimmäiset typykät on teinejä omine kasvuun liittyvine kipuiluineen ja murtautumisineen, ja isot tytöt jo niin aikuisia ja itsenäisiä. Näin sen kuuluu kai mennäkin. Me kullan kanssa pärskytellään kaiken keskellä, eikä aina oikein tiedetä mistä ollaan tulossa tai mihin menossa ja mitä varten. Rakkautta tuntuisi kuitenkin riittävän, ja se on kai oleellista. Ruuhkavuodet jatkuu aina vaan, keski-iän kriisi on parhaimmillaan ja viidenkympin villitys kurkistaa ihan nurkan takana. Että ei käy tylsäksi elämä.
Luovaa taukoa on blogin lisäksi yritetty pitää myös arjesta. Viikonloppuna vietettiin nuorimman tytön 15-vuotissynttäreitä helsinkiläisessä hotellissa asiaankuuluvine hemmotteluineen. Hotellihumputtelujen ohessa nautimme olostamme mm. intialaisessa ravintolassa ja nykytaiteen museossa, jossa yllätin itseni kyynelehtimästä vuolaasti katsoessani videota pianomusiikilla vaikutetuista muistisairaista. Niin koskettavan kaunista oli nähdä miten musiikin avulla voitiin herättää jo lähes kokonaan sammunut ihmismieli edes hetkiseksi henkiin. Kunnes se taas katosi.
Tiivistettynä väittäisin, että hyvää kuuluu. Noin niin kuin äkkiä ajateltuna. Pojat on hurahtaneet jalkapalloon ihan täysillä kummatkin, ja arki täyttyy paljolti treeni- ja turnauskuskauksista sekä urheiluvaate- ja varustehuollosta. Kompastelen päivittäin haiseviin nappulakenkiin ja jalkapalloihin, ja kotimme tyypillisin ääni pesukonehurinan lisäksi on tätä nykyä pallon pomputtelu, joka kantautuu eteisestä lukuisten tekniikkaharjoittelujen aikana.
Keskimmäiset typykät on teinejä omine kasvuun liittyvine kipuiluineen ja murtautumisineen, ja isot tytöt jo niin aikuisia ja itsenäisiä. Näin sen kuuluu kai mennäkin. Me kullan kanssa pärskytellään kaiken keskellä, eikä aina oikein tiedetä mistä ollaan tulossa tai mihin menossa ja mitä varten. Rakkautta tuntuisi kuitenkin riittävän, ja se on kai oleellista. Ruuhkavuodet jatkuu aina vaan, keski-iän kriisi on parhaimmillaan ja viidenkympin villitys kurkistaa ihan nurkan takana. Että ei käy tylsäksi elämä.
Luovaa taukoa on blogin lisäksi yritetty pitää myös arjesta. Viikonloppuna vietettiin nuorimman tytön 15-vuotissynttäreitä helsinkiläisessä hotellissa asiaankuuluvine hemmotteluineen. Hotellihumputtelujen ohessa nautimme olostamme mm. intialaisessa ravintolassa ja nykytaiteen museossa, jossa yllätin itseni kyynelehtimästä vuolaasti katsoessani videota pianomusiikilla vaikutetuista muistisairaista. Niin koskettavan kaunista oli nähdä miten musiikin avulla voitiin herättää jo lähes kokonaan sammunut ihmismieli edes hetkiseksi henkiin. Kunnes se taas katosi.
perjantai 11. syyskuuta 2015
VOIHAN PALJU
Ihan kohta pääsen pulahtamaan ensi kertaa saunan edustalla kököttävään puiseen saaviin. Viime viikonloppuna sitä testailtiin lähinnä miespuolisen kaveriporukan kesken, ja hyvin näytti toimivan. Ainakin jos jotain voi päätellä siitä kuinka monesti siellä kastauduttiin ja kuinka saunomisesta paljukäynteineen ei meinannut tulla loppua lainkaan. Aamu ehti valjeta ennen kuin paljun lämpimästä ja kosteasta sylistä maltettiin irtaantua.
Kesä on kääntynyt syksyyn, ja siitä mä tykkään nykyään kovasti. Joskus aikaisemmin kotiäitivuosia viettäessäni muistan koulujen aloituksen ja pimenevien iltojen tuntuneen välillä ahdistavilta. Toiset tuntuivat siirtyvän elämissään taas eteenpäin, ja mä vaan poljin paikoillani, vuodesta toiseen. Nyt iltojen hämäryys ja vilpoisuus tuntuu turvalliselta ja kodikkaalta, oikealta.
(Ai miten niin tunneihminen..?)
Mä uskon, että iso osuus turvallisuudentunteen vakiintumiselle on opiskelun myötä auenneella uudella maailmalla mielekkäässä työympäristössä. Tietty terveydentilaan liittyvät koettelemukset on myöskin pakottaneet tarkastelemaan elämää totutusta poikkeavien linssien läpi. Lisäksi on ihanaa, kun on omannäköinen koti (pihasaunoineen), jonka suojissa makustella ja mietiskellä omaa elämäänsä ja valintojaan, ja tykätä niistä. Mä lähden tästä nyt sytyttelemään öljylamppuja saunareitin varrelle.
* * *
Seuraavan päivän lisäys:
Ensin paljussa oli liian kylmää, sitten liian kuumaa ja lopulta... Ihan täydellistä. Pisteenä i:n päällä yläpuolella kirkas tähtitaivas. Wau.
Kesä on kääntynyt syksyyn, ja siitä mä tykkään nykyään kovasti. Joskus aikaisemmin kotiäitivuosia viettäessäni muistan koulujen aloituksen ja pimenevien iltojen tuntuneen välillä ahdistavilta. Toiset tuntuivat siirtyvän elämissään taas eteenpäin, ja mä vaan poljin paikoillani, vuodesta toiseen. Nyt iltojen hämäryys ja vilpoisuus tuntuu turvalliselta ja kodikkaalta, oikealta.
(Ai miten niin tunneihminen..?)
Mä uskon, että iso osuus turvallisuudentunteen vakiintumiselle on opiskelun myötä auenneella uudella maailmalla mielekkäässä työympäristössä. Tietty terveydentilaan liittyvät koettelemukset on myöskin pakottaneet tarkastelemaan elämää totutusta poikkeavien linssien läpi. Lisäksi on ihanaa, kun on omannäköinen koti (pihasaunoineen), jonka suojissa makustella ja mietiskellä omaa elämäänsä ja valintojaan, ja tykätä niistä. Mä lähden tästä nyt sytyttelemään öljylamppuja saunareitin varrelle.
* * *
Seuraavan päivän lisäys:
Ensin paljussa oli liian kylmää, sitten liian kuumaa ja lopulta... Ihan täydellistä. Pisteenä i:n päällä yläpuolella kirkas tähtitaivas. Wau.
maanantai 11. elokuuta 2014
LOMAN LOPPU
En muista et olisin aikaisemmin myöntänyt kyllästyneeni kesään ja lomaan. No nyt olen. Kyllästynyt. Menkää jo pois puuduttavat helteet ja ällöttävät kärpäset (sekä velttoilevat teinit). Kaipaan aikaisia aamuja, raikkaita päiviä ja hiljaisia iltoja. Haikailen myös siivouspäivien, arkirutiinien ja töiden pariin.
