HYVIN SUUNNITELTU

Oon täällä selaillut matkaoppaita ja tehnyt perusteellisia pohdintoja ja hiottuja harkintoja lomaviikkoa ajatellen. Ja tullut siihen tulokseen, että aion ensisijaisesti nukkua ja torkkua joko hotellihuoneessa tai rantatuolissa sekä mahdollisesti lukea kirjaa ja työntää varpaat virkistävään meriveteen. Kaikkein hurjimpina hetkinä saatan vuokrata polkupyörän ja ajella pitkin poikin vuoristoisia pikkuteitä ja bongailla upeita auringonlaskuja. No joo, päivän aloitan raahautumalla valmiiseen aamispöytään ja illan päätteeksi mutustelen paikallisia herkkuja eri tavernoissa.

Ei huono. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Sitten siinä käy kuitenkin niin, että saadaan juosta teinien perässä 24/7 ja tullaan takaisin entistä väsyneempinä... Kääk.

UNELMISTA TOTTA?

Meille on tullut pihaan yksi autonrotisko lisää, niitä on siinä nyt yhteensä neljä kappaletta. Tai tämä viimeisin taitaa olla ainoa varsinainen rotisko, ne muut on ihan kelpo ajopelejä. Ei mulla ollut sydäntä asettua vastustamaan, kun mies säteilevin kasvoin esitteli netistä bongaamaansa 26-vuotiasta kaunotarta, kahden tonnin sporttimersua. Olkoon, ajattelin. Oltiin otettu pikkasen asuntolainaa lisää, että saatais pihasauna pystyyn, ja siinä oli sitten vähän ylimääräistä. Vaarin vanha autokin on myynnissä ja lähtee toivottavasti pian uuteen kotiin. Ja onhan meitä ajokortin haltijoitakin sen verran monta tässä porukassa, että kolme autoa taitaa olla minimi, ainakin sitten kun mäkin taas pääsen ratin taakse ja työelämään. Sitä paitsi sen mersun kyydissä tulee aika magee fiilis, sellanen villi ja vapaa...

Tämän talon toiset ylioppilasjuhlat taitaa olla todellisuutta reilun kuukauden päästä, kun toiseksi vanhin tyttö saa painaa valkolakin päähänsä. Hermoilin melkoisestikin sädehoitojen sivuvaikutuksia nimenomaan juhlien järjestämisen kannalta, mutta ihan turhaan - ikkunoidenpesuun ja superjynssäyksiin ei ole mitään esteitä. Kaunista säätä voisin toivoa tälle kerralle, että saatais terassikin käyttöön. Toisaalta, jos myräköi niinkuin viimeksi, vietetään tiiviitä hetkiä sisätiloissa kylki kyljessä, siinäkin on ihan omanlainen tunnelmansa.

Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen monellakin tapaa. Lumet suli jo maaliskuussa, ja huhtikuussa rikottiin kahdenkymmenen lämpöasteen raja. Lumen puuttumisesta johtuen kevään edistymistä on voinut seurata aiempaa tarkemmin. Kukkia työntyy esiin jo valkovuokkoja myöten, onko ne muka yleensä näin aikaisessa? Pääsiäispyhinä lapset juoksenteli pihassa paljain varpain ja ilman paitoja kielloista huolimatta. Uimaankin olisi pitänyt päästä. Pitkäperjantaina osallistuttiin miehen ja poikien kanssa ensimmäistä kertaa Ihmisen Poika -pääsiäisvaellukseen; esitys oli varsin vaikuttava sekä pienten että isojen mielestä.

Arki soljuu sukkelaan. Mä suhailen siellä hoidoissa joka arkipäivä ja luppoajat haahuilen metsässä koiran kanssa tai rapsutan pihaa. Viikonloppuisin touhutaan perheen kanssa kaikkea tai ollaan vaan. En oikeastaan tiedä miten voisin aikaani paremmin käyttää. No jaa. Liikuntaa haluaisin jo harrastaa vähän tehokkaammin, mutta hoitojakso hillitsee ajatusta. Ensi syksystä alkaen pääsen vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tanssahtelemalla paikallisen tanssiseuran porukoissa. En malttais odottaa.

Sitten me ollaan suunniteltu kovasti kesää. Heti koulujen loppumisen jälkeen meidän pienin mies osallistuu omasta vaatimuksestaan neljän päivän akrobatia- ja parkour-kurssille, mikä on sensaatiomaisen ihmeellistä. Tätä heppua on kannettu väkisin eskariin ja houkuteltu ties millaisten harrasteiden pariin, mutta mihinkään ei ole jääräpää suostunut. Vaan nyt on toinen ääni kellossa. Tuntuu että nää temppuhommat on meidän molemmille pojille koko elämä. Pihalla heitellään voltteja, seistään käsillä, temppupyöräillään, skeittaillaan, skoottaillaan ja rullaluistellaan. Sisätiloissa loikitaan, kiipeillään ja pyöritään huonekalujen yli - tässä kohtaa mulla loppuu välillä kärsivällisyys ja alan jäkättää. Nuorimmaisten tyttöjen kanssa ollaan mietitty jo pidempään etelänreissua, ja sitten olis haaveissa myös käväistä poikien kanssa Tanskassa. Jälkimmäinen matka ei välttämättä toteudu tänä kesänä, mutta katotaan mihin rahkeet (ja rahat) riittää. Mökkiloma jää tältä kesältä tekemättä, mutta sauna saattaa siis kohota tuonne pihan perälle jo lähikuukausien aikana.
Voihan vihta.

Ihme kirjoitusripuli iski...

