EILISEN RAUKEUS

Ensimmäisen lomaviikon viimeiset hetket ovat käsillä ja mieli on hieman apeana, vaikka töihin onkin mukava palata. Viikko piti sisällään kaikkea kivaa ja tarpeellista, enimmäkseen kotoilua ja joutenoloa, mutta myös ystävien tapaamista ja pientä touhuilua.

Ikkunasta vyöryy sisään sateenjälkeinen vihreys. Saunamökkerö näyttää siltä kuin se olisi ollut tontin perällä aina. Kallellaan oleva omenapuun rotisko kaartuu kauniina pihaterassin ylle. Syreenit ovat kukassa ja juhannusruusujen nuput puhkeamaisillaan. Hiuksissa viipyilee savun tuoksu laavuretken jäljiltä. Tämän päivän kaikkeus koskettaa. Huomenna on uusi päivä.

LOMAN LOPPU

En muista et olisin aikaisemmin myöntänyt kyllästyneeni kesään ja lomaan. No nyt olen. Kyllästynyt. Menkää jo pois puuduttavat helteet ja ällöttävät kärpäset (sekä velttoilevat teinit). Kaipaan aikaisia aamuja, raikkaita päiviä ja hiljaisia iltoja. Haikailen myös siivouspäivien, arkirutiinien ja töiden pariin.

Lomaviikko Kreikkaan kuuluu kesän helmiin, kuten myös Tukholmanreissu oman perheen poikien kanssa. Päivä skeittipuistoissa -risteily tallentunee pikkumiesten mieliin ikuisiksi ajoiksi. Mä en koskaan opi ymmärtämään mikä niissä touhuissa poikia niin hirmuisesti viehättää. Rullataan laudoilla ja luistimilla niin että hiki kastelee kaikki paikat; välillä kaadutaan ja näyttää pahalta, mut koskaan ei satu tai väsytä, silmien loiste sen kuin kirkastuu. Ihan outoa. Kuitenkin kivaa.

Saunaprojekti on edennyt hitaasti ja varmasti hölmöläistyyliin: Ensin kaivetaan iso kuoppa ja lapioidaan multatuotokset kottikärryyn, jolla ne kärrätään pihan perälle, ja sen jälkeen täytetään sama kuoppa pikkukivillä, jotka lapioidaan ensin sepelikasasta peräkärryyn ja sieltä kuopan pohjalle. Huh. Montakohan miljoonaa lapion heilautusta siihen on mahtunut? Kultsi on täällä ollut reippaana. Rakennuslupaa ei vaan näy eikä kuulu.

Vanhin lapsista lähtee pois. Muuttaa omilleen. Keräilee vaatteitaan ja tavaroitaan pahvilaatikoihin. Malttamattomana ja tyytyväisenä. Toiseksi vanhin myös lähtökuopissa. Äidin mieli yllättävän tyyni.

Teini aloittaa lukion hieman pelonsekaisin tuntein ja murrosikäinen sitäkin innokkaampana yläkoulun. Pojat jatkaa alakoulussa. Elämä rauhoittuu tai sitten ei. Muuttuu joka tapauksessa.

Leikkauksen, sädehoitojen ja kesälorvailun jälkeen oon enemmän kuin valmis aloittamaan arjen pyöritystä. Herkkulakossa ollaan edelleen. Ooho.

JÄLKIMAININKEJA

Juhlat on juhlittu. Kaikki hössötykset ja vouhotukset oli ilmeisesti aikataulutettu oikein, koska surullisenkuuluisaa juhla-ahdistusta ei tullut tällä kertaa ollenkaan - ehkä tässä alkaa pikkuhiljaa oppia. Pienin poitsukin selvisi hienosti omista päättäjäisistään aina lakkiaisiin asti, jolloin juhlakengät alkoivat ottaa päähän ja niitä piti potkia puihin ja talon seiniin. Kotimatkalla autossa nassutettu banaani ja varsinkin juhlapöydän kalasoppa palautti hepun taas hyvän käytöksen pariin. Hyvä ruoka - parempi mieli.

Sää olisi voinut olla parempi, jotta oltaisiin voitu oleilla pihalla ja kattaa edes osa tarjoiluista terassille tilanahtauden takia. Tunnelma talossa oli pilvisestä ja viileästä päivästä huolimatta oikein aurinkoinen ja lämmin. Päivänsankari säteili hyvää oloaan ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Lauluesityksiä oli perinteiseen tapaan useita, perheenpää piti koskettavan puheen ja lohisoppa maistui, kuten myös täytekakut ja muut leivonnaiset.

