sunnuntai 28. lokakuuta 2012
maanantai 29. marraskuuta 2010
RIEMUA
MITÄ IHMETTÄ?!? Perunalaarissa nökötti kaksi pulleaa säkkipussukkaa!! Voi elämän kevät mikä riemu siitä repesi
- tonttu oli käynyt meidän kellarissa, eikä kukaan ollut huomannut mitään!
Säkit kannettiin porukalla sisälle ja mitä kaikkea ne pitivätkään sisällään: joululaatikoita ja riisiryynejä, kahvia ja glögiä, pipareita ja suklaakonvehteja, kynttilöitä ja servettejä...
Tonttumuorin vapisevalla käsialalla kirjoitettu pikkujoulu-tervehdys luettiin hartaudella. Jokaiselle lapselle oli osoitettu oma pieni paperipussukka sisältäen mandariineja, nameja ja pikkulahjoja. Rapeita possunkorviakin oli pakattu yhteen nyssykkään ja lahjan saajana kukas muu kuin perheen pienin, herra Koiranen. Voi että sentään... Miljoonat kiitokset sinne tonttulaan meiltä kaikilta, ihanan yllätyksen olitte taas loihtineet!
Adventtikirkkoon ei sattuneista syistä ehditty/jaksettu mennä, mutta pikkukuusi saatiin sentään koristeltua ja kynttilät sytytettyä. Ehkä ensi pyhänä päästään kirkolle asti tunnel-moimaan lähenevää joulua. Tästä se joulunodotus alkaa.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
MIKÄ POIKIA VAIVAA???
Neljän tytön jälkeen on ehkä luontevaa ihmetellä että mikä noita pojanvintiöitä oikein riepoo. Lukuunottamatta joitakin sopuisia tuokioita tuntuu siltä että jatkuvasti saa olla puuttumassa johonkin asiaan. Okei okei, on tytöilläkin omat kinansa, mutta tällaista rähinäsirkusta ei tässä huushollissa ole aikaisemmin nähty.
Seitsemän vuoden rauhallisen elon jälkeen on ekaluokkalaisesta sukeutunut suoranainen raivopää, joka rikkoo ja repii, karjuu ja komentaa, uhmaa ja riehuu. Kerholainen taas on kehittänyt isonveljen kiusaamisesta oikein taidemuodon. Tämä epeli osaa varsin hyvin tiukan paikan tullen näyttää ja kuulostaa viattomalta kuin sädekehäinen enkeli, niin että paatuneempikin vanhempi menee lankaan ja uskoo koottuja sepityksiä kerta toisensa perään. Pikkuressukkahan se vielä on. Vaan hyvä suustaan.
Toisin kuin isompi, jolla on hieman heikompi ulosanti ainakin selittämisen ja keskustelemisen saralla.
Poikaenergia näkyy ja varsinkin kuuluu oikeastaan koko ajan. Hyvällä tuulella ollessaan viikarit juoksee, hyppii tai kiipeilee. Sisällä. Kielloista huolimatta. Riemumieli purkautuu myös kovaäänisenä mölinänä, joka muistuttaa hieman heavylaulantaa tai metsästyshuutoa. Huonoina hetkinä kun kaikki ärsyttää alkaa töniminen ja tappelu, lelujen ja muiden tavaroiden paiskominen, takaa-ajot ympäri taloa kiinniottokarjuntoineen ja karkuunjuoksu-kiljumisineen. Tilanteet päättyy nykyään niin että toinen kärsii 5-minuuttisensa keittiön jakkaralla istuen ja toinen viereisen huoneen tuolilla - välillä joudutaan kylläkin tuplaamaan sessiot ennenkuin hemmot saadaan kunnolla rauhoittumaan.
Tänään on kaikesta huolimatta ihana ja odotettu adventtisunnuntai. Tavoitteena on pakkasia uhmaten kiikuttaa pesue kirkon penkeille rauhoittumaan ja seuraamaan ensimmäisen kynttilän sytyttämistä. Kotiintultua etsitään vintiltä edes yksi toimiva kynttelikkö ikkunaa valaisemaan ja vaihdetaan keittiöön ruskeat piparkakkuverhot. Josko sen jälkeen uskaltaisi vihjata yön aikana piipahtaneesta tontusta kellarissa..?
perjantai 26. marraskuuta 2010
HIIPPALAKKI & HOT WHEELS
Eilisestä saakka on kerholainen kulkenut tonttukamppeissa ympäriinsä. Tonttulakkia sovitettiin eilen kattiloidenkin päälle, mutta yöksi sen sai kutreilleen keinuhevonen. Aamulla se haettiin äkkiä takaisin omaan päähän, punainen tonttupaita harmaine röyhelöineen oli sen sijaan yölläkin yllä. Ulos olisi pitänyt päästä pelkällä paidalla ja tonttutossukoilla, koska oikeat tontutkin pukeutuu sillä tavalla. Pienen keskustelun jälkeen tultiin siihen tulokseen että tontuilla on varmasti jotkin erikoistossut ja -paidat, jotka kestää paremmin näitä pakkasia - lasten täytyy pukeutua kunnolla toppavaatteisiin. No okei sitten.