RULLAATI RULLAA

No hopsan. Monesti oon täällä piipahdellut, lähinnä toisten juttuja selaten, mutta oman elämän puntaroinnille ei ole ollut mukamas aikaa. Se kertoo ajanpuutteen lisäksi ehkä myös siitä että asiat on olleet melko mallillaan - ei ole ollut tarvetta peilailla tapahtuneita juttuja blogin kautta. Ja hyvä niin.

Asiat on edenneet. Monella rintamalla on tapahtunut myönteistä kehitystä. Eikä vähiten itseni kohdalla. Haastava työ lastensuojelun parissa on antanut mahdollisuuksia olla mukana vaikuttamassa konkreettisella tavalla muiden ihmisten hyvinvointiin. "Joka antaa, se itsekin saa" -ajatuksen todeksi eläminen oman työn kautta on upeaa ja palkitsevaa. On etuoikeutettua saada tehdä työtä, jolla on niin suuri merkitys.

Kotirintamallakin on työskennelty ahkerasti arkivääntöjen ohessa. Me ollaan kullan kanssa pyritty kohti rennompaa kasvatustyyliä ja joustavampaa vanhemmuutta aidon kohtaamisen ja läsnäolon merkitystä unohtamatta. Vanhemmuuden lisäksi keväthuollon kohteeksi on vihdoinkin ymmärretty nostaa myös parisuhde kaikkine kiemuroineen.

Lenkkeily on käynnistynyt, ja saunamökki on kököttänyt pihan laidalla jo jonkin aikaa. Mun elämä, milloin siitä tuli näin ihana?

TÄNÄÄN, TÄSSÄ JA NYT

Nojaan talon seinään, nassutan oman pihan viinirypäleitä, suljen silmät ja nautin. Auringosta, lämmöstä ja kiireettömyydestä. Tästä hetkestä.

Iloitsen suunnattomasti elämääni juuri nyt sisältyvästä hitaudesta ja raukeudesta. On aikaa olla ja ottaa vastaan. On aikaa nähdä ja kuulla. On aikaa ajatella. Ja maalata pihalle kohonnutta saunamökkiä, ooo!!!!

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen aika näyttää. Tänään tiedän olevani omalla, tärkeällä paikallani. Tässä ja nyt.

LOMAN LOPPU

En muista et olisin aikaisemmin myöntänyt kyllästyneeni kesään ja lomaan. No nyt olen. Kyllästynyt. Menkää jo pois puuduttavat helteet ja ällöttävät kärpäset (sekä velttoilevat teinit). Kaipaan aikaisia aamuja, raikkaita päiviä ja hiljaisia iltoja. Haikailen myös siivouspäivien, arkirutiinien ja töiden pariin.

Lomaviikko Kreikkaan kuuluu kesän helmiin, kuten myös Tukholmanreissu oman perheen poikien kanssa. Päivä skeittipuistoissa -risteily tallentunee pikkumiesten mieliin ikuisiksi ajoiksi. Mä en koskaan opi ymmärtämään mikä niissä touhuissa poikia niin hirmuisesti viehättää. Rullataan laudoilla ja luistimilla niin että hiki kastelee kaikki paikat; välillä kaadutaan ja näyttää pahalta, mut koskaan ei satu tai väsytä, silmien loiste sen kuin kirkastuu. Ihan outoa. Kuitenkin kivaa.

Saunaprojekti on edennyt hitaasti ja varmasti hölmöläistyyliin: Ensin kaivetaan iso kuoppa ja lapioidaan multatuotokset kottikärryyn, jolla ne kärrätään pihan perälle, ja sen jälkeen täytetään sama kuoppa pikkukivillä, jotka lapioidaan ensin sepelikasasta peräkärryyn ja sieltä kuopan pohjalle. Huh. Montakohan miljoonaa lapion heilautusta siihen on mahtunut? Kultsi on täällä ollut reippaana. Rakennuslupaa ei vaan näy eikä kuulu.

Vanhin lapsista lähtee pois. Muuttaa omilleen. Keräilee vaatteitaan ja tavaroitaan pahvilaatikoihin. Malttamattomana ja tyytyväisenä. Toiseksi vanhin myös lähtökuopissa. Äidin mieli yllättävän tyyni.