Juhlien jälkeen iski vetämättömyys. Hooh. Kortisonilääkityksen vähentämisellä saattaa olla myös osuutta väsymykseen, viimeiset pillerit otan loppuviikosta. Toivotan suloisen joutilaisuuden sydämellisesti tervetulleeksi ja nautin siivotusta kodista ja pihasta täysin palkein pihasohvalta kuikuillen. Ihanaa kun on kesä.

UNELMISTA TOTTA?

Meille on tullut pihaan yksi autonrotisko lisää, niitä on siinä nyt yhteensä neljä kappaletta. Tai tämä viimeisin taitaa olla ainoa varsinainen rotisko, ne muut on ihan kelpo ajopelejä. Ei mulla ollut sydäntä asettua vastustamaan, kun mies säteilevin kasvoin esitteli netistä bongaamaansa 26-vuotiasta kaunotarta, kahden tonnin sporttimersua. Olkoon, ajattelin. Oltiin otettu pikkasen asuntolainaa lisää, että saatais pihasauna pystyyn, ja siinä oli sitten vähän ylimääräistä. Vaarin vanha autokin on myynnissä ja lähtee toivottavasti pian uuteen kotiin. Ja onhan meitä ajokortin haltijoitakin sen verran monta tässä porukassa, että kolme autoa taitaa olla minimi, ainakin sitten kun mäkin taas pääsen ratin taakse ja työelämään. Sitä paitsi sen mersun kyydissä tulee aika magee fiilis, sellanen villi ja vapaa...

Tämän talon toiset ylioppilasjuhlat taitaa olla todellisuutta reilun kuukauden päästä, kun toiseksi vanhin tyttö saa painaa valkolakin päähänsä. Hermoilin melkoisestikin sädehoitojen sivuvaikutuksia nimenomaan juhlien järjestämisen kannalta, mutta ihan turhaan - ikkunoidenpesuun ja superjynssäyksiin ei ole mitään esteitä. Kaunista säätä voisin toivoa tälle kerralle, että saatais terassikin käyttöön. Toisaalta, jos myräköi niinkuin viimeksi, vietetään tiiviitä hetkiä sisätiloissa kylki kyljessä, siinäkin on ihan omanlainen tunnelmansa.

Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen monellakin tapaa. Lumet suli jo maaliskuussa, ja huhtikuussa rikottiin kahdenkymmenen lämpöasteen raja. Lumen puuttumisesta johtuen kevään edistymistä on voinut seurata aiempaa tarkemmin. Kukkia työntyy esiin jo valkovuokkoja myöten, onko ne muka yleensä näin aikaisessa? Pääsiäispyhinä lapset juoksenteli pihassa paljain varpain ja ilman paitoja kielloista huolimatta. Uimaankin olisi pitänyt päästä. Pitkäperjantaina osallistuttiin miehen ja poikien kanssa ensimmäistä kertaa Ihmisen Poika -pääsiäisvaellukseen; esitys oli varsin vaikuttava sekä pienten että isojen mielestä.

Arki soljuu sukkelaan. Mä suhailen siellä hoidoissa joka arkipäivä ja luppoajat haahuilen metsässä koiran kanssa tai rapsutan pihaa. Viikonloppuisin touhutaan perheen kanssa kaikkea tai ollaan vaan. En oikeastaan tiedä miten voisin aikaani paremmin käyttää. No jaa. Liikuntaa haluaisin jo harrastaa vähän tehokkaammin, mutta hoitojakso hillitsee ajatusta. Ensi syksystä alkaen pääsen vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tanssahtelemalla paikallisen tanssiseuran porukoissa. En malttais odottaa.

