TÄYDELLINEN PÄIVÄ

MESTARIPIIRROS / ANNA PUU

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan


*   *   *

Täydellisiä, ohikiitäviä hetkiä on usein, täydellisiä päiviä todella harvoin. Eilinen oli sellainen. Täydellinen päivä. 

Jo konfirmaatiopäivää edeltävä ilta sujui hyvin ja rauhallisesti viimehetken valmistelujen parissa. Juhlapäivän aamu ennen kirkkoon lähtöä meni myös mallikkaasti ilman yhtäkään konfliktia huolimatta siitä, että koko perhe juhlakalua lukuunottamatta lähti samasta yhden vessan/suihkun osoitteesta. Vivamon rippileirin konfirmaatiomessu ja päätöstilaisuus jäivät mieleen vaikuttavina ja liikuttavina kokemuksina. Jälleen kerran. 

Neljännen tyttäremme rippijuhlat jatkuivat kotiterassilla syömisen ja kahvittelun merkeissä. Lohisoppa oli taas äärimmäisen maittavaa ja leivonnaiset herkullisia. Vieraat viipyivät ja viihtyivät. Tarjoilujen lisäksi saimme nauttia meille tärkeiden ihmisten seurasta sekä upeista ja koskettavista musiikkiesityksistä. Isosiskojen laulaessa Mestaripiirrosta valui ilon ja kiitollisuuden kyyneleitä myös pitkin päivänsankarin poskia. 

P.S. Eilinen päivä sai arvoisensa päätöksen kun astelimme hiukset hulmuten kolmen ystävyksen kesken kohti Nordcenter Music Festivalia kokemaan itse Jari Sillanpäätä omassa pikku kylässämme. Siis WAU!

P.S.2 Viime kuukausiin on mahtunut paljon kaikkea kivaa, koskettavaa ja kiirettä. Perjantaina alkanut loma toivotetaan väsyneenä mutta onnellisena tervetulleeksi :)

EILISEN RAUKEUS

Ensimmäisen lomaviikon viimeiset hetket ovat käsillä ja mieli on hieman apeana, vaikka töihin onkin mukava palata. Viikko piti sisällään kaikkea kivaa ja tarpeellista, enimmäkseen kotoilua ja joutenoloa, mutta myös ystävien tapaamista ja pientä touhuilua.

Ikkunasta vyöryy sisään sateenjälkeinen vihreys. Saunamökkerö näyttää siltä kuin se olisi ollut tontin perällä aina. Kallellaan oleva omenapuun rotisko kaartuu kauniina pihaterassin ylle. Syreenit ovat kukassa ja juhannusruusujen nuput puhkeamaisillaan. Hiuksissa viipyilee savun tuoksu laavuretken jäljiltä. Tämän päivän kaikkeus koskettaa. Huomenna on uusi päivä.

LOMAN LOPPU

En muista et olisin aikaisemmin myöntänyt kyllästyneeni kesään ja lomaan. No nyt olen. Kyllästynyt. Menkää jo pois puuduttavat helteet ja ällöttävät kärpäset (sekä velttoilevat teinit). Kaipaan aikaisia aamuja, raikkaita päiviä ja hiljaisia iltoja. Haikailen myös siivouspäivien, arkirutiinien ja töiden pariin.

Lomaviikko Kreikkaan kuuluu kesän helmiin, kuten myös Tukholmanreissu oman perheen poikien kanssa. Päivä skeittipuistoissa -risteily tallentunee pikkumiesten mieliin ikuisiksi ajoiksi. Mä en koskaan opi ymmärtämään mikä niissä touhuissa poikia niin hirmuisesti viehättää. Rullataan laudoilla ja luistimilla niin että hiki kastelee kaikki paikat; välillä kaadutaan ja näyttää pahalta, mut koskaan ei satu tai väsytä, silmien loiste sen kuin kirkastuu. Ihan outoa. Kuitenkin kivaa.