Teini aloittaa lukion hieman pelonsekaisin tuntein ja murrosikäinen sitäkin innokkaampana yläkoulun. Pojat jatkaa alakoulussa. Elämä rauhoittuu tai sitten ei. Muuttuu joka tapauksessa.

Leikkauksen, sädehoitojen ja kesälorvailun jälkeen oon enemmän kuin valmis aloittamaan arjen pyöritystä. Herkkulakossa ollaan edelleen. Ooho.

UNELMISTA TOTTA?

Meille on tullut pihaan yksi autonrotisko lisää, niitä on siinä nyt yhteensä neljä kappaletta. Tai tämä viimeisin taitaa olla ainoa varsinainen rotisko, ne muut on ihan kelpo ajopelejä. Ei mulla ollut sydäntä asettua vastustamaan, kun mies säteilevin kasvoin esitteli netistä bongaamaansa 26-vuotiasta kaunotarta, kahden tonnin sporttimersua. Olkoon, ajattelin. Oltiin otettu pikkasen asuntolainaa lisää, että saatais pihasauna pystyyn, ja siinä oli sitten vähän ylimääräistä. Vaarin vanha autokin on myynnissä ja lähtee toivottavasti pian uuteen kotiin. Ja onhan meitä ajokortin haltijoitakin sen verran monta tässä porukassa, että kolme autoa taitaa olla minimi, ainakin sitten kun mäkin taas pääsen ratin taakse ja työelämään. Sitä paitsi sen mersun kyydissä tulee aika magee fiilis, sellanen villi ja vapaa...

Tämän talon toiset ylioppilasjuhlat taitaa olla todellisuutta reilun kuukauden päästä, kun toiseksi vanhin tyttö saa painaa valkolakin päähänsä. Hermoilin melkoisestikin sädehoitojen sivuvaikutuksia nimenomaan juhlien järjestämisen kannalta, mutta ihan turhaan - ikkunoidenpesuun ja superjynssäyksiin ei ole mitään esteitä. Kaunista säätä voisin toivoa tälle kerralle, että saatais terassikin käyttöön. Toisaalta, jos myräköi niinkuin viimeksi, vietetään tiiviitä hetkiä sisätiloissa kylki kyljessä, siinäkin on ihan omanlainen tunnelmansa.

Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen monellakin tapaa. Lumet suli jo maaliskuussa, ja huhtikuussa rikottiin kahdenkymmenen lämpöasteen raja. Lumen puuttumisesta johtuen kevään edistymistä on voinut seurata aiempaa tarkemmin. Kukkia työntyy esiin jo valkovuokkoja myöten, onko ne muka yleensä näin aikaisessa? Pääsiäispyhinä lapset juoksenteli pihassa paljain varpain ja ilman paitoja kielloista huolimatta. Uimaankin olisi pitänyt päästä. Pitkäperjantaina osallistuttiin miehen ja poikien kanssa ensimmäistä kertaa Ihmisen Poika -pääsiäisvaellukseen; esitys oli varsin vaikuttava sekä pienten että isojen mielestä.

Arki soljuu sukkelaan. Mä suhailen siellä hoidoissa joka arkipäivä ja luppoajat haahuilen metsässä koiran kanssa tai rapsutan pihaa. Viikonloppuisin touhutaan perheen kanssa kaikkea tai ollaan vaan. En oikeastaan tiedä miten voisin aikaani paremmin käyttää. No jaa. Liikuntaa haluaisin jo harrastaa vähän tehokkaammin, mutta hoitojakso hillitsee ajatusta. Ensi syksystä alkaen pääsen vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tanssahtelemalla paikallisen tanssiseuran porukoissa. En malttais odottaa.