Sitten me ollaan suunniteltu kovasti kesää. Heti koulujen loppumisen jälkeen meidän pienin mies osallistuu omasta vaatimuksestaan neljän päivän akrobatia- ja parkour-kurssille, mikä on sensaatiomaisen ihmeellistä. Tätä heppua on kannettu väkisin eskariin ja houkuteltu ties millaisten harrasteiden pariin, mutta mihinkään ei ole jääräpää suostunut. Vaan nyt on toinen ääni kellossa. Tuntuu että nää temppuhommat on meidän molemmille pojille koko elämä. Pihalla heitellään voltteja, seistään käsillä, temppupyöräillään, skeittaillaan, skoottaillaan ja rullaluistellaan. Sisätiloissa loikitaan, kiipeillään ja pyöritään huonekalujen yli - tässä kohtaa mulla loppuu välillä kärsivällisyys ja alan jäkättää. Nuorimmaisten tyttöjen kanssa ollaan mietitty jo pidempään etelänreissua, ja sitten olis haaveissa myös käväistä poikien kanssa Tanskassa. Jälkimmäinen matka ei välttämättä toteudu tänä kesänä, mutta katotaan mihin rahkeet (ja rahat) riittää. Mökkiloma jää tältä kesältä tekemättä, mutta sauna saattaa siis kohota tuonne pihan perälle jo lähikuukausien aikana.
Voihan vihta.

Ihme kirjoitusripuli iski...

VALMIS

Musta tuntuu, että kesää ei tänä vuonna kunnolla ollutkaan. Kouluhommat jyskytti päässä viimeiseen asti ja vähän ylikin, juhannuksen jälkeen elämän piti helpottua sillä saralla. Ja kyllä se helpottuikin. Valmistumista lähdettiin sitten kullan kanssa kahdestaan juhlistamaan naapurimaan kylpylähotelliin. Laivan kannella oli ihanaa oleilla auringon lämmössä ja körötellä kohti viikonlopun ajan kestävää vapautta. Kesä tuoksui mereltä ja uusilta mahdollisuuksilta hetken aikaa. Kierreltiin Tallinnan terasseja pimenevissä illoissa, syötiin hyvin ja mietittiin tulevia hymy huulilla. Loppukesästä oli tarkoitus vaan nautiskella ja syksyllä piti aloitella uudenlaista, tasapainoisempaa arkea.

Seuraavana maanantaina jysähti. Tieto kasvaimen kasvamisesta veti maton altani. Maisema ikkunan takana oli erilainen kuin aiemmin, värit katosivat. Tuntui kuin elämältäni olisi pudonnut pohja; roikuin reunoilla ja allani oli syvä kuilu. Jonkin aikaa räpiköityäni tajusin, että ei se pohja mihinkään kadonnut, se muutti vain hieman muotoaan. Tukevammin kuin koskaan aikaisemmin istun nyt uudenlaisella alustallani, ja olen valmis ottamaan vastaan mitä eteeni heitetään luottaen siihen, että meidän kaikkien käy hyvin. Tuli sieltä sitten mitä tahansa.

Mä olen valmis.

Leikkauksen ajankohta on varmistunut ensi vuoden alkupuolelle. Työkuviot on jäissä sijaisuuksia lukuunottamatta. Näillä mennään. Päivä vain ja hetki kerrallansa.

TÄRINÄÄ JA RUMPUJEN PÄRINÄÄ

Mun lapseni on ilmassa. Matkalla maailman toiselle puolen. Yksin.

Mä istun pienen tauon jälkeen tietsikalla ja yritän saattaa päätökseen opiskeluun liittyvät viimeiset rippeet. Tauolla käytiin pikkuteinin kanssa liikkumassa leirillä ja asumassa teltassa viiden päivän ajan. Viimeisenä yönä satoi ja myrskysi niin, että katto melkein irtosi. Teltoissa tulvi ja  lapsia evakuoitiin sisätiloihin myrskyn tieltä.

Sitten ollaan vietetty päättäjäisiä eri kouluissa, myös mun. Todistuksen saaminen vaan jäi syksyyn, kun perhekuntoutuksen asiakkaat oli kotilomilla toukokuussa, eikä näyttöä voinut silloin antaa. Nooh, mä oon ihan tyytyväinen tähän järjestelyyn, vaikka näpsyttelyt jatkuukin vielä pikkiriikkisen aikaa kesän puolella. Toukokuun lopussa oli ihan riittävästi tekemistä kahden muun portfolion ja tutkintoihin liittyvien suunnitelmien kanssa. Realistisena tavoitteena olis viettää juhannusta ja loppukesää ilman ahdistavaa ajatusta tekemättömistä kouluhommista.

Juhannus on siis kai tällä viikolla ja kesä kunnolla alkanut.
JEE JEE JEE!!!