Lomaviikko Kreikkaan kuuluu kesän helmiin, kuten myös Tukholmanreissu oman perheen poikien kanssa. Päivä skeittipuistoissa -risteily tallentunee pikkumiesten mieliin ikuisiksi ajoiksi. Mä en koskaan opi ymmärtämään mikä niissä touhuissa poikia niin hirmuisesti viehättää. Rullataan laudoilla ja luistimilla niin että hiki kastelee kaikki paikat; välillä kaadutaan ja näyttää pahalta, mut koskaan ei satu tai väsytä, silmien loiste sen kuin kirkastuu. Ihan outoa. Kuitenkin kivaa.
Saunaprojekti on edennyt hitaasti ja varmasti hölmöläistyyliin: Ensin kaivetaan iso kuoppa ja lapioidaan multatuotokset kottikärryyn, jolla ne kärrätään pihan perälle, ja sen jälkeen täytetään sama kuoppa pikkukivillä, jotka lapioidaan ensin sepelikasasta peräkärryyn ja sieltä kuopan pohjalle. Huh. Montakohan miljoonaa lapion heilautusta siihen on mahtunut? Kultsi on täällä ollut reippaana. Rakennuslupaa ei vaan näy eikä kuulu.
Vanhin lapsista lähtee pois. Muuttaa omilleen. Keräilee vaatteitaan ja tavaroitaan pahvilaatikoihin. Malttamattomana ja tyytyväisenä. Toiseksi vanhin myös lähtökuopissa. Äidin mieli yllättävän tyyni.
Teini aloittaa lukion hieman pelonsekaisin tuntein ja murrosikäinen sitäkin innokkaampana yläkoulun. Pojat jatkaa alakoulussa. Elämä rauhoittuu tai sitten ei. Muuttuu joka tapauksessa.
Leikkauksen, sädehoitojen ja kesälorvailun jälkeen oon enemmän kuin valmis aloittamaan arjen pyöritystä. Herkkulakossa ollaan edelleen. Ooho.
Lomaviikko Kreikkaan kuuluu kesän helmiin, kuten myös Tukholmanreissu oman perheen poikien kanssa. Päivä skeittipuistoissa -risteily tallentunee pikkumiesten mieliin ikuisiksi ajoiksi. Mä en koskaan opi ymmärtämään mikä niissä touhuissa poikia niin hirmuisesti viehättää. Rullataan laudoilla ja luistimilla niin että hiki kastelee kaikki paikat; välillä kaadutaan ja näyttää pahalta, mut koskaan ei satu tai väsytä, silmien loiste sen kuin kirkastuu. Ihan outoa. Kuitenkin kivaa.
Saunaprojekti on edennyt hitaasti ja varmasti hölmöläistyyliin: Ensin kaivetaan iso kuoppa ja lapioidaan multatuotokset kottikärryyn, jolla ne kärrätään pihan perälle, ja sen jälkeen täytetään sama kuoppa pikkukivillä, jotka lapioidaan ensin sepelikasasta peräkärryyn ja sieltä kuopan pohjalle. Huh. Montakohan miljoonaa lapion heilautusta siihen on mahtunut? Kultsi on täällä ollut reippaana. Rakennuslupaa ei vaan näy eikä kuulu.
Vanhin lapsista lähtee pois. Muuttaa omilleen. Keräilee vaatteitaan ja tavaroitaan pahvilaatikoihin. Malttamattomana ja tyytyväisenä. Toiseksi vanhin myös lähtökuopissa. Äidin mieli yllättävän tyyni.
Teini aloittaa lukion hieman pelonsekaisin tuntein ja murrosikäinen sitäkin innokkaampana yläkoulun. Pojat jatkaa alakoulussa. Elämä rauhoittuu tai sitten ei. Muuttuu joka tapauksessa.
Leikkauksen, sädehoitojen ja kesälorvailun jälkeen oon enemmän kuin valmis aloittamaan arjen pyöritystä. Herkkulakossa ollaan edelleen. Ooho.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
UNELMISTA TOTTA?
Meille on tullut pihaan yksi autonrotisko lisää, niitä on siinä nyt yhteensä neljä kappaletta. Tai tämä viimeisin taitaa olla ainoa varsinainen rotisko, ne muut on ihan kelpo ajopelejä. Ei mulla ollut sydäntä asettua vastustamaan, kun mies säteilevin kasvoin esitteli netistä bongaamaansa 26-vuotiasta kaunotarta, kahden tonnin sporttimersua. Olkoon, ajattelin. Oltiin otettu pikkasen asuntolainaa lisää, että saatais pihasauna pystyyn, ja siinä oli sitten vähän ylimääräistä. Vaarin vanha autokin on myynnissä ja lähtee toivottavasti pian uuteen kotiin. Ja onhan meitä ajokortin haltijoitakin sen verran monta tässä porukassa, että kolme autoa taitaa olla minimi, ainakin sitten kun mäkin taas pääsen ratin taakse ja työelämään. Sitä paitsi sen mersun kyydissä tulee aika magee fiilis, sellanen villi ja vapaa...
Tämän talon toiset ylioppilasjuhlat taitaa olla todellisuutta reilun kuukauden päästä, kun toiseksi vanhin tyttö saa painaa valkolakin päähänsä. Hermoilin melkoisestikin sädehoitojen sivuvaikutuksia nimenomaan juhlien järjestämisen kannalta, mutta ihan turhaan - ikkunoidenpesuun ja superjynssäyksiin ei ole mitään esteitä. Kaunista säätä voisin toivoa tälle kerralle, että saatais terassikin käyttöön. Toisaalta, jos myräköi niinkuin viimeksi, vietetään tiiviitä hetkiä sisätiloissa kylki kyljessä, siinäkin on ihan omanlainen tunnelmansa.
Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen monellakin tapaa. Lumet suli jo maaliskuussa, ja huhtikuussa rikottiin kahdenkymmenen lämpöasteen raja. Lumen puuttumisesta johtuen kevään edistymistä on voinut seurata aiempaa tarkemmin. Kukkia työntyy esiin jo valkovuokkoja myöten, onko ne muka yleensä näin aikaisessa? Pääsiäispyhinä lapset juoksenteli pihassa paljain varpain ja ilman paitoja kielloista huolimatta. Uimaankin olisi pitänyt päästä. Pitkäperjantaina osallistuttiin miehen ja poikien kanssa ensimmäistä kertaa Ihmisen Poika -pääsiäisvaellukseen; esitys oli varsin vaikuttava sekä pienten että isojen mielestä.
Arki soljuu sukkelaan. Mä suhailen siellä hoidoissa joka arkipäivä ja luppoajat haahuilen metsässä koiran kanssa tai rapsutan pihaa. Viikonloppuisin touhutaan perheen kanssa kaikkea tai ollaan vaan. En oikeastaan tiedä miten voisin aikaani paremmin käyttää. No jaa. Liikuntaa haluaisin jo harrastaa vähän tehokkaammin, mutta hoitojakso hillitsee ajatusta. Ensi syksystä alkaen pääsen vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tanssahtelemalla paikallisen tanssiseuran porukoissa. En malttais odottaa.