Sitten me ollaan suunniteltu kovasti kesää. Heti koulujen loppumisen jälkeen meidän pienin mies osallistuu omasta vaatimuksestaan neljän päivän akrobatia- ja parkour-kurssille, mikä on sensaatiomaisen ihmeellistä. Tätä heppua on kannettu väkisin eskariin ja houkuteltu ties millaisten harrasteiden pariin, mutta mihinkään ei ole jääräpää suostunut. Vaan nyt on toinen ääni kellossa. Tuntuu että nää temppuhommat on meidän molemmille pojille koko elämä. Pihalla heitellään voltteja, seistään käsillä, temppupyöräillään, skeittaillaan, skoottaillaan ja rullaluistellaan. Sisätiloissa loikitaan, kiipeillään ja pyöritään huonekalujen yli - tässä kohtaa mulla loppuu välillä kärsivällisyys ja alan jäkättää. Nuorimmaisten tyttöjen kanssa ollaan mietitty jo pidempään etelänreissua, ja sitten olis haaveissa myös käväistä poikien kanssa Tanskassa. Jälkimmäinen matka ei välttämättä toteudu tänä kesänä, mutta katotaan mihin rahkeet (ja rahat) riittää. Mökkiloma jää tältä kesältä tekemättä, mutta sauna saattaa siis kohota tuonne pihan perälle jo lähikuukausien aikana.
Voihan vihta.

Ihme kirjoitusripuli iski...

OLISKO MAHDOLLISTA..?

Grillikatos makaa edelleen. Kyljellään, surullisen näköisenä, omenapuuhun nojaten. Omenapuukin on vintallaan ja hädin tuskin pystyssä. Pihan ainoa. Saa nähdä keikahtaako sekin reppana jossain vaiheessa.

Me ollaan sitten mietitty. Että mitä sen hökötyksen tilalle tulee. Siihenhän mahtuis aika sopivasti toi... hmmm... pihasauna.

EI PÖLLÖMPÄÄ

Jotkut päivät on jotenkin tukkoisia. Tai tahmeita. Heti aamusta alkaen. Toisiin aamuihin herää kuin ensimmäistä kertaa ja näkee kaiken ihan uusin silmin. Mä uskon että paljon on kiinni omasta asenteesta, joka voi välillä olla syystä tai toisesta hieman nurja.

Huonosti nukuttu yö, stressi, vääränlainen ravinto tai muunlainen oman itsensä laiminlyöminen vaikuttaa taatusti oman asenteen muodostumiseen. Huomaako taivaalla loistavan auringon vai murehtiiko pilviä, jotka juuri leijailivat näkyviin? Tarkoittaako vastasatanut lumi lisää lumitöitä vai uudenlaista kirkkautta? Onko kuppi puoliksi tyhjä vai täynnä?

Mun mielestä on niin helpottavaa tietää että omiin asenteisiin voi ja saa vaikuttaa. Toinen juttu onkin sitten se miten se tapahtuu. Voisko se olla aika yksinkertaista? Ettei tekis siitä turhan vaikeaa. Hmm.

Tänään on ollut hyvä päivä. Aurinko on helottanut lähes pilvettömältä taivaalta ja linnut on sirkuttaneet kovasti, vaikkei muuttolintuja (kai?) vielä olekaan maisemissa. Meillä on kaikilla talviloma ja pakkasta on just sopivasti ulkoiluja ajatellen. Pojat on käyneet ahkerasti sivakoimassa murtsikkaa ja tytötkin on innostuneet liikkumaan ja oleilemaan ulkona. Mun kouluhommat on edenneet lähes suunnitellusti ja yläkerran isoa huonetta puolitetaan parhaillaan vastaamaan paremmin nykyisen tilanteen haasteisiin. Ei siis lainkaan pöllömpi päivä. Huomenna tehdään täsmäisku Ikeaan ja hommataan kaikkea tarpeellista eteiseen ja lastenhuoneisiin. Lisää tällaisia päiviä, pliis.

VOI ITKU

Pitkä koleahko kesä lähenee loppuaan. Me ollaan oltu. Enimmäkseen kotona. Omalla pihalla. Välillä piipahdettu uimassa ja kaupassa. Mut pääasiassa ollaan Löysäilty. Tai ollaan me välillä ryhdistäydytty ja pelattu pingistä tai sulkapalloa. Pihalla. Aurinkoisina päivinä mä oon jopa maalaillut aitalautoja. Mut sitä ei lasketa, koska se on ihan älyttömän kivaa. Piha-aitaa on tullut lisää mooonta metriä.