HYRINÄÄ

Tänään lähti toiseksi viimeinen portfolio kohti koulua ja työelämää. Huomenna vietetään pikkuhemmon kaverisynttäreitä. Olo alkaa tuntua kevyemmältä ja kepeämmältä... Ikään kuin aurinko paistais kirkkaammin tai käki kukkuis kauniimmin.
Ke-sä! Ke-sä! Ke-sä!

NYT

Ummehtuneeseen nörttikammiooni kiirii vastaleikatun nurmikon tuoksu avonaisesta ikkunasta. Tiirailen pihamaata kärpästen ja ihmisten tahrimien ikkunaruutujen läpi ja huomaan kesän saapuneen.

KESÄMIELELLÄ, VESI KIELELLÄ

Kesken kaiken ajatus harhailee kesään. Pihalla on lunta metrikaupalla ja kodissa tuoksuu vielä joulu. Talvi on hädin tuskin alkanut ja meikäläinen haaveilee kesästä. Ei mitään tolkkua.

Talven ja kesän väliin on mahdutettava kevät. Kevät, joka ainakin tällä hetkellä kummittelee mielessäni ja häiritsee yöuntanikin silloin tällöin. Opiskeluun liittyvät projektit sinkoilevat tulevan kevään aikana siihen malliin, että hirvittää jo etukäteen. Mä en pidä ollenkaan keskeneräisistä tai päällekkäisistä pitkäkestoisista jutuista, ja ensi keväänä saan osakseni kumpiakin oikein roppakaupalla. Yök. Mieluiten jättäisin väliin koko kevään ja hyppäisin suoraan kesälaitumille, mieluiten sieltä missä aita on matalin. Ai miten niin mukavuudenhaluinen (tai laiska) ihminen?

Saamattomuutta ja väsymystä karkoittaakseni nostelen puntteja kuntosalilla jo kolmatta viikkoa. Ennen joulua en ehtinyt käymään salilla kuin kerran, vaan nyt kuntoilen lähes päivittäin. Josko sitä energiaa alkaisi kohta kertyä paristoihin...

Katseltiin äsken koneelta parin vuoden takaisia kuvia Turun saaristoon suuntautuneelta polkupyöräreissulta. Ja päätettiin varata heti uuden vuoden jälkeen uusi seikkailu- ja omatoimiloma ensi kesäksi Ahvenanmaalle. JEE.

Joulusta sen verran, että me tehtiin mamman kanssa maailman parhaat laatikot. Taas. Ruoka oli niin hyvää. Kalat ja mädit ja sienisalaatit ja kinkut ja rosollit ja kaikki. Namnamnamnam. Joulupukki piipahti eteisessä isoine mahoineen, muttei puhunut mitään. Hosui vain käsillään kovin ja jätti ison kasan lahjoja perässään. Tuntui olevan aika kiireinen ukkeli.

VOI ITKU

Pitkä koleahko kesä lähenee loppuaan. Me ollaan oltu. Enimmäkseen kotona. Omalla pihalla. Välillä piipahdettu uimassa ja kaupassa. Mut pääasiassa ollaan Löysäilty. Tai ollaan me välillä ryhdistäydytty ja pelattu pingistä tai sulkapalloa. Pihalla. Aurinkoisina päivinä mä oon jopa maalaillut aitalautoja. Mut sitä ei lasketa, koska se on ihan älyttömän kivaa. Piha-aitaa on tullut lisää mooonta metriä.

Tramppoliini tuli tiensä päähän kun esikoisen poikakaverin piti näyttää siinä pari hurjaa temppua pikkupojille. Onneksi vain pomppukangas repesi ja suuremmilta ruhjeilta vältyttiin. Tiensä päähän tuli myös 1-vuotiaan kissaraasumme elämä, joka päättyi ihan liian aikaisin. Auton alle. Tänään on surtu ja itketty. Kaikenlaista. Elämä heittelee joskus yllättävällä tavalla.

Elämä, tai oikeastaan lentokone, heittää meidät kohta etelän lämpöön viikoks. Ei sitä ymmärrä. Me lähdetään siis kahdestaan lomalle. Samassa koneessa matkustaa kylläkin 17-vuotiaamme kaverinsa kanssa, mut heitä me ei tunneta. Tai siis he ei tunne meitä. Ei haittaa ollenkaan. Ja vaikka me asutaankin samassa hotellissa, me ei todennäköisesti nähdä hoidokeistamme kuin perävalot silloin tällöin, mut sekään ei haittaa. Ollenkaan. Sopii oikein hyvin. Koska mehän lähdetään lomalle. Lomalle? L-o-m-a-l-l-e.