Sitten me ollaan suunniteltu kovasti kesää. Heti koulujen loppumisen jälkeen meidän pienin mies osallistuu omasta vaatimuksestaan neljän päivän akrobatia- ja parkour-kurssille, mikä on sensaatiomaisen ihmeellistä. Tätä heppua on kannettu väkisin eskariin ja houkuteltu ties millaisten harrasteiden pariin, mutta mihinkään ei ole jääräpää suostunut. Vaan nyt on toinen ääni kellossa. Tuntuu että nää temppuhommat on meidän molemmille pojille koko elämä. Pihalla heitellään voltteja, seistään käsillä, temppupyöräillään, skeittaillaan, skoottaillaan ja rullaluistellaan. Sisätiloissa loikitaan, kiipeillään ja pyöritään huonekalujen yli - tässä kohtaa mulla loppuu välillä kärsivällisyys ja alan jäkättää. Nuorimmaisten tyttöjen kanssa ollaan mietitty jo pidempään etelänreissua, ja sitten olis haaveissa myös käväistä poikien kanssa Tanskassa. Jälkimmäinen matka ei välttämättä toteudu tänä kesänä, mutta katotaan mihin rahkeet (ja rahat) riittää. Mökkiloma jää tältä kesältä tekemättä, mutta sauna saattaa siis kohota tuonne pihan perälle jo lähikuukausien aikana.
Voihan vihta.
Ihme kirjoitusripuli iski...
Tämän talon toiset ylioppilasjuhlat taitaa olla todellisuutta reilun kuukauden päästä, kun toiseksi vanhin tyttö saa painaa valkolakin päähänsä. Hermoilin melkoisestikin sädehoitojen sivuvaikutuksia nimenomaan juhlien järjestämisen kannalta, mutta ihan turhaan - ikkunoidenpesuun ja superjynssäyksiin ei ole mitään esteitä. Kaunista säätä voisin toivoa tälle kerralle, että saatais terassikin käyttöön. Toisaalta, jos myräköi niinkuin viimeksi, vietetään tiiviitä hetkiä sisätiloissa kylki kyljessä, siinäkin on ihan omanlainen tunnelmansa.
Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen monellakin tapaa. Lumet suli jo maaliskuussa, ja huhtikuussa rikottiin kahdenkymmenen lämpöasteen raja. Lumen puuttumisesta johtuen kevään edistymistä on voinut seurata aiempaa tarkemmin. Kukkia työntyy esiin jo valkovuokkoja myöten, onko ne muka yleensä näin aikaisessa? Pääsiäispyhinä lapset juoksenteli pihassa paljain varpain ja ilman paitoja kielloista huolimatta. Uimaankin olisi pitänyt päästä. Pitkäperjantaina osallistuttiin miehen ja poikien kanssa ensimmäistä kertaa Ihmisen Poika -pääsiäisvaellukseen; esitys oli varsin vaikuttava sekä pienten että isojen mielestä.
Arki soljuu sukkelaan. Mä suhailen siellä hoidoissa joka arkipäivä ja luppoajat haahuilen metsässä koiran kanssa tai rapsutan pihaa. Viikonloppuisin touhutaan perheen kanssa kaikkea tai ollaan vaan. En oikeastaan tiedä miten voisin aikaani paremmin käyttää. No jaa. Liikuntaa haluaisin jo harrastaa vähän tehokkaammin, mutta hoitojakso hillitsee ajatusta. Ensi syksystä alkaen pääsen vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tanssahtelemalla paikallisen tanssiseuran porukoissa. En malttais odottaa.
Sitten me ollaan suunniteltu kovasti kesää. Heti koulujen loppumisen jälkeen meidän pienin mies osallistuu omasta vaatimuksestaan neljän päivän akrobatia- ja parkour-kurssille, mikä on sensaatiomaisen ihmeellistä. Tätä heppua on kannettu väkisin eskariin ja houkuteltu ties millaisten harrasteiden pariin, mutta mihinkään ei ole jääräpää suostunut. Vaan nyt on toinen ääni kellossa. Tuntuu että nää temppuhommat on meidän molemmille pojille koko elämä. Pihalla heitellään voltteja, seistään käsillä, temppupyöräillään, skeittaillaan, skoottaillaan ja rullaluistellaan. Sisätiloissa loikitaan, kiipeillään ja pyöritään huonekalujen yli - tässä kohtaa mulla loppuu välillä kärsivällisyys ja alan jäkättää. Nuorimmaisten tyttöjen kanssa ollaan mietitty jo pidempään etelänreissua, ja sitten olis haaveissa myös käväistä poikien kanssa Tanskassa. Jälkimmäinen matka ei välttämättä toteudu tänä kesänä, mutta katotaan mihin rahkeet (ja rahat) riittää. Mökkiloma jää tältä kesältä tekemättä, mutta sauna saattaa siis kohota tuonne pihan perälle jo lähikuukausien aikana.
Voihan vihta.
Ihme kirjoitusripuli iski...
lauantai 17. marraskuuta 2012
KYKKIMISPAIKKA
Mä oon ollut nyt parin viikon työjakson aikana aamuisin kotona. Yhtenä aamuna heräsin vaimeaan supinaan, jota kuului jostain lähettyviltäni. Mumina jatkui ja hetken kuluttua pienen komeron ovi avautui. Kaksi poikaa taskulamppujen kera oli ahtautunut liinavaatekaappiin pyyheliinojen päälle. Kykkimispaikalle.
Herttainen alku hämyisen harmaalle päivälle. Lumet lähti aikoja sitten ja nyt on elo pelkkää HARMAUTTA ja HÄMÄRYYTTÄ. Aamusta iltaan.
Mun kykkimiset tietokoneen äärellä alkaa taas ihan tosissaan, kun toisen näyttötutkinnon kirjallinen osuus alkaa. Hoh. Hooh.
Herttainen alku hämyisen harmaalle päivälle. Lumet lähti aikoja sitten ja nyt on elo pelkkää HARMAUTTA ja HÄMÄRYYTTÄ. Aamusta iltaan.
Mun kykkimiset tietokoneen äärellä alkaa taas ihan tosissaan, kun toisen näyttötutkinnon kirjallinen osuus alkaa. Hoh. Hooh.
torstai 18. lokakuuta 2012
PULLANTUOKSUINEN
Mä en oo koskaan osanut leipoa pullaa. Onko MIKÄÄN ihanampaa kuin tulla kotiin ryydyttävän puuduttavalta koulurupeamalta ja löytää uunista eilistä pullaa? Hetkeksi mikroon, pling ja nuuuuh... Mulla on onnellisia lapsia kun niillä on pullantuoksuinen isosisko.
Ai joo. Paasto kesti seitsemän päivää ja olo pysyi tosi hyvänä lähes koko ajan. Yhden illan aikana oli joitain epämääräisiä tuntemuksia sydämessä, mut ne meni ohi kun lisäsin veden juomista. Hieman kyllä huolestuin, pakko myöntää. Nyt ollaan palattu arkeen ja ruoka maistuu äärettömän hyvältä. Ihmeekseni oon todennut, ettei sitä tarvii syödä ollenkaan paljon - vatsa täyttyy vähemmälläkin.
Ai joo. Paasto kesti seitsemän päivää ja olo pysyi tosi hyvänä lähes koko ajan. Yhden illan aikana oli joitain epämääräisiä tuntemuksia sydämessä, mut ne meni ohi kun lisäsin veden juomista. Hieman kyllä huolestuin, pakko myöntää. Nyt ollaan palattu arkeen ja ruoka maistuu äärettömän hyvältä. Ihmeekseni oon todennut, ettei sitä tarvii syödä ollenkaan paljon - vatsa täyttyy vähemmälläkin.
perjantai 5. lokakuuta 2012
OHI SYYSKUUN, LÄPI REPALEISEN LOKAKUUN
Mitä tapahtui syyskuulle, mihin se oikein hulahti? Klumps vaan. Kouluhässäkkää, työhässäkkää, kotihässäkkää. Itsearviointihässäkkää. Syyshässäkkää.