Tramppoliini tuli tiensä päähän kun esikoisen poikakaverin piti näyttää siinä pari hurjaa temppua pikkupojille. Onneksi vain pomppukangas repesi ja suuremmilta ruhjeilta vältyttiin. Tiensä päähän tuli myös 1-vuotiaan kissaraasumme elämä, joka päättyi ihan liian aikaisin. Auton alle. Tänään on surtu ja itketty. Kaikenlaista. Elämä heittelee joskus yllättävällä tavalla.

Elämä, tai oikeastaan lentokone, heittää meidät kohta etelän lämpöön viikoks. Ei sitä ymmärrä. Me lähdetään siis kahdestaan lomalle. Samassa koneessa matkustaa kylläkin 17-vuotiaamme kaverinsa kanssa, mut heitä me ei tunneta. Tai siis he ei tunne meitä. Ei haittaa ollenkaan. Ja vaikka me asutaankin samassa hotellissa, me ei todennäköisesti nähdä hoidokeistamme kuin perävalot silloin tällöin, mut sekään ei haittaa. Ollenkaan. Sopii oikein hyvin. Koska mehän lähdetään lomalle. Lomalle? L-o-m-a-l-l-e.

SNAP, CRACKLE & POP

Portfolio lähti eilen postin mukana kohti koulua ja arvioivaa opettajaa. Ens viikon lopulla saadaan palautteet ja sen jälkeen on enää joitakin päiviä opiskelua ennen kesälomaa. Oih.

Sitä ennen järkätään yhdet ylioppilasjuhlat. Iik. Mä en oo vielä yhtään miettinyt servettejä tai pöytäliinoja. Voisko käydä niin että mä en ehdi stressata niitä juhlia paljoakaan..?

Elämä tuntuu tosi poreilevalta ja kuplivalta just nyt. Vähän sellanen hyrisevän poksahteleva riisimurofiilis kaiken kaikkiaan; lehdetkin vaan poksuu puissa ja linnut rakentaa pesiään ja sirkuttaa puolisoidensa perään. Tää aika on ihan parasta.

Huomenna mennään häihin koko porukalla. Tänään kaiveltiin jo juhlavaatteita esiin. Ja käytiin poikien kanssa pukeutumistaistelun ensimmäinen erä. Tasapeli. Aamulla jatketaan. Mikä ihme siinä juhlapukemisessa on niin vaikeaa..? Huoh.

Hellantekijä tuli viimein ja teki puuhellan. Tosta noin vaan. Ja me vaan kuljetaan ympäri keittiötä ja ihaillaan sitä. Meidän puuhellaa.

LAUANTAINA

Tokaluokkalainen lähti eilen iltapäivällä parin kaverinsa kanssa testaamaan kauden viimeisiä kevätrinteitä läheiseen laskettelu-keskukseen. Reippailun päätteeksi hän sai kutsun yökylään ja sinnekin piti ottaa lauta mukaan. Lumet on sulaneet joka päivä jonkin verran ja maata pilkottaa jo monin paikoin.

Ison veljen lähdettyä reissuilleen alkoi eskarilaisella olkkarin pöydän alla majanrakennusprojekti, joka jatkuu vieläkin. Ensimmäiset pari tuntia majassa oli ihan hiljaista lukuunottamatta muutamia vaimeita hyräilyjä silloin tällöin. Majaan työnnettiin kissan lisäksi patjat ja tyynyt ja illan päätteeksi siellä soi Robinin Frontside Ollie, uudestaan ja uudestaan...

Nelosluokkalainen suunnitteli ja piirsi koko päivän pöllölaukkua, jolla hän aikoo osallistua johonkin kilpailuun. Hieno siitä tulikin, oikea taideteos.

Pikkumurkun kanssa tehtiin päiväruuaksi läjä lihapullia ja muussia ja iltapalaksi vielä ihanan rapsakkaa pizzaa. Lukiolaisista vanhempi vaikeroi pitkän matematiikan parissa ja nuorempi rillutteli kaverinsa syntymäpäivillä.