ANSAITTUA

Se on loma nyt, sanois ruottalainen. Kaikkien kotiäitivuosien jälkeen lähes ihkaoikea kesäloma. Ja mua väsyttää. Koko ajan. Nyt vetäydyn vienosti takavasemmalle, nostan jalat pystyyn aina tilaisuuden tullen ja nautin ansaitusta ajasta rakkaimpieni kanssa.

P.S. Juhlat on juhlittu. Tunnelma pysyi lämpimänä sateesta ja tuulesta huolimatta, ja päivänsankari oli onnellisen oloinen. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille, nähdään taas.


Suljen ihanan soittorasian,
kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan
taskuun taputan,
siihen saakka kun tavataan.
Kiitän, kumarran, niiaan, vilkutan,
pian taas yhdessä laulellaan.

KUKKUU

Käki on kuultu. Parikin kertaa. Pihan omenapuu kukkii ja tuomi tuoksuu. Ilma on siitepölystä sakeana. Kesä on ihan kulman takana.

Tänään. Eskarilaisen kevätjuhlassa nähtiin huikea breakdance-esitys, jota tähditti meidän pienin muruliini. Sama tyyppi, joka ei ikinä osallistunut yhteenkään kerhoesitykseen, koska kaikki töllötti. Väkipakolla aina raahattiin kaveri juhlapaikalle, mutta esiintymiset jäi joka vuosi väliin. Vaan tänään kävi toisin. Päiväkodin pihassa raikui "Poika saunoo" ja tunnelma oli kuin kultajuhlassa konsanaan. Perheen kuopus kieppui väkkäränä kyseisen kappaleen tahdissa keskellä areenaa ja teki hurjia temppuja suu hymyssä ja silmät innosta loistaen. Sydän melkein pakahtui. Myös mun.

Ruusupuskissa on taas kuivia oksia ja mun täytyy katkoa niitä, ihme pakkomielle. Ja eihän sitä tiedä, jos joku juhlavieraista vaikka haluais tarkistaa pensastilanteen. Ikkunoitahan ei kannata pestä, koska sitä siitepölyä on järkyttävä määrä joka paikassa. Ehkä ens viikolla. Kakkupohjia vois varmaan tehdä valmiiks pakkaseen tai jotain. Yllättävän rauhallisissa tunnelmissa mennään kohti h-hetkeä. Ainakin vielä. Kääk.

Ai juu. Näytöt meni ihan nappiin. Jee.

HOMMIA

No onpas pimeää. Sataa ropisee ja ukkonen jyrisee jossain kauempana. Omenoita on jo putoillut nurmikolle ja ilmassa on selvä syksyn tuoksu.

Terassi alkaa olla VALMIS ja huomenna sille asetellaan kuorma-autolastillinen uusia polyrottinkisia puutarhakalusteita. Tarttee varmaan tarjota avajaiskahvit kakkupalan kera ukkokullalle, joka tarmokkaasti ähersi terassityömaalla koko 2-viikkoisen kesälomansa ajan. Apumiehenä poranvarressa ahkeroi välillä myös reipas esikoispoikamme.

Keittiöremontti on edennyt jonkin verran: lattia on maalattu kertaalleen ja joitakin kaapinovia on vaihdettu, kaakeleita ollaan käyty katsomassa ja vetimiäkin mietitty. Pitkän pirttipöydän päälle löydettiin ihanat rottinkivalaisimet alennusmyynnistä, jee.

Aitalaudat odottaa maalattuina ja pinottuina inspiraatiota, taidan mä kuitenkin tarvita siinä aidanrakentamisessa myös hieman opastusta, hmm. Lisäksi sain uuden maalausurakan, kun päätettiin tehdä vanhoista autotallin perällä lojuneista rimoista sellanen harvahko seinäsäleikkö(?) kesäkeittiön ja terassin välisiin seiniin.

Vanhat ja rikkinäiset kesäkalusteet on melkein kaikki maalattu ja kunnostettu, kiitos tyttö nro 2:lle, joka on omien kesätöidensä lomassa jaksanut vielä heiluttaa pensseliäkin kesäkuumalla.

