TÄYDELLINEN PÄIVÄ

MESTARIPIIRROS / ANNA PUU

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan


*   *   *

Täydellisiä, ohikiitäviä hetkiä on usein, täydellisiä päiviä todella harvoin. Eilinen oli sellainen. Täydellinen päivä. 

Jo konfirmaatiopäivää edeltävä ilta sujui hyvin ja rauhallisesti viimehetken valmistelujen parissa. Juhlapäivän aamu ennen kirkkoon lähtöä meni myös mallikkaasti ilman yhtäkään konfliktia huolimatta siitä, että koko perhe juhlakalua lukuunottamatta lähti samasta yhden vessan/suihkun osoitteesta. Vivamon rippileirin konfirmaatiomessu ja päätöstilaisuus jäivät mieleen vaikuttavina ja liikuttavina kokemuksina. Jälleen kerran. 

Neljännen tyttäremme rippijuhlat jatkuivat kotiterassilla syömisen ja kahvittelun merkeissä. Lohisoppa oli taas äärimmäisen maittavaa ja leivonnaiset herkullisia. Vieraat viipyivät ja viihtyivät. Tarjoilujen lisäksi saimme nauttia meille tärkeiden ihmisten seurasta sekä upeista ja koskettavista musiikkiesityksistä. Isosiskojen laulaessa Mestaripiirrosta valui ilon ja kiitollisuuden kyyneleitä myös pitkin päivänsankarin poskia. 

P.S. Eilinen päivä sai arvoisensa päätöksen kun astelimme hiukset hulmuten kolmen ystävyksen kesken kohti Nordcenter Music Festivalia kokemaan itse Jari Sillanpäätä omassa pikku kylässämme. Siis WAU!

P.S.2 Viime kuukausiin on mahtunut paljon kaikkea kivaa, koskettavaa ja kiirettä. Perjantaina alkanut loma toivotetaan väsyneenä mutta onnellisena tervetulleeksi :)

LUOVA TAUKO

Taukoa on ollut. Kaikkea on tapahtunut, mutta ilmeisesti oon pystynyt käsittelemään asioita niin, etten oo kokenut niistä sen suurempaa jakamisen tarvetta. Koska oon kerran pysytellyt hiljaa. Tai sitten hulinaa on ollut ihan liikaa, enkä oo vaan ehtinyt.

Tiivistettynä väittäisin, että hyvää kuuluu. Noin niin kuin äkkiä ajateltuna. Pojat on hurahtaneet jalkapalloon ihan täysillä kummatkin, ja arki täyttyy paljolti treeni- ja turnauskuskauksista sekä urheiluvaate- ja varustehuollosta. Kompastelen päivittäin haiseviin nappulakenkiin ja jalkapalloihin, ja kotimme tyypillisin ääni  pesukonehurinan lisäksi on tätä nykyä pallon pomputtelu, joka kantautuu eteisestä lukuisten tekniikkaharjoittelujen aikana.

Keskimmäiset typykät on teinejä omine kasvuun liittyvine kipuiluineen ja murtautumisineen, ja isot tytöt jo niin aikuisia ja itsenäisiä. Näin sen kuuluu kai mennäkin. Me kullan kanssa pärskytellään kaiken keskellä, eikä aina oikein tiedetä mistä ollaan tulossa tai mihin menossa ja mitä varten. Rakkautta tuntuisi kuitenkin riittävän, ja se on kai oleellista. Ruuhkavuodet jatkuu aina vaan, keski-iän kriisi on parhaimmillaan ja viidenkympin villitys kurkistaa ihan nurkan takana. Että ei käy tylsäksi elämä.

Luovaa taukoa on blogin lisäksi yritetty pitää myös arjesta. Viikonloppuna vietettiin nuorimman tytön 15-vuotissynttäreitä helsinkiläisessä hotellissa asiaankuuluvine hemmotteluineen. Hotellihumputtelujen ohessa nautimme olostamme mm. intialaisessa ravintolassa ja nykytaiteen museossa, jossa yllätin itseni kyynelehtimästä vuolaasti katsoessani videota pianomusiikilla vaikutetuista muistisairaista. Niin koskettavan kaunista oli nähdä miten musiikin avulla voitiin herättää jo lähes kokonaan sammunut ihmismieli edes hetkiseksi henkiin. Kunnes se taas katosi.