Mies teki taas remonttia. Meidän kammariin tulee uudet tapetit ja ne on ehkä maailmankaikkeuden kauneimmat, sellaset rusehtavan kultaiset, joissa on vanhanaikainen kuviointi. Keittiöremontti alkaa lopulta olla valmis, puuhella vain puuttuu. Ja sekin saadaan kunhan muurari palaa lomiltaan. Keittiössä siis vaihdettiin kaapinovet ja kaakelit, tapetoitiin, kaivettiin laminaatin ja korkkimaton alta vanha lautalattia esiin, hiottiin ja maalattiin se, kuten myös puolipaneelit ja lattialistat, tehtiin jääkaapille syvennys ja puuhellalle nurkkaus sekä vaihdettiin valaisimet. Työtunteja tuli varmaan satoja. Helpommalla (ja kalliimmalla) olis kaiketi päässyt, jos olis antanut homman jollekin ulkopuoliselle, mutta näin keittiöstä tuli meidän näköinen.

Ja mitäs mä sitten tein lihapullien, muussin ja pizzan lisäksi lauantaina? No ainakin pesin ja ripustin pari koneellista pyykkiä, täytin ja tyhjensin tiskikoneen, tiskasin, järkkäilin vähän paikkoja, kannoin tapettivuotia, kävin kaupassa, siivosin vaatekomeron (!), kattelin telkkaria, join puolikkaan siiderin, nukahdin sohvalle...

RUUHKAVUODET?

Marraskuun viimeiset tunnit. Joulu saa tänä vuonna tulla ihan itsekseen. Ei auta. Kun ei ehdi, niin ei ehdi.

Keittiöremontti edistyy. Jee. Miten niin hitaasti, eihän tässä oo mennyt kuin joitakin kuukausia..? Kaakelit on seinillä ja loput kaapit sekä työpöydän taso saatiin tänään. Jääkaappi on saanut itselleen uuden kolon, keittiö laajeni aavistuksen verran olohuoneen puolelle. Lattia maalataan vielä kertaalleen joskus myöhemmin sitten kun kaikki on valmista, tapettikansioita ollaan selailtu ja hellantekijöitä kyselty. Hiljaa hyvä tulee, niinhän se meni. Kun olis aikaa.

Työjakso päättyy ensi viikon jälkeen ja mulla on suurin osa kirjoituksista tekemättä. Ja yksi varhaiskasvatuksen uskonnon essee. Kun vaan kerkiäis.

Kaiken hässäkän keskellä aloittaa täräytin paaston toissapäivänä. Sitä ei tässä hulinassa ehdi edes ajattelemaan, hyvä kun muistaa suolihuuhtelun tehdä. Ajankohta ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta minkäs teet. Jos jotain meinaa tehdä, se pitää vaan tehdä. Kun muuten ei mistään tule mitään.

Näillä mennään. Joulua kohti.

HOMMIA

No onpas pimeää. Sataa ropisee ja ukkonen jyrisee jossain kauempana. Omenoita on jo putoillut nurmikolle ja ilmassa on selvä syksyn tuoksu.

Terassi alkaa olla VALMIS ja huomenna sille asetellaan kuorma-autolastillinen uusia polyrottinkisia puutarhakalusteita. Tarttee varmaan tarjota avajaiskahvit kakkupalan kera ukkokullalle, joka tarmokkaasti ähersi terassityömaalla koko 2-viikkoisen kesälomansa ajan. Apumiehenä poranvarressa ahkeroi välillä myös reipas esikoispoikamme.

Keittiöremontti on edennyt jonkin verran: lattia on maalattu kertaalleen ja joitakin kaapinovia on vaihdettu, kaakeleita ollaan käyty katsomassa ja vetimiäkin mietitty. Pitkän pirttipöydän päälle löydettiin ihanat rottinkivalaisimet alennusmyynnistä, jee.

Aitalaudat odottaa maalattuina ja pinottuina inspiraatiota, taidan mä kuitenkin tarvita siinä aidanrakentamisessa myös hieman opastusta, hmm. Lisäksi sain uuden maalausurakan, kun päätettiin tehdä vanhoista autotallin perällä lojuneista rimoista sellanen harvahko seinäsäleikkö(?) kesäkeittiön ja terassin välisiin seiniin.