Väliin mahtui pieniä luovia aamupäiväaikoja, jolloin tuijottelin ikkunasta ulos ja kuuntelin hiljaisuutta. Tai taapersin syksyisessä maastossa koiran kanssa kahdestaan. Oi.
Väliin mahtui pieniä luovia aamupäiväaikoja, jolloin tuijottelin ikkunasta ulos ja kuuntelin hiljaisuutta. Tai taapersin syksyisessä maastossa koiran kanssa kahdestaan. Oi.
Marraskuuta kohti mennään. Sadetta, sumua ja hämärän hyssyä. Huomenna aloitan paaston. Viimekeväinen yritys typistyi kolmeen säälittävään päivään, jonka jälkeen ratkesin lohileipään Ikean kahviossa.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
JOKAISELLE JOTAKIN
Musta on ihanaa havahtua toisinaan siihen, että porukat katoaa jonnekin. Jäljelle jään vaan mä ja elukat. Kaikki on omilla teillään: vanhin tyttö on poikakaverinsa luona, toiseksi vanhin on lastenvahtina, pikkumurkku ja eskarilainen lähti mummille yökylään ja toka- ja nelosluokkalaiset koululle discoilemaan. Jokaiselle jotakin. Niin, ja mies lähti kuskaamaan niitä kaikkia. Mä laitan pyykkikoneen hurisemaan ja meen kahville. Se on moro.
perjantai 16. maaliskuuta 2012
LUKSUSTA
Ai että... Ihan kuin ennen vanhaan... Perjantaivapaa, oih.
Mä oon oikeasti sitä mieltä että pienten tai vähän isompienkin lasten vanhempien kuuluis tehdä korkeintaan nelipäiväistä työ- tai kouluviikkoa. Perjantait sais olla pakollisia vapaapäiviä, jolloin vois latautua lusmuillen tai siivoillen, käydä kuntosalilla tai lenkillä, tehdä rästihommia tai roikkua netissä. Viikonloput on täynnä ihmisiä ja ohjelmaa ihan kuten arki-illatkin, joten tällainen tyhjä päivä omassa kodissa yksin tuntuu tarpeelliselta. Lisää samaa, kiitos.
Viime sunnuntain työpätkän ansiosta sain mahdollisuuden viettää laatuaikaa itseni kanssa tänään. Nukuin tietty pidempään, roudasin koulu- ja eskarityypit kohteisiinsa, riehuin kuntosalilla ja järkkäsin huushollia pikapikaa vähän siistimpään kuntoon. Iltapäivän puolella kärrään koululaiset kotiin, käyn palaveeraamassa näyttötutkintoon liittyvistä asioista ja keitän äidilleni kaffet. Ihan luksusta.
Mä oon oikeasti sitä mieltä että pienten tai vähän isompienkin lasten vanhempien kuuluis tehdä korkeintaan nelipäiväistä työ- tai kouluviikkoa. Perjantait sais olla pakollisia vapaapäiviä, jolloin vois latautua lusmuillen tai siivoillen, käydä kuntosalilla tai lenkillä, tehdä rästihommia tai roikkua netissä. Viikonloput on täynnä ihmisiä ja ohjelmaa ihan kuten arki-illatkin, joten tällainen tyhjä päivä omassa kodissa yksin tuntuu tarpeelliselta. Lisää samaa, kiitos.
Viime sunnuntain työpätkän ansiosta sain mahdollisuuden viettää laatuaikaa itseni kanssa tänään. Nukuin tietty pidempään, roudasin koulu- ja eskarityypit kohteisiinsa, riehuin kuntosalilla ja järkkäsin huushollia pikapikaa vähän siistimpään kuntoon. Iltapäivän puolella kärrään koululaiset kotiin, käyn palaveeraamassa näyttötutkintoon liittyvistä asioista ja keitän äidilleni kaffet. Ihan luksusta.
lauantai 4. helmikuuta 2012
VAUHDISSA
Ai kamala, miten aika rientää.
Taas on viikonloppu. Huomisen jälkeen uusi viikko. Joka loppuu ennenkuin kunnolla alkaa. Ja sitten viikonloppu. Muutama tehokas koulupäivä väliin ja... Viikonloppu. Puretaan laukut ja reput, järjestetään koulupaperit, pestään vuori pyykkiä, s-i-i-v-o-t-a-a-n, jutellaan, taistellaan milloin mistäkin, tehdään sovintoja, halataan, pakataan laukut ja reput, aletaan alusta.
Näillä mennään. Viuh vaan. Heikompia hirvittäis.
Ulkona on maailman kaunein talvimaisema. Lunta on ja pakkastakin saatiin vihdoin kunnolla. Pyörä ei näillä keleillä oikein tahdo rullata, mutta saapahan pakaraseutu vähän treeniä. Hikeä pukkaa harva se päivä ja naamaan on ilmestynyt terve punoitus. Reipasta menoa.
P.S. Meillä on koulussa meneillään ihan mahdottoman kivoja kursseja: lastenkirjallisuutta, kasvatuskumppanuutta, liikuntakasvatusta ja musiikkia. Me like.
Taas on viikonloppu. Huomisen jälkeen uusi viikko. Joka loppuu ennenkuin kunnolla alkaa. Ja sitten viikonloppu. Muutama tehokas koulupäivä väliin ja... Viikonloppu. Puretaan laukut ja reput, järjestetään koulupaperit, pestään vuori pyykkiä, s-i-i-v-o-t-a-a-n, jutellaan, taistellaan milloin mistäkin, tehdään sovintoja, halataan, pakataan laukut ja reput, aletaan alusta.
Näillä mennään. Viuh vaan. Heikompia hirvittäis.
Ulkona on maailman kaunein talvimaisema. Lunta on ja pakkastakin saatiin vihdoin kunnolla. Pyörä ei näillä keleillä oikein tahdo rullata, mutta saapahan pakaraseutu vähän treeniä. Hikeä pukkaa harva se päivä ja naamaan on ilmestynyt terve punoitus. Reipasta menoa.
P.S. Meillä on koulussa meneillään ihan mahdottoman kivoja kursseja: lastenkirjallisuutta, kasvatuskumppanuutta, liikuntakasvatusta ja musiikkia. Me like.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
LOMA LOPPUU
Mä vietin tästä kolme viikkoa kestäneestä vapaastani ehkä puolet yöpuvussa. Kävin pari kertaa työpaikallakin yöpaidan helma takin alta vilkkuen. Ei siellä kylläkään muita ollut silloin, joten no hätä.
Mä oon levännyt ja nautiskellut tekemättömyydestä. Nukkunut niin pitkään kuin on nukuttanut ja noussut hitaasti uuteen päivään. Sitten mä oon ottanut varmaan joka päivä pienet päivänokoset jossain päin taloa. Mä oon levännyt niin, että ihan väsyttää ja kyllästyttää koko touhu. Arki vois jo alkaa.
Eskarissa, alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa alkaa huomenna uusi lukukausi ja mun koulu starttaa kevätkauteen tiistaina. Whaaat? Kevätkauteen???
Ennen kevättä täytyy kai selvitä talvesta, joka vasta aloittelee. Maassa on parin päivän ajan ollut valkea peite ja lämpötila on pudonnut miinukselle. Polkupyörään hommattiin nastarengas (yhdellä kuulemma pärjää...) ja pyöräilykypäräkin löytyi. Täytyy muistaa ottaa villamyssy mukaan suojaksi satulan päälle, ettei takapuoli jäädy penkkiin kiinni. Ja lukkosula olis varmaankin hyvä pitää mukana, kun talvinen polkupyöräseikkailu juna-aseman ja koulun välillä alkaa.