Saunaprojekti on edennyt hitaasti ja varmasti hölmöläistyyliin: Ensin kaivetaan iso kuoppa ja lapioidaan multatuotokset kottikärryyn, jolla ne kärrätään pihan perälle, ja sen jälkeen täytetään sama kuoppa pikkukivillä, jotka lapioidaan ensin sepelikasasta peräkärryyn ja sieltä kuopan pohjalle. Huh. Montakohan miljoonaa lapion heilautusta siihen on mahtunut? Kultsi on täällä ollut reippaana. Rakennuslupaa ei vaan näy eikä kuulu.

Vanhin lapsista lähtee pois. Muuttaa omilleen. Keräilee vaatteitaan ja tavaroitaan pahvilaatikoihin. Malttamattomana ja tyytyväisenä. Toiseksi vanhin myös lähtökuopissa. Äidin mieli yllättävän tyyni.

Teini aloittaa lukion hieman pelonsekaisin tuntein ja murrosikäinen sitäkin innokkaampana yläkoulun. Pojat jatkaa alakoulussa. Elämä rauhoittuu tai sitten ei. Muuttuu joka tapauksessa.

Leikkauksen, sädehoitojen ja kesälorvailun jälkeen oon enemmän kuin valmis aloittamaan arjen pyöritystä. Herkkulakossa ollaan edelleen. Ooho.

LÄMPÖÄ JA LEMPEÄ

Ei se mennyt ihan niin. Luulin viettäväni suurimman osan lomareissustani joko rantsussa tai uima-altaalla loikoillen, mutta omaksi ja muidenkin yllätykseksi ramppasin vuorenrinteitä edestakaisin aamusta alkaen varpaat rakkuloilla.

Ihan mahtavaa. Kertakaikkiaan. Mitkä maisemat. Ja mikä ihana lämpö virkistävällä tuulella laimennettuna. Vuorikiipeilyjen välissä raikastava uintipulahdus ja rentouttava lukutuokio. Ympärillä rakkaita. En vaihtais sekuntiakaan.

HYVIN SUUNNITELTU

Oon täällä selaillut matkaoppaita ja tehnyt perusteellisia pohdintoja ja hiottuja harkintoja lomaviikkoa ajatellen. Ja tullut siihen tulokseen, että aion ensisijaisesti nukkua ja torkkua joko hotellihuoneessa tai rantatuolissa sekä mahdollisesti lukea kirjaa ja työntää varpaat virkistävään meriveteen. Kaikkein hurjimpina hetkinä saatan vuokrata polkupyörän ja ajella pitkin poikin vuoristoisia pikkuteitä ja bongailla upeita auringonlaskuja. No joo, päivän aloitan raahautumalla valmiiseen aamispöytään ja illan päätteeksi mutustelen paikallisia herkkuja eri tavernoissa.

Ei huono. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Sitten siinä käy kuitenkin niin, että saadaan juosta teinien perässä 24/7 ja tullaan takaisin entistä väsyneempinä... Kääk.

KOULULAINEN

Mä luulin et olisin tuntenut pelkästään kammottavaa haikeutta pienimmäisen koulunaloituksen yhteydessä. Kun viimeinen lapsi menee kouluun... Tunnemylläkässä olikin mukana aimo annos helpotusta, huojennusta ja iloa. Kiitollisuutta.

Reissussa käytiin ja takaisin tultiin. Etelän lämmössä oli pakahduttavan kuumaa. Oleminen pysyi siedettävänä kylmien juomien, uintipulahdusten ja ilmastoinnin avulla. Siis haloo, siedettävänä?

Okei okei, oli siellä melko huippua, myönnetään. Viikossa ehdittiin tutustua paikalliseen herkkuruokatarjontaan useassa eri ravintolassa, kärventyä rannalla kyllästymiseen asti ja viettää kahdenkeskistä aikaa monen vuoden edestä. Kotiin oli kuitenkin kiva palata. Lomaa olis voinut jatkaa pidempäänkin.