Matonpesu-urakka saatiin vihdoin aloitettua hellekausien päätyttyä, järkevää..? Parhaillaankin roikkuu räsymattoja metritolkulla rankkasateessa pressun alla. Kuivumiseen menee parhaassakin tapauksessa pari päivää, mutta ei kai tässä mikään kiire ole. Muitakin hommia kun löytyy kyllä. Huh.

Viinimarjat ja puutarhavadelmat on vaivihkaa kypsyneet. Keksittiin (tai oikeammin kopioitiin, terveisiä vaan Kuopioon!) ihan älyttömän hyvä idea lasten poimintamotivaation nostamiseksi : tietokoneelle pääsee ainoastaan marjapuskien kautta ja silloinkin pitää kerättynä olla ainakin puoli ämpärillistä, mieluummin kokonainen. Kauhia kuri. Mutta homma toimii.

ELLUN KANAT

Eilisen hosupäivän jälkeen ollaan tänään oltu kuin Ellun kanat. Notkuttiin koko päivä juhannussaarella, syötiin ja uitiin, huilailtiin ja nukuttiin, veneessä ja kallioilla. Hohhoteltiin.


Lempeä kesätuuli,
hattarapilviä,
meri.

Auringolta tuoksuva iho,
nauravat silmät,
kesä.

Läheisten lämpö,
kiireettömyys,
nyt.

KESÄHÄSSÄKKÄ

Tämä kesä hässäköidään: pientä pintaremonttia ja muuta kunnostusta, pikkuisia lomareissuja sinne ja tänne, piipahduksia työpaikalla, juoksutapahtumien järkkäämisiä, yleisurheilua tiistaisin ja torstaisin, pesäpalloa perjantaisin... Lisäksi arkea.

No hooh. Mutta silti jeah. Ei tunnu edes pahalta, vaan hyvältä. Sellaselta kirpeän ja napakan hyvältä. Saadaan jotain aikaiseksi, eikä vaan meinata ja tuumata.

Ei tänne blogiinkaan tahdo oikein ehtiä, kun illatkin on niin valoisia. Tai sitä tarvetta tulla kirjoittamaan ei enää samalla tavalla tunnu olevan. Mieluummin laitan hihat ja pensselit heilumaan tuolla pihalla - mikä lie energiapiikki iskenyt..?

SINISIÄ HETKIÄ

Ennen nukkumaanmenoa käväisin pihalla räpsimässä muutaman sinertävän kuvan. Kesä raikkaimmillaan, kesä kauneimmillaan.

Me (kaks) lähdetään huomenna keittiön remonttipölyn keskeltä pikkiriikkiselle hotellilomalle. Taas. YES!!!

OMENAPUUN ALLA

Pitkästä aikaa ihanan lämmintä. Omenapuun alla on hyvä pohtia kuluvaa ja tulevaa, mietiskellä. Lauantaina tiedossa viiden lapsen koulunpäättäjäissuhinoita, ilmassa on jo juhlan ja KESÄN tuntua.

TEINI-IKÄINEN

Päivänsankarin tervehdys heinäkuiselta venereissulta!
(Kädessä näkyvä remmi on tietty koiranpelastushihna :)

Tämän tytön tavaramerkkejä ovat päiväkirja, sininen kynsilakka ja rakkaus eläimiin. Tänään 13vee, huomenna synttärishoppailua ja ylihuomenna kaverikemut. ONNEA MURUSELLE <3

ME KAKS HEINÄKUUSSA

Vieläkö ehtii..? Heinäkuun viimeiset hetket meneillään ja parisuhdepohdinta ihan kesken. Hmm, miettii kiivaasti ja hakee sanoja... Leppoisa, laiska, utuinen ja utelias on ehkä parhaiten nykyistä tunnelmaa kuvaavia adjektiiveja. Myöskin hauska. Musta tuntuu etten mä oo pitkiin aikoihin nauranut niin että vatsa kramppaa. Vastapainoksi oon sitten itkenyt yhden viikon aikana kolmesta eri syystä, joita en just nyt saa edes mieleeni eli kovin vakavista jutuista ei voinut olla kyse, pelkkää kuohuntaa ja purkautumista vaan.