Energiaa on ladattu ja sitä tuntuu olevan. Akut on täynnä. Olo on kuin varsalla ennen laitumelle menoa. Oudon ihana pirinä ja surina sisuksissa. Tästä taitaa tulla hyvä vuosi. Heissulivei.
Mä oon levännyt ja nautiskellut tekemättömyydestä. Nukkunut niin pitkään kuin on nukuttanut ja noussut hitaasti uuteen päivään. Sitten mä oon ottanut varmaan joka päivä pienet päivänokoset jossain päin taloa. Mä oon levännyt niin, että ihan väsyttää ja kyllästyttää koko touhu. Arki vois jo alkaa.
Eskarissa, alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa alkaa huomenna uusi lukukausi ja mun koulu starttaa kevätkauteen tiistaina. Whaaat? Kevätkauteen???
Ennen kevättä täytyy kai selvitä talvesta, joka vasta aloittelee. Maassa on parin päivän ajan ollut valkea peite ja lämpötila on pudonnut miinukselle. Polkupyörään hommattiin nastarengas (yhdellä kuulemma pärjää...) ja pyöräilykypäräkin löytyi. Täytyy muistaa ottaa villamyssy mukaan suojaksi satulan päälle, ettei takapuoli jäädy penkkiin kiinni. Ja lukkosula olis varmaankin hyvä pitää mukana, kun talvinen polkupyöräseikkailu juna-aseman ja koulun välillä alkaa.
Energiaa on ladattu ja sitä tuntuu olevan. Akut on täynnä. Olo on kuin varsalla ennen laitumelle menoa. Oudon ihana pirinä ja surina sisuksissa. Tästä taitaa tulla hyvä vuosi. Heissulivei.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
JOULULOMALLA
Onpa ollut mahtavaa vaan olla möllöttää, käydä valmiiseen pöytään, syödä puputtaa suklaata ja muita herkkuja, antaa ajan kulua ja olla vaan. Huuh puuh. Ihan parasta.
Joulu tuli kuitenkin, vaikkei sitä ehtinyt itse valmistella oikeastaan yhtään. Joulusiivouskin jäi tekemättä (KÄÄKS!!!) ja kortit lähettämättä, mutta joulu ja sen sanoma saapui meille silti. Ja saapuu joka vuosi uudestaan. Ihana, armollinen joulu.
Mitäs muuta?
Suklaanmössötyksen lomassa oon käynyt joka päivä ulkona tuulettamassa tunkkaista pääkoppaani - tänään jopa juosta jolkottelin pitkästä aikaa koiran ja pikkumurkun kanssa. Aleostoksilla ollaan käyty tuhlailemassa joulupukilta saatuja rahoja: tokaluokkalainen löysi unelmiensa skeittikengät ja eskarilainen jääkiekkomailan, tytöillä ostokset painottuivat odotetusti vaatepuoleen.
Lapset on käyneet kavereillaan ja tuoneet niitä myös tänne kiitettävällä tavalla - parhaillaankin kuuluu kova kikatus ja kiherrys, kun 10-vuotiaat tytöt istuvat myöhäisellä iltapalalla. Mukavaa illanviettoa on luvassa myös uuden vuoden aattona, kun saamme vieraaksemme vanhoja koulukavereitamme lastensa kera.
Niin ihanaa elää hetki normaalia arkea. Olla kotona, puuhastella kaikenlaista mieleentulevaa, kuulostella, suunnitella, käydä kaupoissa, tavata ihmisiä. Ehtiä. Olla läsnä.
Ai kauheaa. Kissa joutui tänään pyykkikoneen pyörityksiin. Ihan uskomaton juttu. Jostain alkoi kuulua vaimeaa maukunaa ja kesti jonkin aikaa ennen kuin älysin mistä se ääni oikein tuli. Märkä ja hyväntuoksuinen katti hoiperteli hetken aikaa ympäriinsä ja alkoi sitten tyynesti nuoleskella kastunutta turkkiaan. Voi raukkaa. Onneksi huomasin tapahtuneen pian, muuten olis voinut tapahtua karmeita. Ihme elukka, joka paikkaan se itsensä työntääkin.
Joulu tuli kuitenkin, vaikkei sitä ehtinyt itse valmistella oikeastaan yhtään. Joulusiivouskin jäi tekemättä (KÄÄKS!!!) ja kortit lähettämättä, mutta joulu ja sen sanoma saapui meille silti. Ja saapuu joka vuosi uudestaan. Ihana, armollinen joulu.
Mitäs muuta?
Suklaanmössötyksen lomassa oon käynyt joka päivä ulkona tuulettamassa tunkkaista pääkoppaani - tänään jopa juosta jolkottelin pitkästä aikaa koiran ja pikkumurkun kanssa. Aleostoksilla ollaan käyty tuhlailemassa joulupukilta saatuja rahoja: tokaluokkalainen löysi unelmiensa skeittikengät ja eskarilainen jääkiekkomailan, tytöillä ostokset painottuivat odotetusti vaatepuoleen.
Lapset on käyneet kavereillaan ja tuoneet niitä myös tänne kiitettävällä tavalla - parhaillaankin kuuluu kova kikatus ja kiherrys, kun 10-vuotiaat tytöt istuvat myöhäisellä iltapalalla. Mukavaa illanviettoa on luvassa myös uuden vuoden aattona, kun saamme vieraaksemme vanhoja koulukavereitamme lastensa kera.
Niin ihanaa elää hetki normaalia arkea. Olla kotona, puuhastella kaikenlaista mieleentulevaa, kuulostella, suunnitella, käydä kaupoissa, tavata ihmisiä. Ehtiä. Olla läsnä.
Ai kauheaa. Kissa joutui tänään pyykkikoneen pyörityksiin. Ihan uskomaton juttu. Jostain alkoi kuulua vaimeaa maukunaa ja kesti jonkin aikaa ennen kuin älysin mistä se ääni oikein tuli. Märkä ja hyväntuoksuinen katti hoiperteli hetken aikaa ympäriinsä ja alkoi sitten tyynesti nuoleskella kastunutta turkkiaan. Voi raukkaa. Onneksi huomasin tapahtuneen pian, muuten olis voinut tapahtua karmeita. Ihme elukka, joka paikkaan se itsensä työntääkin.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
KYLLÄ LÄHTEE
No nyt se sitten lähti. Ja heti perään huomasin ainakin pari kohtaa, jotka olis pitänyt laittaa toisin... Siis siinä itsearvioinnissa koskien päiväkodin työssäoppimisjaksoa. Nooh, ei voi enää mitään. Saa kelvata.
Meikäläinen lähtee myös. Taidanpa kiertää kaupan kautta ja hakea jotain hyvää. Huomenna jäädään eskarilaisen kanssa kotiin ja nostetaan jalat pystyyn koko päiväksi. Ollaan vaan. Luetaan korkeintaan vähän Viirun ja Pesosen joulukirjaa tai askarrellaan jotain. Illalla vois tehdä pipareita. Ja jos oikein innostutaan, tehdään koko talo. Kyllä se tästä taas lähtee. Uudenlainen arki.