Vanhat ja rikkinäiset kesäkalusteet on melkein kaikki maalattu ja kunnostettu, kiitos tyttö nro 2:lle, joka on omien kesätöidensä lomassa jaksanut vielä heiluttaa pensseliäkin kesäkuumalla.

Matonpesu-urakka saatiin vihdoin aloitettua hellekausien päätyttyä, järkevää..? Parhaillaankin roikkuu räsymattoja metritolkulla rankkasateessa pressun alla. Kuivumiseen menee parhaassakin tapauksessa pari päivää, mutta ei kai tässä mikään kiire ole. Muitakin hommia kun löytyy kyllä. Huh.

Viinimarjat ja puutarhavadelmat on vaivihkaa kypsyneet. Keksittiin (tai oikeammin kopioitiin, terveisiä vaan Kuopioon!) ihan älyttömän hyvä idea lasten poimintamotivaation nostamiseksi : tietokoneelle pääsee ainoastaan marjapuskien kautta ja silloinkin pitää kerättynä olla ainakin puoli ämpärillistä, mieluummin kokonainen. Kauhia kuri. Mutta homma toimii.

HÄÄPÄIVÄNÄ...

... tehtiin pieni piipahdus naapurikaupungin upeiden maisemien ja herkkujen ääreen. Lisäksi sirkkelöitiin ja ruuvailtiin pattinkeja sekä kärrättiin sepeliä niin että luita vihloi. Vastapainoksi.

EDISTYSTÄ

Nuorimmainen, ex-kerholainen, alkoi tänään yhtäkkiä tapailla sanoja. Siis lukemalla. Huulet tötteröllä tuli sana toisensa perään Peppi-kirjaa selaten. Hauskaa ja söpöä.

Iiihanat kitinväriset keittiönovet on vihdoin saapuneet. Kohta päästään valitsemaan kaakeleita ja tapetteja. Ja maalaamaan lautalattiaa ja paneleita, jeee.

Terassin alta on kärrätty multaa kottikärryllä monta tonnia. Siitäkin tulee niiin kiva. Iso ja aurinkoinen terassi.

Ulkokalusteet on jo melkein kaikki maalattu suklaanruskeiksi. Aitalaudatkin odottaa paikalleen naputtamista, oikein sormia syyhyttää. Yhtenä päivänä mies toi peräkärryllisen lautoja pihaan, kun olin lauta-aidasta tarpeeksi marissut. Mahtipontisesti lupasin rakentaa sen ihan itse, ja nyt on jo laudat maalattu. Seuraavaksi laitetaan sirkkeli soimaan ja vasara paukkumaan.

ME KAKS KESÄKUUSSA

Me ollaan vähäsen reissailtu, tai siis kerran, jolloin käytiin hotellikuhertelemassa lähikaupungissa yhden yön verran.
Lisäksi shoppailtiin ja syötiin kahdestaan, herkuteltiin vielä hotellihuoneessakin, mmm... Tosi kivaa ja rentouttavaa. Ihan mahtavaa että niin voi tehdä. Lähteä tosta vaan ja tulla taas takaisin, arki pyörii vähäsen aikaa ilman meitä vanhempia. Aika hienoa kun perheessä on jo aikuinen lapsi, joka voi ja osaa ottaa hetkiseksi ohjat käsiinsä. Rakas, luotettava esikoisemme.

Lisäksi me ollaan kovasti hakattu, hiottu, paklattu ja maalattu: keittiön seiniä ja lattiaa, aitalautoja ja ulkokalusteita. Kesäkeittiön yhteyteen ollaan suunniteltu terassia. Nurmikot on jo niiltä osin saaneet väistyä, sepeli- ja lautatilausta mietitään. Terassiajatus uhkaa paisua myös pienen joen rantaan, jonne on tontiltamme suora käyntiyhteys. Paikka olisi kuulemma mitä parhain ilta-auringossa kahvitteluun... Mä yritän vuorostani jarrutella, saataisiin ensin tekeillä olevat projektit päätökseen.