ANSAITTUA

Se on loma nyt, sanois ruottalainen. Kaikkien kotiäitivuosien jälkeen lähes ihkaoikea kesäloma. Ja mua väsyttää. Koko ajan. Nyt vetäydyn vienosti takavasemmalle, nostan jalat pystyyn aina tilaisuuden tullen ja nautin ansaitusta ajasta rakkaimpieni kanssa.

P.S. Juhlat on juhlittu. Tunnelma pysyi lämpimänä sateesta ja tuulesta huolimatta, ja päivänsankari oli onnellisen oloinen. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille, nähdään taas.


Suljen ihanan soittorasian,
kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan
taskuun taputan,
siihen saakka kun tavataan.
Kiitän, kumarran, niiaan, vilkutan,
pian taas yhdessä laulellaan.

LOMA LOPPUU

Mä vietin tästä kolme viikkoa kestäneestä vapaastani ehkä puolet yöpuvussa. Kävin pari kertaa työpaikallakin yöpaidan helma takin alta vilkkuen. Ei siellä kylläkään muita ollut silloin, joten no hätä.

Mä oon levännyt ja nautiskellut tekemättömyydestä. Nukkunut niin pitkään kuin on nukuttanut ja noussut hitaasti uuteen päivään. Sitten mä oon ottanut varmaan joka päivä pienet päivänokoset jossain päin taloa. Mä oon levännyt niin, että ihan väsyttää ja kyllästyttää koko touhu. Arki vois jo alkaa.

Eskarissa, alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa alkaa huomenna uusi lukukausi ja mun koulu starttaa kevätkauteen tiistaina. Whaaat? Kevätkauteen???

Ennen kevättä täytyy kai selvitä talvesta, joka vasta aloittelee. Maassa on parin päivän ajan ollut valkea peite ja lämpötila on pudonnut miinukselle. Polkupyörään hommattiin nastarengas (yhdellä kuulemma pärjää...) ja pyöräilykypäräkin löytyi. Täytyy muistaa ottaa villamyssy mukaan suojaksi satulan päälle, ettei takapuoli jäädy penkkiin kiinni. Ja lukkosula olis varmaankin hyvä pitää mukana, kun talvinen polkupyöräseikkailu juna-aseman ja koulun välillä alkaa.

Energiaa on ladattu ja sitä tuntuu olevan. Akut on täynnä. Olo on kuin varsalla ennen laitumelle menoa. Oudon ihana pirinä ja surina sisuksissa. Tästä taitaa tulla hyvä vuosi. Heissulivei.

JOULULOMALLA

Onpa ollut mahtavaa vaan olla möllöttää, käydä valmiiseen pöytään, syödä puputtaa suklaata ja muita herkkuja, antaa ajan kulua ja olla vaan. Huuh puuh. Ihan parasta.

Joulu tuli kuitenkin, vaikkei sitä ehtinyt itse valmistella oikeastaan yhtään. Joulusiivouskin jäi tekemättä (KÄÄKS!!!) ja kortit lähettämättä, mutta joulu ja sen sanoma saapui meille silti. Ja saapuu joka vuosi uudestaan. Ihana, armollinen joulu.

Mitäs muuta?

Suklaanmössötyksen lomassa oon käynyt joka päivä ulkona tuulettamassa tunkkaista pääkoppaani - tänään jopa juosta jolkottelin pitkästä aikaa koiran ja pikkumurkun kanssa. Aleostoksilla ollaan käyty tuhlailemassa joulupukilta saatuja rahoja: tokaluokkalainen löysi unelmiensa skeittikengät ja eskarilainen jääkiekkomailan, tytöillä ostokset painottuivat odotetusti vaatepuoleen.