Me ollaan tehty aika paljon asioita yhdessä, välillä ihan kahdestaankin. Ollaan todettu että elämä oli rankkaa jonkin aikaa, vähän liiankin rankkaa. Ollaan laiskoteltu ja nukuttu pitkään. Ollaan oltu ihan hiljaa eikä tehty yhtään mitään. Ollaan kiivetty kalliolle puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ollaan vaan oltu ja ihmetelty - missä ollaan ja miten sinne tultiin? Ollaan oltu mattopyykillä ja alennusmyynneissä, veneilemässä ja metsäretkillä. Ollaan syöty liikaa jäätelöä. Ollaan nautittu kesästä ja toisistammekin. Ollaan tehty suunnitelmia. Ollaan innostuttu uusista asioista. Ollaan vahvempia kuin ennen.

Hyvästi heinäkuu, tapaamisiin taas ensi vuonna!

Vielä on kesää jäljellä/Mamba:

Sä etsit vielä tilaisuutta,

kaipaat jotain, etsit uutta,

on kuin ois kuuma kesä

jo mennyt menojaan.

Mutta vielä tulee noita

lämpimiä öitä joita

sä koko pitkän talven

jaksoit odottaa.

Vielä on kesää jäljellä,

vielä tulee kauniita päiviä,

vielä voit löytää ystävän,

vielä tilaisuuden saat.

Kesä sulle paljon antaa,

lämpö sylissään kun kantaa,

sen hetken toivot

ikuisesti kestävän.

Elämä on niin kuin unta,

kukkii koko luomakunta,

sydän vain uutta

tilaisuutta odottaa.

Vielä on kesää jäljellä,

vielä tulee kauniita päiviä,

vielä voit löytää ystävän,

vielä tilaisuuden saat.

KOLMEN KÄRKI

Useiden helleviikkojen ja muutaman ukkosyön jäljiltä kesäkauden perimmäiset tunnelmat on suorastaan käsin kosketeltavissa. Viikkoja jatkunut hellekausi alkaisikin jo ehkä tympiä ellei väliin olisi osunut pari pilvisempää ja kylmempää päivää muistuttamaan ohimenevästä ilmiöstä. Mansikoiden pakastamisen ohella yritän säilöä mieleeni parhaita kesäelementtejä, joista...

...ehdoton ykkönen on kesäAURINKO ja sen paisteeseen liittyvät toiminnot: uinti- ja veneretket aurinkoisille luodoille ja lämpimille kallioille, kimaltelevat vedet ja lähes trooppiselta tuntuva tuuli, valoisat kesäaamut ja -illat... kun untakaan ei tarvitse yhtä paljon kuin pimeinä aikoina, ja aikaa jää enemmän...

Hopeasija menee HERKULLISILLE KESÄSYÖTÄVILLE kylmien juomien ja hyvän seuran kera, nam ja maiskis! Jäätelöä mansikoiden kanssa, vadelmapirtelöitä, mehukkaita ananaksia ja vesimeloneita, grillattuja kesäkurpitsa-kana-herkkusieni-sipuli-paprika-vartaita, hääpäivän todella herkullinen kala-ateria terassilla... meren päällä olevassa ravintolassa... heinäkuun tummenevassa illassa... rakkaan ihmisen seurassa...

Palkintokorokkeelle nostetaan myös kuumuudesta aiheutuva LÖYSÄILY ja rennompi elämäntyyli. Enemmän musiikkia, vähemmän kiristyviä pinnoja, enemmän rohkeutta tyyliin "ei tehdä tänäänkään mitään erikoista", vähemmän siivoamista kun ei vaan jaksa eikä viitsi. Kallioille ja pihoille torkahtamisia, tuntikausia paikallaanistumista ja lörpöttelyä muiden äitien kanssa uimarantavahtina, enemmän läsnäolemista, ajatukset tässä ja nyt.

Ihana kesä.


Rehellisyyden nimissä on mainittava myös kolikon kääntöpuolesta, vaikka vaan tulevaa talvikautta lohduttamaan:

1. Valtavan kokoisia ja ihan uuden näköisiä pörriäisiä sisällä ja ulkona paljon: tavallisia paarmoja, jättihevospaarmoja, ampiaisia, pistiäisiä, sudenkorentoja, hyttysiä, kärpäsiä...
2. Hiekkaa joka paikassa: nihkeällä iholla, lakanoiden välissä, hiuksissa, ruokapöydässä, retkieväissä, kännyköissä, käsilaukuissa...
3. Nurkkiin kerääntynyt pöly alkaa haista kesähelteillä, kompostista puhumattakaan, hyh-hyh.