Kovasti ollaan siis touhuiltu kaikkea. Energiaa tuntuu piisaavan riittävästi kun välillä muistetaan ottaa vähän löysemmin. Lomat on vielä kaikki pitämättä eli hommat taitaa olla ihan hyvällä mallilla. Huomenna lähdetään nuorempien tyttöjen kanssa laivareissulle, siellä tulee varmasti myös sitä kahdenkeskistä aikaa kun pikkumurkut ottavat etäisyyttä ja kulkevat omilla poluillaan. Hetken aikaa.

TUTKIMUSMATKALLA

Tänään ollaan oltu tutkimusmatkalla. Kevään toinen kukkanen (krookus..?) löytyi kotipihalta ja sitä haistelemassa käväisi kerholaisen lisäksi kirkkaankeltainen sitruunaperhonen, joka oli liian nopea kuvaajalle. Talvehtinut nokkosperhonen puolestaan heräili hetkeä aiemmin autotallin uumenissa ja lennähti auringon lämpöön oven avauduttua. Viime kesänä istutetut pihlajantaimet ovat selviytyneet paukkupakkasista ja työntävät nyt uusia silmujaan kohti korkeuksia.

Tutkimusmatkaa on tehty myös talon sisäpuolella. Portaikon kunnostus alkaa olla viimeistelyä vaille valmis ja remontti uhkaa laajeta keittiön puolelle. Ällöt lattialaminaatit sai kyytiä ja niiden alta paljastuva 70-luvun muovimatto sai edelleen antaa tilaa alkuperäiselle lautalattialle, joka oli tiukasti piilossa vielä yhden lastulevykerroksen alla. Juuh. Sitä kun hieman hiotaan ja maalaillaan, alkaa tunnelma köökissä olla kohdillaan. Kaapinovet on tilauksessa ja puuhellalle on tehty tilaa keittiön nurkkaan. Oih. Ihan mahtavaa kun saadaan jotain aikaiseksi. Mies on ollut viikon talvilomalla ja laittanut hihat heilumaan. Oikea remonttireiska.

LAUANTAINA

Tänään oli hiljaista laskettelukeskuksen lipunmyynnissä. Lunta pyrytti lisää ja keli oli vähän sohjoisen oloinen. Kotona laitettiin hiomakone ja sähkövatkain hurisemaan: rappuremppa edistyi huiman harppauksen ja välillä syötiin herkkuja. Illalla paistetaan popcornia ja katellaan telkkaria. Nuoriso liukenee omille teilleen. Lauantaina.

REMPPAA PUKKAA

Se portaikko. Tapetit on seinillä - pirtsakka talitinttikuviointi pikkuteinin aulahuoneessa ja sitten sellanen hillitympi harmaan haalea perustapetti rappujen molemmin puolin. Mäntylautainen katto maalattiin valkoiseksi ja palomuuriin on vielä tulossa valkoista väriä pintaan, kunhan saadaan siihen sopivat maalit hommattua. Portaikon listoja oltiin miettimässä, kun päätettiin tutkia mitä muovimattopäällysteisten rappulevyjen alta löytyisi ja tsadaa: tummanruskeaksi maalattua vanhaa lautaa. JIHUU!!! Ei muuta kun sorkkarauta esiin ja loputkin levyt irti. Nää me maalataan jollain harmaan sävyllä. Ai kun siitä tulee kiva.

Juu ja sitten mä kävin hakemassa parit mallikappaleet keittiön kaapinovia kokeiltavaksi. Yläkerran vessa saa sittenkin vielä odottaa. Sitä paitsi me tullaan nykyään ihmeen hyvin toimeen yhdelläkin pytyllä että tarviikohan sitä edes toista..?

LISÄÄ RYHTIÄ

Vuoden taittuminen uudeksi ja kevään hiljainen läheneminen tuntuu kuin varkain antavan ihan uutta potkua elämään. Mieli on joulun jäljiltä jotenkin kevyempi (toisin kuin kroppa) ja olo on... hmmm... tyytyväisempi. Yllättäen.

Osaselitys tyytyväisyyteen on taatusti pienellä pintaremontilla, joka on jo portaikon osalta lähes valmis. Talitintit on seinillä ja katto on maalattu pariinkin kertaan, vähän vielä toisenlaista tapettia rappujen viereen ja sipaus maalia muutamaan kohtaan. Hyvältä näyttää.