Meikäläinen lähtee myös. Taidanpa kiertää kaupan kautta ja hakea jotain hyvää. Huomenna jäädään eskarilaisen kanssa kotiin ja nostetaan jalat pystyyn koko päiväksi. Ollaan vaan. Luetaan korkeintaan vähän Viirun ja Pesosen joulukirjaa tai askarrellaan jotain. Illalla vois tehdä pipareita. Ja jos oikein innostutaan, tehdään koko talo. Kyllä se tästä taas lähtee. Uudenlainen arki.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
SURRUR
Ollaan menty eteenpäin. Ja taaksepäin. Tällä hetkellä junnataan paikoillaan. Haastavan eskaripojan kanssa. Huh huijaa.
Opiskeluihin on tullut pitkä kuuden viikon tauko työssäoppimis-jakson myötä. Niin tarpeellista olla enemmän mukana arjessa just nyt, kun sitä todella tarvitaan.
Marraskuu on märkä. Marraskuu on paljas. Marraskuu on pimeä. Valon juhlaan on pitkä matka. Hoh hoijaa.
Opiskeluihin on tullut pitkä kuuden viikon tauko työssäoppimis-jakson myötä. Niin tarpeellista olla enemmän mukana arjessa just nyt, kun sitä todella tarvitaan.
Marraskuu on märkä. Marraskuu on paljas. Marraskuu on pimeä. Valon juhlaan on pitkä matka. Hoh hoijaa.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
SUJUVAA
Kulunut viikko on ollut hyvä. Ei ollenkaan paha. Ja kun siihen lisätään vielä rauhallisen tehokas viikonloppu enimmäkseen kotioloissa, niin lopputulos lähentelee jo kiitettävää. Monellakin tavalla.
Vaikka kahdeksan aamuja ja käsittämättömän aikaisia herätyksiä oli kolme peräjälkeen, en ollut oikeastaan edes väsynyt, melko kummallista. Junat kulki yllättäen ajallaan ja pahimmat sateet ropisi silloin kun olin sisätiloissa - pyörällä pääsin sujahtamaan sopivasti taukojen aikana.
Sitten musta on ollut niin ihanaa kuulua r-y-h-m-ä-ä-n, olla osa suurempaa kokonaisuutta. Heilauttaa kättä koulutuntien alussa nimenhuudon yhteydessä että "Mäkin oon täällä! Paikalla!" Lisäksi ne opettajat ja muut ryhmäläiset on kaikki tosi hyviä tyyppejä. Aamulla on aina kiva lähteä kouluun.
Kotona on arki sujunut tosi hyvin. Varsinkin aamuisin. Jopa paremmin(!?!) kuin silloin, kun mä satun jostain syystä olemaan kotona. Niin kuin perjantaina, kun sain pitää ylimääräisen vapaapäivän (Voisko viikonloppu kestää aina kolme päivää, pliis..?) ja olin vuorostani viemässä poikia kouluihinsa. Eskarilainen oli kärppänä autossa niin kuin pitikin, mutta tokaluokkalaista sain tulla autolla erikseen hakemaan, kun ensimmäisellä kerralla ei kaverin vauhti oikein riittänyt. Huoh.
TADAA: Me ollaan pesty alakerran ikkunat, jee jee. Sisäpuolelta, ulkopuolelta ja vielä väleistäkin. Yhdessä 4-luokkalaisen ja pikkuteinin kanssa. Oi oi miten sujuvasti saatiin urakka tehtyä. Teini hoilotteli kuulokkeet korvissa ja homma eteni ihan huomaamatta. Pikku "komentoora" emäntäkin siirtyi ikkunasta toiseen niin että kolina kuului, ja työn jälki oli vieläpä ihan kelvollista. Tytöt suorastaan kisaili siitä kumpi pesee enemmän ikkunoita. No juu, ehkä motivaattorina toimi myös pieni rahapalkkio jokaisesta hoidetusta ruudusta. Heh.
Ehdittiin me tehdä vielä viikkosiivouskin. Ja vaihtaa lakanat kaikille. Nurmikkokin ajettiin lähes kokonaan ja loput puut saatiin pilkottua. Pyykkiä on pesty ja kuivatettu monta koneellista. Että reipasta meininkiä on ollut. Niin, ja sitten tuli käytyä työpaikalla ja kyläiltyä isovanhemmillakin. Juoksulenkki lauantai-illan päätteeksi tuntui mahdottoman hyvältä. Jälleen kerran.
Tämän viikon laitan talteen myös sydämeeni. Silloin kun taas tuntuu että MIKÄÄN ei suju ja KAIKKI menee päin pyllyä, muistelen lämmöllä yhtä syyskuista viikkoa. Yhtä syksyistä viikkoa, jolloin elämä rullasi mukavasti eteenpäin.
Vaikka kahdeksan aamuja ja käsittämättömän aikaisia herätyksiä oli kolme peräjälkeen, en ollut oikeastaan edes väsynyt, melko kummallista. Junat kulki yllättäen ajallaan ja pahimmat sateet ropisi silloin kun olin sisätiloissa - pyörällä pääsin sujahtamaan sopivasti taukojen aikana.
Sitten musta on ollut niin ihanaa kuulua r-y-h-m-ä-ä-n, olla osa suurempaa kokonaisuutta. Heilauttaa kättä koulutuntien alussa nimenhuudon yhteydessä että "Mäkin oon täällä! Paikalla!" Lisäksi ne opettajat ja muut ryhmäläiset on kaikki tosi hyviä tyyppejä. Aamulla on aina kiva lähteä kouluun.
Kotona on arki sujunut tosi hyvin. Varsinkin aamuisin. Jopa paremmin(!?!) kuin silloin, kun mä satun jostain syystä olemaan kotona. Niin kuin perjantaina, kun sain pitää ylimääräisen vapaapäivän (Voisko viikonloppu kestää aina kolme päivää, pliis..?) ja olin vuorostani viemässä poikia kouluihinsa. Eskarilainen oli kärppänä autossa niin kuin pitikin, mutta tokaluokkalaista sain tulla autolla erikseen hakemaan, kun ensimmäisellä kerralla ei kaverin vauhti oikein riittänyt. Huoh.
TADAA: Me ollaan pesty alakerran ikkunat, jee jee. Sisäpuolelta, ulkopuolelta ja vielä väleistäkin. Yhdessä 4-luokkalaisen ja pikkuteinin kanssa. Oi oi miten sujuvasti saatiin urakka tehtyä. Teini hoilotteli kuulokkeet korvissa ja homma eteni ihan huomaamatta. Pikku "komentoora" emäntäkin siirtyi ikkunasta toiseen niin että kolina kuului, ja työn jälki oli vieläpä ihan kelvollista. Tytöt suorastaan kisaili siitä kumpi pesee enemmän ikkunoita. No juu, ehkä motivaattorina toimi myös pieni rahapalkkio jokaisesta hoidetusta ruudusta. Heh.
Ehdittiin me tehdä vielä viikkosiivouskin. Ja vaihtaa lakanat kaikille. Nurmikkokin ajettiin lähes kokonaan ja loput puut saatiin pilkottua. Pyykkiä on pesty ja kuivatettu monta koneellista. Että reipasta meininkiä on ollut. Niin, ja sitten tuli käytyä työpaikalla ja kyläiltyä isovanhemmillakin. Juoksulenkki lauantai-illan päätteeksi tuntui mahdottoman hyvältä. Jälleen kerran.