VOIHAN PALJU

Ihan kohta pääsen pulahtamaan ensi kertaa saunan edustalla kököttävään puiseen saaviin. Viime viikonloppuna sitä testailtiin lähinnä miespuolisen kaveriporukan kesken, ja hyvin näytti toimivan. Ainakin jos jotain voi päätellä siitä kuinka monesti siellä kastauduttiin ja kuinka saunomisesta paljukäynteineen ei meinannut tulla loppua lainkaan. Aamu ehti valjeta ennen kuin paljun lämpimästä ja kosteasta sylistä maltettiin irtaantua.

Kesä on kääntynyt syksyyn, ja siitä mä tykkään nykyään kovasti. Joskus aikaisemmin kotiäitivuosia viettäessäni muistan koulujen aloituksen ja pimenevien iltojen tuntuneen välillä ahdistavilta. Toiset tuntuivat siirtyvän elämissään taas eteenpäin, ja mä vaan poljin paikoillani, vuodesta toiseen. Nyt iltojen hämäryys ja vilpoisuus tuntuu turvalliselta ja kodikkaalta, oikealta.
(Ai miten niin tunneihminen..?)

Mä uskon, että iso osuus turvallisuudentunteen vakiintumiselle on opiskelun myötä auenneella uudella maailmalla mielekkäässä työympäristössä. Tietty terveydentilaan liittyvät koettelemukset on myöskin pakottaneet tarkastelemaan elämää totutusta poikkeavien linssien läpi. Lisäksi on ihanaa, kun on omannäköinen koti (pihasaunoineen), jonka suojissa makustella ja mietiskellä omaa elämäänsä ja valintojaan, ja tykätä niistä. Mä lähden tästä nyt sytyttelemään öljylamppuja saunareitin varrelle.

*       *       *

Seuraavan päivän lisäys:

Ensin paljussa oli liian kylmää, sitten liian kuumaa ja lopulta... Ihan täydellistä. Pisteenä i:n päällä yläpuolella kirkas tähtitaivas. Wau.

SYYSTUULI VAAN SOI LAULUAAN

Mun sydämeni tänne jää

kun aika on mun mennä pois
syystuuli vaan soi lauluaan
kuin kaiken tietää vois

Mun sydämeni tänne jää
aina asuinpaikalleen

vaik itse saan vain viivähtää

kesäiltaan viimeiseen

Mun sydämeni tänne jää
se lähelläsi aina on
sen tavoitat jos haluat
vaik maa ois lauluton

Kun mennyt oon, niin kuulet
vain kuiskeen rantamainingin
jos uskot enemmän kuin luulet
siinä sua tervehdin

Sä kevään näät taas kerran

ja kuulet laulut lintujen

jos herkistyt ees hetken verran

silloin ymmärrät sen

- Juha Vainio -

Hyvää matkaa Pappa-kulta! Lähdit komeasti luonnonvoimien saattelemana, ja sait kauniit hautajaiset, vaikket "kalaaseista" niin välittänytkään. Sinua rakkaudella ja kiitollisuudella muistaen.

LÄMPÖÄ JA LEMPEÄ

Ei se mennyt ihan niin. Luulin viettäväni suurimman osan lomareissustani joko rantsussa tai uima-altaalla loikoillen, mutta omaksi ja muidenkin yllätykseksi ramppasin vuorenrinteitä edestakaisin aamusta alkaen varpaat rakkuloilla.

Ihan mahtavaa. Kertakaikkiaan. Mitkä maisemat. Ja mikä ihana lämpö virkistävällä tuulella laimennettuna. Vuorikiipeilyjen välissä raikastava uintipulahdus ja rentouttava lukutuokio. Ympärillä rakkaita. En vaihtais sekuntiakaan.

IHAN KOHTA

Esikoisemme, ensimmäisemme tulee ihan kohta takaisin maailman toiselta puolelta. Thaimaassa, Kamputseassa ja Australiassa on nyt reissattu reppu selässä upeita kokemuksia kerryttäen yli kolmen kuukauden ajan, mutta kotia ja perhettä on kuulemma jo kova ikävä. Ollaan menossa kullan kanssa kahdestaan lentokentälle vastaan hartaasti odotettua tytärtämme - ilmassa on suuren juhlan tuntua. Ympyrä voi taas sulkeutua. Kiitos ja ylistys.

KIITOLLINEN

Täällä ollaan taas. Tuntuu kuin olisin käynyt ulkoavaruudessa ja leijailisin nyt jossain ihmeellisessä välimaastossa. Valtavat voimat ja tunteet jyllää sisuksissa ja ympärillä, sanat ei riitä kertomaan. Jotain todella upeaa tapahtuu koko ajan. Kaikki elämiseen ja olemiseen liittyvät asiat on käännetty ympäri ja pilkottu ihan pieniksi paloiksi. Annan virran viedä ja nautin matkasta joka solullani. Tämä on mun polkuani.