Tyytyväisyyttä lisää edelleen uudenlainen reippaampi (luetaan tiukempi) ote kasvatuskysymyksissä. Arjen sujumiseksi pyritään kellonajoista (nukkumaanmenot, heräämiset, ruokailut, kotiintulot) pitämään entistä tiukkapipoisemmin kiinni ja jälkikasvua velvoitetaan huolehtimaan kotitöiden ohella paremmin omista "jätöksistään": märät pyyheliinat vessan lattialla, vanupuikot lavuaarin reunoilla, ajelehtivat kähertimet ja hiustenkuivaimet, mandariinin kuoret ja Aku Ankat... Nipotusta ilmassa siis.

Ryhtiä mahdollisten nuupahdusten varalle haetaan taas myös liikunnan avulla. Joogaillat ja yleisurheilukerhot on käynnistyneet, kuntosalikortti on harkinnassa ja juoksuhousuja kaivellaan komeron uumenista. Mies käy usein töiden jälkeen hiihtolenkillä ja pikkulapsetkin tykkää hiihtää, lasketella ja luistella. Nuoriso on aloittanut oikean kunto-ohjelman, johon kuuluu sopivasti lenkkeilyä, lepoa ja kuntopiirejä. Melko ryhdikästä menoa, sanoisin.

HYVÄ NÄIN



Joulu on kääritty kasaan ja kevättä kohti mennään seinälle nostettujen talitinttien kera. Parin viikon talviloman ja joulukoheltamisen jälkeen on mukavaa palata normaalielämään: ajoissa ylös, ajoissa nukkumaan ja siinä välissä sopivasti harrastuksia ja muita rutiineja, ARKEA.

Arjen aloitukseen liittyy usein näin uuden vuoden kynnyksellä lupaus tai toive jostain paremmasta.  Paremmasta vartalosta, paremmasta hermojen hallinnasta, paremmasta minästä. Mä ajattelin antaa itselleni luvan tyytyä siihen mitä oon ja opetella asioiden hyväksymistä. 

Joo, mä poksahtelen välillä ja teen virheitäkin ja erehdyn, mutta oon kaikessa epätäydellisyydessäni silti ihan hyvä tyyppi ja nainen paikallani, tarpeellinenkin. Mulle on tärkeää olla kuulolla ja auttaa, jutella ja huolehtia, elää arkea ja suunnitella tulevaa, haaveilla ja uneksia. Tätä elämää. Tässä ja nyt.  

UUDET KUJEET

Uudenvuoden aattona alkoi tapahtua. Hommattiin tapetteja ja maalia, raahattiin lumiset tikkaat autotallin seinustalta sisälle sulamaan ja laitettiin pensselit heilumaan - nyt alkaa remontti. Jes.

Päätettiin viisaasti maalata sisärappujen yläpuolella oleva lautakatto ennen portaikon seinien tapetoimista. Yläkerran pikkuaulaan valittiin pirteät talitinttitapetit lähestyvän kevään kunniaksi. Oikeammin sille alueelle on meidän 12-vuotias jo aiemmin siirtänyt kirjoituspöytänsä yhteisestä neljän hengen huoneesta omaa rauhaa etsiessään, ja tämä neiti rrrrakastaa lintuja.

Kesken kiivaimman katonmaalauksen alkoi porukkaa rampata maalarintikkaitten alta: teiniporukka tälläytyy h-u-o-l-e-l-l-a uudenvuoden viettoon, ja silloin täytyy juosta yläkerran peililtä alakerran peilille, KYMMENIÄ kertoja, kaverit perässä...

Aivan älyttömän virkistävää käynnistää pitkään muhinut remppa. Mies miettii jo seuraavaa kohdetta, joka taitaa olla yläkerran wc. Jos me jotain tarvitaan tässä arjen ja hössötysten keskellä, niin se on kyllä toinen vessa. Ja ollaan me suunniteltu pientä hotellireissuakin. Että hyvältä näyttää tämä tuleva vuosi :)