Tämän viikon laitan talteen myös sydämeeni. Silloin kun taas tuntuu että MIKÄÄN ei suju ja KAIKKI menee päin pyllyä, muistelen lämmöllä yhtä syyskuista viikkoa. Yhtä syksyistä viikkoa, jolloin elämä rullasi mukavasti eteenpäin.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
TUNTI JA VARTTI
Sen verran kestää suunnilleen mun koulumatka, jos meen autolla. Siis yhteen suuntaan. Ekan viikon suhailinkin aamusumussa ja -ruuhkassa, enkä tykännyt ollenkaan. Joka aamu mönki edellä joku sunnuntaikuski, jolla ei ollut kiire mihinkään. Toisin kuin mulla.
Toisella viikolla otin käyttöön kätevän auto-juna-polkupyörä-mallin. Aikaa kuluu vähän enemmän kuin omalla kyydillä mennessä, mutta matkanteko on ihan eri luokkaa: pieni hurahdus autolla naapurikaupungin rautatieasemalle, tunti leppoisaa junanryskettä ja pääteasemalta muutama kilometri pirtsakkaa pyöräilyä. Homma toimii hyvin. Ainakin ennen lumia ja liukkaita.
Jonkun näköinen rutiini alkaa pikkuhiljaa muotoutua näihin uusiin kuvioihin. Edellisenä iltana kamppeet kaikille valmiiksi, aamulla AIKAISIN ylös, koulupähkäilyä, iltapäivällä kotiinpäin, arkea, tohinaa, nukkumaan... Viikonloppuna huilailua. Kyllä kai se siitä lähtee sujumaan. Uudenlainen arki.
Tunti ja vartti meni illalla myös juoksulenkillä. Pohkeet ihan tukossa, mutta fiilis aika kohdillaan. Mä oon niiiin reipas.
Toisella viikolla otin käyttöön kätevän auto-juna-polkupyörä-mallin. Aikaa kuluu vähän enemmän kuin omalla kyydillä mennessä, mutta matkanteko on ihan eri luokkaa: pieni hurahdus autolla naapurikaupungin rautatieasemalle, tunti leppoisaa junanryskettä ja pääteasemalta muutama kilometri pirtsakkaa pyöräilyä. Homma toimii hyvin. Ainakin ennen lumia ja liukkaita.
Jonkun näköinen rutiini alkaa pikkuhiljaa muotoutua näihin uusiin kuvioihin. Edellisenä iltana kamppeet kaikille valmiiksi, aamulla AIKAISIN ylös, koulupähkäilyä, iltapäivällä kotiinpäin, arkea, tohinaa, nukkumaan... Viikonloppuna huilailua. Kyllä kai se siitä lähtee sujumaan. Uudenlainen arki.
Tunti ja vartti meni illalla myös juoksulenkillä. Pohkeet ihan tukossa, mutta fiilis aika kohdillaan. Mä oon niiiin reipas.
perjantai 26. elokuuta 2011
VÄHÄSEN VÄSY
Hooh. Viikonloppu. Fiu.
Mä nukun huomenna ainakin kahteentoista ja ylihuomenna yhtä pitkään. *Haukotus*
Kamala viikko. Tai siis kamalan paljon on tapahtunut kaikkea uutta ja kummallista. Siihen opiskeluun liittyen.
Tuntuu että ajatuksissa on jotain ihme moskaa eikä niitä saa mihinkään järjestykseen. Kova temmellys tuntuu pääkopassa käyvän ainakin silloin kun pitäisi nukahtaa. Ja aamulla pitää kammeta itsensä ylös viis kolkyt. Ihan sairasta.
Moni asia sujuu silti hyvin. Jopa paremmin kuin ennen. Esim. ihana eskari. Tänään pikkuepeli tuli kotiin, jossa mä jo makoilin ryytyneenä sohvalla, ja toitotti ääni innosta täristen että "Äiti äiti, seitsemän yön päästä me mennään eskarin kanssa junalla retkelle uimarannalle ja mennään leikkipuistoon ja ostetaan jäätelöt ja kaikkea ja mulla on maailman paras eskari!!!" Jee jee.
Sitten mun ei tarvii enää hikeentyä aamuisin kenellekään vetkuilusta tms., koska kukaan muu ei oo vielä hereillä. Mun ei täydy myöskään huolehtia kenenkään kouluun tai eskariin ehtimisestä, koska mä en oo edes kotona. Mä vaan herään ja lähden. Ja tuun takaisin huomatakseni että välipalat on kolmatta tuntia esillä ja koira pölyttyy olkkarin nurkassa. Sillä lailla.
Mä nukun huomenna ainakin kahteentoista ja ylihuomenna yhtä pitkään. *Haukotus*
Kamala viikko. Tai siis kamalan paljon on tapahtunut kaikkea uutta ja kummallista. Siihen opiskeluun liittyen.
Tuntuu että ajatuksissa on jotain ihme moskaa eikä niitä saa mihinkään järjestykseen. Kova temmellys tuntuu pääkopassa käyvän ainakin silloin kun pitäisi nukahtaa. Ja aamulla pitää kammeta itsensä ylös viis kolkyt. Ihan sairasta.
Moni asia sujuu silti hyvin. Jopa paremmin kuin ennen. Esim. ihana eskari. Tänään pikkuepeli tuli kotiin, jossa mä jo makoilin ryytyneenä sohvalla, ja toitotti ääni innosta täristen että "Äiti äiti, seitsemän yön päästä me mennään eskarin kanssa junalla retkelle uimarannalle ja mennään leikkipuistoon ja ostetaan jäätelöt ja kaikkea ja mulla on maailman paras eskari!!!" Jee jee.
Sitten mun ei tarvii enää hikeentyä aamuisin kenellekään vetkuilusta tms., koska kukaan muu ei oo vielä hereillä. Mun ei täydy myöskään huolehtia kenenkään kouluun tai eskariin ehtimisestä, koska mä en oo edes kotona. Mä vaan herään ja lähden. Ja tuun takaisin huomatakseni että välipalat on kolmatta tuntia esillä ja koira pölyttyy olkkarin nurkassa. Sillä lailla.
lauantai 20. elokuuta 2011
UUDEN EDESSÄ
Tämä viikko ollaan käynnistelty kouluja: eskareita, ala- ja yläkouluja sekä lukioita ihan ulkomaita myöten.
Eskarilainen on vastoin kaikkia odotuksia osoittanut suurta yhteistyökykyä ja myönteisyyttä esikouluasioihin liittyen. Silmät loistaen on pikkukaveri painellut päiväkodin porteista sisään ja iloisesti vilkuttaen lähettänyt äitinsä matkoihinsa. Näinhän sen piti mennäkin, ainakin unelmissa, mutta silti riipaisee raapaisee, ja syvältä. Tässäkö tämä oli? Äiti on tehnyt tehtävänsä ja äiti saa nyt mennä. Kiitos ja näkemiin.
Pikkuteini tallusteli bussipysäkille yhdessä isonsiskon kanssa, ihan pikkasen taisi yläkouluun siirtyminen jännittää pienempää. Nuorempi lukiolaistyttömme on siis jälleen maisemissa ja käy nyt oman kaupungin lukiota yhden erityislukiovuoden jälkeen. Vanhin lukiolaisemme on vuorostaan karistanut pikkukaupungin pölyt päältään ja käynnistelee parhaillaan abivuottaan Espanjan auringossa. (Voi hyvin siellä, terkkuja kaikilta <3333333)
Toka- ja nelosluokkalaisen syyskausi starttasi tutuissa ympyröissä. Hieman oli perhosia vatsassa isommalla ala-koululaisella kun uudeksi opettajaksi tuli koulun rehtoriope. Ihan mukavaksi oli sekin opettaja sitten osoittautunut, vaikka olikin antanut läksyjä heti ekana päivänä, miten käsittämätöntä. Toka-luokkalaisen syksy alkoi tomerasti juoksemalla päin tolppaa ensimmäisen välitunnin päätteeksi ja saamalla kunnioitusta herättävän sarven otsaansa.