Ei sitä kasvainta saatu kokonaan pois. Kolmoishermokasvain sijaitsee hankalan reitin päässä toisen aivoihin vievän pääverisuonen vieressä. Seuraavaksi toivutaan leikkauksesta ja suunnataan sitten sädehoitoihin. Vasen puoli kasvoja on hermovaurioiden vuoksi laajalti tunnoton, mutta huulet nousee hymyyn ja silmäluomet sulkeutuu samaan aikaan. 

AIKALISÄ

Viimeinen päivä koulua ennen pitkää taukoa. Mä oon jo kotona. En vaan jaksanut mennä. Pinnaan.

Eilen tuli lukion tokaluokkalaisesta wanha penkkaripäivän iltana. Mä päättelin että jos kerran lapsi on vanha, lapsen vanhemman täytyy olla tosi vanha. Ellei ikäloppu. Silkkaa matematiikkaa.

Todella vanha katseli todella kaunista sinivihreään iltapukuun pukeutunutta nuorta naista. Tunsi rinnassaan ylpeyttä, myös hieman haikeutta ja kateutta. Sillä ilopillerillä on kaikki vasta alussa, koko elämä edessä. Huokaus.

Ikäkriisiäkö tässä kehitellään? Otetaan aikalisä. Mennään hiihtolomalle. Ja sen jälkeen seurakuntaan viideksi viikoksi työssäoppimaan. Sitten vois jo ruveta noi lumet sulailemaan. Pyöräily tökkii.

MITÄ IHMETTÄ?

Mä havahduin tänään siihen että on syksy. Punavihreän keltaisena säkenöivä syksy - mistä ihmeestä se oikein tulla tupsahti?

Ihana väriloisto vyöryi vastaan, kun poljin tänään tavallista rauhallisempaa tahtia asemallepäin. Mä en oo kai yleensä pahemmin sivuilleni vilkuillut ulkona kulkiessani, painellut vain pää punaisena ehtiäkseni koulutunnille tai seuraavaan junaan. Tänään oli aikaa ihmetellä. Kaunista ympärilläni. Kameralle olis ollut käyttöä.

MAISTIAISIA

Kuuma ja kaunis Tukholma. Valtavasti porukkaa, upeita veneitä, vanhoja rakennuksia. Isoja kauppoja, pieniä kauppoja, nakkikioskeja, jäätelökioskeja, vaikkamitäkioskeja... Puistoja! Ihan liian vähän aikaa yhdellä vaivaisella risteilyllä. Pieni maistiainen suuresta kaupungista. Tultaisko pian uudestaan?

Ravintolamaistiaisia nautittiin niin että napa natisi. Ekana iltana paineltiin tomerasti laivan seisovaan pöytään, toisena iltana herkuteltiin vähän hillitymmin. Voi että miten NJAMSKISTA.

Aurinko upposi mereen...

PUSKAPÄIVÄT

Oho, miten nopeasti tää viikko hurahti. Mulla on joku ihme viipotuskausi päällä, koko ajan on jotain meneillään. Eniten mä oon viettänyt aikaa PUSKIEN parissa, mikäköhän niissä oikein kiehtoo..? Mä siirrän vanhoja puskia uusiin paikkoihin, kuokin maata vadelmapuskien ympäriltä ja katkon aina vaan kuivia ruusupuskien oksia. Kohta niistä on kai enää pelkät tyngät jäljellä, hmm.

Olisko se tää rytinällä humpsahtanut kevät, joka antaa jokaiselle päivälle uutta havainnoitavaa ja hurjasti ylimääräistä virtaa? Tai ihan vaan elämisen riemu ja tietoisuus siitä, että joka hetki on arvokas ja ainutlaatuinen? HUIMAAVAA...

Ilma kylmeni viikonlopuksi, mutta se ei tahtia haitannut. Ikkunoitakin oli mukavampi pestä pilvisenä päivänä, ja sisällä tuli pitkästä aikaa kunnolla siivottua kun uloskaan ei sateella niin huvittanut mennä.

Vauhdikas viikko sai mukavan päätöksen kun vietimme vihdoin esikoisemme täysi-ikäisyyden juhlapäivää parinkymmenen osallistujan voimin. Odotettuja vieraita ja herrrrrkullisia leipomuksia - mikä ihana päivä. Kakkuja ja piirakoita tehtailtiin yömyöhään Euroviisuja kuunnellen, ja hunningolla olleet jääkaapit ja keittiönkomerotkin saatiin rykäistyä paraatikuntoon ennen juhlavieraiden saapumista. Jos vaikka joku olisi halunut kurkistaa vähän peremmälle. Heh. Kaikin mokomin, siitä vaan.