Lapset on käyneet kavereillaan ja tuoneet niitä myös tänne kiitettävällä tavalla - parhaillaankin kuuluu kova kikatus ja kiherrys, kun 10-vuotiaat tytöt istuvat myöhäisellä iltapalalla. Mukavaa illanviettoa on luvassa myös uuden vuoden aattona, kun saamme vieraaksemme vanhoja koulukavereitamme lastensa kera.

Niin ihanaa elää hetki normaalia arkea. Olla kotona, puuhastella kaikenlaista mieleentulevaa, kuulostella, suunnitella, käydä kaupoissa, tavata ihmisiä. Ehtiä. Olla läsnä.

Ai kauheaa. Kissa joutui tänään pyykkikoneen pyörityksiin. Ihan uskomaton juttu. Jostain alkoi kuulua vaimeaa maukunaa ja kesti jonkin aikaa ennen kuin älysin mistä se ääni oikein tuli. Märkä ja hyväntuoksuinen katti hoiperteli hetken aikaa ympäriinsä ja alkoi sitten tyynesti nuoleskella kastunutta turkkiaan. Voi raukkaa. Onneksi huomasin tapahtuneen pian, muuten olis voinut tapahtua karmeita. Ihme elukka, joka paikkaan se itsensä työntääkin.

PARI KUVAA

Sain ladatuksi vain kaksi lomakuvaa, jonka jälkeen systeemi ilmoitti että oon ylittänyt jonkin kiintiön koskien kuvien lataamista, höh ja ööö..?

Oikeastaan noista otoksista välittyykin lähes täydellisesti Ahvenanmaan "mökillä" vallinnut olotila: totaalisen pysähtynyt tunnelma vanhassa maatilamiljöössä. Oolalaa. IHANAA.

Muutaman laiturikuvan haluaisin silti vielä lisätä jos se nyt enää onnistuu. Päivän paras hetki oli ehdottomasti aamu (ihan kummallinen kommentti yleensä aamuäreältä tyypiltä). Ensin silmät sikkuralla ja hiukset hapsottaen yöpuvussa pihan perälle ulkohuussiin aamukasteisen nurmikon läpi ja sitten laiturille kimmeltävän veden ääreen kahvikuppi, voileipä ja paksu kirja kainalossa. Olisko päivä voinut paremmin alkaa..? Ei olis.

MAISTIAISIA

Kuuma ja kaunis Tukholma. Valtavasti porukkaa, upeita veneitä, vanhoja rakennuksia. Isoja kauppoja, pieniä kauppoja, nakkikioskeja, jäätelökioskeja, vaikkamitäkioskeja... Puistoja! Ihan liian vähän aikaa yhdellä vaivaisella risteilyllä. Pieni maistiainen suuresta kaupungista. Tultaisko pian uudestaan?

Ravintolamaistiaisia nautittiin niin että napa natisi. Ekana iltana paineltiin tomerasti laivan seisovaan pöytään, toisena iltana herkuteltiin vähän hillitymmin. Voi että miten NJAMSKISTA.

Aurinko upposi mereen...

ME KAKS KESÄKUUSSA

Me ollaan vähäsen reissailtu, tai siis kerran, jolloin käytiin hotellikuhertelemassa lähikaupungissa yhden yön verran.
Lisäksi shoppailtiin ja syötiin kahdestaan, herkuteltiin vielä hotellihuoneessakin, mmm... Tosi kivaa ja rentouttavaa. Ihan mahtavaa että niin voi tehdä. Lähteä tosta vaan ja tulla taas takaisin, arki pyörii vähäsen aikaa ilman meitä vanhempia. Aika hienoa kun perheessä on jo aikuinen lapsi, joka voi ja osaa ottaa hetkiseksi ohjat käsiinsä. Rakas, luotettava esikoisemme.

