PIENEN PIENI IHME

Klikkasin äsken viimeisen kerran LÄHETÄ-läpyskää. Sehän sitten lähti. Vihoviimeinen portfolio. Mä en koskaan enää mainitse sitä sanaa missään yhteydessä. Olo on älyttömän epätodellinen ja outo. Vaatii totuttelua. Taidanpa korkata Fanta-pullon. 

Mitä tehtäis? Sika pestäis. Tai mattoja. Siitä on hyvä jatkaa. Terve!

WOHOOOO.....

TÄRINÄÄ JA RUMPUJEN PÄRINÄÄ

Mun lapseni on ilmassa. Matkalla maailman toiselle puolen. Yksin.

Mä istun pienen tauon jälkeen tietsikalla ja yritän saattaa päätökseen opiskeluun liittyvät viimeiset rippeet. Tauolla käytiin pikkuteinin kanssa liikkumassa leirillä ja asumassa teltassa viiden päivän ajan. Viimeisenä yönä satoi ja myrskysi niin, että katto melkein irtosi. Teltoissa tulvi ja  lapsia evakuoitiin sisätiloihin myrskyn tieltä.

Sitten ollaan vietetty päättäjäisiä eri kouluissa, myös mun. Todistuksen saaminen vaan jäi syksyyn, kun perhekuntoutuksen asiakkaat oli kotilomilla toukokuussa, eikä näyttöä voinut silloin antaa. Nooh, mä oon ihan tyytyväinen tähän järjestelyyn, vaikka näpsyttelyt jatkuukin vielä pikkiriikkisen aikaa kesän puolella. Toukokuun lopussa oli ihan riittävästi tekemistä kahden muun portfolion ja tutkintoihin liittyvien suunnitelmien kanssa. Realistisena tavoitteena olis viettää juhannusta ja loppukesää ilman ahdistavaa ajatusta tekemättömistä kouluhommista.

Juhannus on siis kai tällä viikolla ja kesä kunnolla alkanut.
JEE JEE JEE!!!