VALMIS

Musta tuntuu, että kesää ei tänä vuonna kunnolla ollutkaan. Kouluhommat jyskytti päässä viimeiseen asti ja vähän ylikin, juhannuksen jälkeen elämän piti helpottua sillä saralla. Ja kyllä se helpottuikin. Valmistumista lähdettiin sitten kullan kanssa kahdestaan juhlistamaan naapurimaan kylpylähotelliin. Laivan kannella oli ihanaa oleilla auringon lämmössä ja körötellä kohti viikonlopun ajan kestävää vapautta. Kesä tuoksui mereltä ja uusilta mahdollisuuksilta hetken aikaa. Kierreltiin Tallinnan terasseja pimenevissä illoissa, syötiin hyvin ja mietittiin tulevia hymy huulilla. Loppukesästä oli tarkoitus vaan nautiskella ja syksyllä piti aloitella uudenlaista, tasapainoisempaa arkea.

Seuraavana maanantaina jysähti. Tieto kasvaimen kasvamisesta veti maton altani. Maisema ikkunan takana oli erilainen kuin aiemmin, värit katosivat. Tuntui kuin elämältäni olisi pudonnut pohja; roikuin reunoilla ja allani oli syvä kuilu. Jonkin aikaa räpiköityäni tajusin, että ei se pohja mihinkään kadonnut, se muutti vain hieman muotoaan. Tukevammin kuin koskaan aikaisemmin istun nyt uudenlaisella alustallani, ja olen valmis ottamaan vastaan mitä eteeni heitetään luottaen siihen, että meidän kaikkien käy hyvin. Tuli sieltä sitten mitä tahansa.

Mä olen valmis.

Leikkauksen ajankohta on varmistunut ensi vuoden alkupuolelle. Työkuviot on jäissä sijaisuuksia lukuunottamatta. Näillä mennään. Päivä vain ja hetki kerrallansa.

KAHDEKSAN YÖTÄ

Kerho jäi tauolle ja mullakin alkoi vapaat. En pane pahakseni. Ollenkaan. Piipahdan toki välillä työpaikalla tarkistamassa tilanteet, mutta lomalla siis oon kerholaisen kanssa ja muhittelen lähestyvää joulua.

Mä pidän joulusta. Varsinkin tällaisesta lumisesta joulusta. Mun unelmien joulunäkymä, joka pitää sisällään myös
kuvauksen unelmien talosta, on aina samanlainen:

Wanha ruutuikkunainen talo metsän tai pellon laidalla, räsymattoja leveillä ja narisevilla lattialankuilla, hyasintteja ikkunalaudoilla, leivinuuni ja kissa. Lettipäisiä lapsia, kumara-selkäisiä vanhuksia, pianonsoittoa, keinutuoli, pitkä pirttipöytä, havukranssi  ja himmeli. Uunilaatikoiden tuoksu, puuhellan lämpö ja enkelikellon kilinä.

Kuka tietää, ehkäpä joskus..? Vaikka sitten mummona tuvan penkillä kököttäessäni, lastenlasten päitä letittäessäni ja kissan kiehnätessä pitkän hameeni helmoissa, katselen ympärilleni ja olen kotonani.

Joulumieltä tukemaan tarvitaan tässä kaikessa kiireessä ja keskeneräisyydessä listoja. Tällä viikolla pitää saada lahjat paketoitua, postipaketit lähtemään, joululimput ja -karkit tehtyä sekä piparitalo koristeltua. Ensi viikolle jää sitten juhlavaatteiden miettiminen, havujen ja kukkien asettelu, kinkun ja kuusen laitto, laatikoiden teko ja joulusiivous. Aika lähellä ollaan jo.
Jouluun on kahdeksan yötä.

LOMAN TARPEESSA

Hmm... Loma? Mähän lomailin useita vuosia peräjälkeen hoitaessani jälkikasvuani kotona äitiys"lomien" ja hoito"vapaiden" aikana. Työssäkäyvänä mulla on nykyäänkin kaikenlaisia lomia ja muita pakollisia vapaita ihan kiitettävästi. Yhtäaikaa lasten kanssa. Lomien aikana porukkaa on aina enemmän kotosalla, ja sen myötä tulee enemmän törmäyksiäkin, sekä konkreettisia päinjuoksuja että henkisen puolen kolareita. Enemmän täytyy myös tehdä ruokaa ja siivota, niin että loman perimmäinen merkitys ei toteudu oikeastaan yhtään, ei niin millään.

Yhtenä päivänä kotikeittiössä satuin samaan aikaan kahvi-kupposelle miehen kanssa. Miehen, jonka viimeisten vuosien vapaa-aika on käytännössä kulunut uudelleenkäynnistetyn opiskelun parissa. Äärimmäisen kunnioitettavaa luonteenlujuutta on miespolo jaksanut oman työnsä ja perheen vaatimusten keskellä osoittaa, ja nyt opinnoista uupuu enää lopputyön viimeiset rippeet.

Nykyinen kommunikointimme on arjen kiireiden ja ajoittain rankkojenkin elämäntilanteiden vuoksi surkastunut melko vähäiseksi tyyliin: Mitä kaupasta? tai Kuka hakee lapset? Kiireetön kahvittelutuokio havahdutti molemmat samaan asiaan: Me ollaan niiiin loman tarpeessa... siis kahdenkeskisen löhöloman tarpeessa. Voi että sentään..! Haaveilua, toiveajattelua... Joku viikon halpismatka etelään kuulostaa ihan taivaalliselta. Ja vaikkei siitä koskaan totta tuliskaan, pelkästään asiasta puhuminen oli parasta pitkiin aikoihin.