Lisäksi me ollaan kovasti hakattu, hiottu, paklattu ja maalattu: keittiön seiniä ja lattiaa, aitalautoja ja ulkokalusteita. Kesäkeittiön yhteyteen ollaan suunniteltu terassia. Nurmikot on jo niiltä osin saaneet väistyä, sepeli- ja lautatilausta mietitään. Terassiajatus uhkaa paisua myös pienen joen rantaan, jonne on tontiltamme suora käyntiyhteys. Paikka olisi kuulemma mitä parhain ilta-auringossa kahvitteluun... Mä yritän vuorostani jarrutella, saataisiin ensin tekeillä olevat projektit päätökseen.

Kovasti ollaan siis touhuiltu kaikkea. Energiaa tuntuu piisaavan riittävästi kun välillä muistetaan ottaa vähän löysemmin. Lomat on vielä kaikki pitämättä eli hommat taitaa olla ihan hyvällä mallilla. Huomenna lähdetään nuorempien tyttöjen kanssa laivareissulle, siellä tulee varmasti myös sitä kahdenkeskistä aikaa kun pikkumurkut ottavat etäisyyttä ja kulkevat omilla poluillaan. Hetken aikaa.

AIKUISTEN AIKAA

Mieli on hyvä ja askel kepeä. Ihan kuin olisi helpompi hengittääkin, kuin olisi yhtäkkiä enemmän tilaa. Miten iso asia onkaan lähteä, pieneksi hetkeksi, irrottautua, olla korvattavissa. Ja tulla takaisin kotiin, ankkuroitua jälleen. Olla paikallansa, tarpeellinen.

Minilomalla oli leppoisaa. Ja kivaa. Yhteistä aikaa, rentoa meininkiä, hiljaisia hetkiä. Oltiin vaan. Syötiin myös herkullinen lohiateria ravintolassa sekä ihana hotelliaamiainen haudutetun teen ja juoksevan hunajan kera. Kuunneltiin kaunista musiikkia teatterissa, maiskuteltiin tauolla konjakit ja kermalikööritkin. Vietettiin aikuisten aikaa. Annettiin aisteille ajateltavaa.

HÄLSNINGAR FRÅN ÅLAND

Terveisiä Lomareissulta! Kaikki meni ihan nappiin. Matkatkin sujui ilman kommelluksia, eikä kukaan eksynyt edes laivalla. Meikäläisellä oli kyllä vaikeuksia löytää takaisin autokannelle Maarianhaminaa lähestyttäessä, suuntavaisto aivan hukassa. Mökki oli just meidän tarpeisiin sopiva: omaa rauhaa, riittävästi tilaa, erillinen piharakennus nuorisolle, tulikuuma sauna, kirkas merivesi, tunnelmalliset puuceet (2 kpl, luksusta!)...

Jonkin verran tutkittiin Ahvenanmaata pyöräillen ja autoillenkin. Suurin osa aikuisten ajasta meni kuitenkin laiturilla tai soutuveneessä maatessa; lapsilla riitti energiaa juosta nakupelleinä saunan ja meren väliä n. sata kertaa päivässä,

myös isommilla :)

Parasta Lomassa oli se, että oltiin Lomalla. Koko porukka, yhtäaikaa. Ilman tietokoneita tai televisioita, kännykät hyllyillä. Pelattiin korttia aamulla, päivällä ja illalla. Tehtiin hyvää kotiruokaa, paistettiin lettuja ja pullia, grillattiin vartaita. Kehitettiin yksi iso perheriita, tarpeellinen sellainen. Luotiin uusia strategioita syksyn varalle. Nautittiin toistemme seurasta, ihan oikeesti. Hirmu hyvä maku jäi koko reissusta, mietittiin jos tultais samaan mökkiin ens kesänä uudestaan, hmm...

Takapenkin torkahdellessa kotimatkalla mun oli pakko pysäyttää auto ja napata muutama tunnelmakuva sumuisen salaperäisestä elokuun illasta. Niin, ja kyllä kotiin oli sitten kiva palata. Ihan vaikka vaan sen takia kannattaa lähteä pois, että voi tulla taas takaisin. Kotiin.