Tulevana maanantaina käynnistyy vielä yksi koulu tähän perheeseen liittyen. Ja se on sitten meikäläinen, joka heittää läppärilaukun olalle ja lähtee kohti tuntematonta. Että semmosta. Hui kauhistus.
Eskarilainen on vastoin kaikkia odotuksia osoittanut suurta yhteistyökykyä ja myönteisyyttä esikouluasioihin liittyen. Silmät loistaen on pikkukaveri painellut päiväkodin porteista sisään ja iloisesti vilkuttaen lähettänyt äitinsä matkoihinsa. Näinhän sen piti mennäkin, ainakin unelmissa, mutta silti riipaisee raapaisee, ja syvältä. Tässäkö tämä oli? Äiti on tehnyt tehtävänsä ja äiti saa nyt mennä. Kiitos ja näkemiin.
Pikkuteini tallusteli bussipysäkille yhdessä isonsiskon kanssa, ihan pikkasen taisi yläkouluun siirtyminen jännittää pienempää. Nuorempi lukiolaistyttömme on siis jälleen maisemissa ja käy nyt oman kaupungin lukiota yhden erityislukiovuoden jälkeen. Vanhin lukiolaisemme on vuorostaan karistanut pikkukaupungin pölyt päältään ja käynnistelee parhaillaan abivuottaan Espanjan auringossa. (Voi hyvin siellä, terkkuja kaikilta <3333333)
Toka- ja nelosluokkalaisen syyskausi starttasi tutuissa ympyröissä. Hieman oli perhosia vatsassa isommalla ala-koululaisella kun uudeksi opettajaksi tuli koulun rehtoriope. Ihan mukavaksi oli sekin opettaja sitten osoittautunut, vaikka olikin antanut läksyjä heti ekana päivänä, miten käsittämätöntä. Toka-luokkalaisen syksy alkoi tomerasti juoksemalla päin tolppaa ensimmäisen välitunnin päätteeksi ja saamalla kunnioitusta herättävän sarven otsaansa.
Tulevana maanantaina käynnistyy vielä yksi koulu tähän perheeseen liittyen. Ja se on sitten meikäläinen, joka heittää läppärilaukun olalle ja lähtee kohti tuntematonta. Että semmosta. Hui kauhistus.
torstai 28. heinäkuuta 2011
HOMMIA
No onpas pimeää. Sataa ropisee ja ukkonen jyrisee jossain kauempana. Omenoita on jo putoillut nurmikolle ja ilmassa on selvä syksyn tuoksu.
Terassi alkaa olla VALMIS ja huomenna sille asetellaan kuorma-autolastillinen uusia polyrottinkisia puutarhakalusteita. Tarttee varmaan tarjota avajaiskahvit kakkupalan kera ukkokullalle, joka tarmokkaasti ähersi terassityömaalla koko 2-viikkoisen kesälomansa ajan. Apumiehenä poranvarressa ahkeroi välillä myös reipas esikoispoikamme.
Keittiöremontti on edennyt jonkin verran: lattia on maalattu kertaalleen ja joitakin kaapinovia on vaihdettu, kaakeleita ollaan käyty katsomassa ja vetimiäkin mietitty. Pitkän pirttipöydän päälle löydettiin ihanat rottinkivalaisimet alennusmyynnistä, jee.
Aitalaudat odottaa maalattuina ja pinottuina inspiraatiota, taidan mä kuitenkin tarvita siinä aidanrakentamisessa myös hieman opastusta, hmm. Lisäksi sain uuden maalausurakan, kun päätettiin tehdä vanhoista autotallin perällä lojuneista rimoista sellanen harvahko seinäsäleikkö(?) kesäkeittiön ja terassin välisiin seiniin.
Vanhat ja rikkinäiset kesäkalusteet on melkein kaikki maalattu ja kunnostettu, kiitos tyttö nro 2:lle, joka on omien kesätöidensä lomassa jaksanut vielä heiluttaa pensseliäkin kesäkuumalla.
Matonpesu-urakka saatiin vihdoin aloitettua hellekausien päätyttyä, järkevää..? Parhaillaankin roikkuu räsymattoja metritolkulla rankkasateessa pressun alla. Kuivumiseen menee parhaassakin tapauksessa pari päivää, mutta ei kai tässä mikään kiire ole. Muitakin hommia kun löytyy kyllä. Huh.
Viinimarjat ja puutarhavadelmat on vaivihkaa kypsyneet. Keksittiin (tai oikeammin kopioitiin, terveisiä vaan Kuopioon!) ihan älyttömän hyvä idea lasten poimintamotivaation nostamiseksi : tietokoneelle pääsee ainoastaan marjapuskien kautta ja silloinkin pitää kerättynä olla ainakin puoli ämpärillistä, mieluummin kokonainen. Kauhia kuri. Mutta homma toimii.
Terassi alkaa olla VALMIS ja huomenna sille asetellaan kuorma-autolastillinen uusia polyrottinkisia puutarhakalusteita. Tarttee varmaan tarjota avajaiskahvit kakkupalan kera ukkokullalle, joka tarmokkaasti ähersi terassityömaalla koko 2-viikkoisen kesälomansa ajan. Apumiehenä poranvarressa ahkeroi välillä myös reipas esikoispoikamme.
Keittiöremontti on edennyt jonkin verran: lattia on maalattu kertaalleen ja joitakin kaapinovia on vaihdettu, kaakeleita ollaan käyty katsomassa ja vetimiäkin mietitty. Pitkän pirttipöydän päälle löydettiin ihanat rottinkivalaisimet alennusmyynnistä, jee.
Aitalaudat odottaa maalattuina ja pinottuina inspiraatiota, taidan mä kuitenkin tarvita siinä aidanrakentamisessa myös hieman opastusta, hmm. Lisäksi sain uuden maalausurakan, kun päätettiin tehdä vanhoista autotallin perällä lojuneista rimoista sellanen harvahko seinäsäleikkö(?) kesäkeittiön ja terassin välisiin seiniin.
Vanhat ja rikkinäiset kesäkalusteet on melkein kaikki maalattu ja kunnostettu, kiitos tyttö nro 2:lle, joka on omien kesätöidensä lomassa jaksanut vielä heiluttaa pensseliäkin kesäkuumalla.
Matonpesu-urakka saatiin vihdoin aloitettua hellekausien päätyttyä, järkevää..? Parhaillaankin roikkuu räsymattoja metritolkulla rankkasateessa pressun alla. Kuivumiseen menee parhaassakin tapauksessa pari päivää, mutta ei kai tässä mikään kiire ole. Muitakin hommia kun löytyy kyllä. Huh.
Viinimarjat ja puutarhavadelmat on vaivihkaa kypsyneet. Keksittiin (tai oikeammin kopioitiin, terveisiä vaan Kuopioon!) ihan älyttömän hyvä idea lasten poimintamotivaation nostamiseksi : tietokoneelle pääsee ainoastaan marjapuskien kautta ja silloinkin pitää kerättynä olla ainakin puoli ämpärillistä, mieluummin kokonainen. Kauhia kuri. Mutta homma toimii.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