Päivänsankarin puska nro 1, voihan nuuh...

VANHOJEN TANSSIT

LÖYTÖJÄ

Tähän viikonloppuun mahtuu paljon hyviä löytöjä.

Kirpputorilta tarttui mukaan iso kasa kaunista lasitavaraa vain muutamalla eurolla. Lukiolainen löysi itselleen unelmanihanan vanhojentanssimekon - ei kylläkään miltään kirpputorilta, vaan ihan oikeasta iltapukuliikkeestä ja juu-u, ihan oikeasti karmivaan hintaan. Vaan tooooisaalta, sitä pukua käyttääkin sitten jokainen tämän perheen lukion tokaluokkalaistyttö eli koltun hinta per nenä on suorastaan halpa. Joten rakkaat tyttäret, vaikka vaan sen mekon vuoksi, menkää pliis kaikki lukioon..! Ja yrittäkää olla edes suurinpiirtein samankokoisia keskenänne siinä vaiheessa kun vanhojentanssit lähestyy... Jookos..?

Joululahjatkin on oikeastaan kaikki löydetty. Tai ainakin ne on valmiiksi mietitty. Ihan ennenkuulumatonta. Yleensä me ollaan miehen kanssa säntäilty joulunalusviikolla sekopäisinä kaupoissa pahimmassa ruuhkassa, mutta tänä vuonna on toisin. Vaude. Luppoaikaa tiedossa?

HEIJASTUKSIA

Valoa. Pimeyteen.

Kynttilä heijastaa.

Kiitollisuus on suuri.

Ihminen on pieni.

Sinä olet ihme.

AAMULLA

Aamulla töihin mennessä täytyy pysähtyä. Katselemaan kaunista.

PIANOHUONEESSA...

... poltetaan kynttilöitä ja tunnelmoidaan...

... musisoidaan...

... tunnistetaan puulajeja ja opetellaan kellonaikoja...

ja hyviä tapoja...

VIIKONLOPPUNA MIETITTYÄ

Lauantaina päätettiin piiiiiitkästä aikaa siivota - musta tuntuu, ettei me olla siivottu koko kesänä, suurimpia kökköjä vain välillä lakaistu pois kulkuväyliltä. Mun mielestä on periaatteessa hölmöä tuhrata viikonlopun vapaita johonkin niin ikävän arkiseen toimintaan kuin siivous, mutta nyt oli pakko toimia. Ja kun kerran vauhtiin päästiin, vaihdettiin myös ikkunaverhoja, pestiin sohvanpäälliset ja käytiin röhnäkomeroidenkin kimppuun. Siivouspäivän loppuhuipennukseksi levitettiin vielä vastapestyille lattioille mäntysuovalta tuoksuvat matot, jotka

oli jo alkukesällä kääritty sivuun. Oi onnea, ah autuutta!!!

Tänään maanantaina on sitten syysperinteitä kunnioittaen ja koululaisten lukujärjestyksiä vertaillen väkerretty kynä sauhuten kotityö/tietokone/koiranulkoilutuslistoja tasapuolisesti itse kullekin talon asukkaalle. Löysän lusmuilukesän jäljiltä voi todeta, että kukaan ei tee mitään, jos se on vapaaehtoista tai siitä ei makseta ;) Tiukkojen kotityövuorojen ansiosta saadaan toivottavasti ylimääräistä aikaa itsellemme, ja elämään mahtuu ehkä muutakin kuin kädenvääntöä siitä kuka vie koiran ulos tai kenen vuoro on olla tietokoneella. Hooh sentään.

Eilen lähdettiin poikien kanssa ihanan siististä kodista ja aurinkoiselta pihalta pyöräilemään isompien lasten & isukin mentyä orkesteriharjoituksiin. Pyöräreitin varrelta löytyi järveen kaatunut puu ja pysähtynyt aika. Laitettiin kieli keskelle suuta.

KAUNIS PIENI ELÄMÄ

Kyllä kesä on sitten kiva.

Niin paljon kaunista ympärillä:
ihania kukkia,
huumaavia tuoksuja,
lintujen liverryksiä...

Auringolta tuoksuva iho,
kirkkaansininen taivas,

haalistuneet hiukset,
onnellinen mieli.

Kiitos tästä päivästä,
kiitos näistä hetkistä.
Oma, pieni elämä.