TÄYDELLINEN PULLA

Mulla on ollut käsitys, että kauniin ja herkullisen pullan tekeminen on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta. Että vaan jotkut tietyt henkilöt pystyy sellasia luomaan, mutta suurin osa porukoista sais omatekoisista pullistaan lähinnä säälipisteitä.

No perjantaina tuli sitten fiilis, että haluan koululaisten saapuvan itsetehdynpullantuoksuiseen kotiin, ja säntäsin kauppaan haalimaan leipomiseen tarvittavat salaiset ainesosat.

Luin ohjeen jauhopussin kyljestä ja aloin tehdä. Taikina muovautui huolehtivissa käsissäni möyheäksi ja eläväiseksi, ja paisuttelin sitä oikeaoppisesti lämpimän veden yllä riittävän pitkään. Valmista taikinaa kaulin ja sivelin, ja huiskuttelin päälle sopivat mausteet. Leikkasin kaulitusta levystä pitkiä lieroja, joita kieputtelin toistensa ympäri, ja pyörittelin niitä söpöihin kasoihin pellin päälle. Voitelin vielä kananmunalla, ripottelin raesokerit päälle ja työnsin uuniin kalliin lastin. Seurasin paistotapahtumaa melkein nenä kiinni uuninluukussa ja ihmettelin.

Kaksi pellillistä pullia. Upeita ja ihanantuoksuisia. Ulkonäöltään erilaisia, mutta koostumukseltaan ja maultaan samanlaisia. Niin täydellisiä. Oih.

Ai juu. Herkkulakko loppui myös mun ja nuorimmaisen osalta jo jokin aika sitten. Elo ilman sokeria oli parempaa, mutta ei kai mikään voita vastapaistetun pullan makua?

TÄNÄÄN, TÄSSÄ JA NYT

Nojaan talon seinään, nassutan oman pihan viinirypäleitä, suljen silmät ja nautin. Auringosta, lämmöstä ja kiireettömyydestä. Tästä hetkestä.

Iloitsen suunnattomasti elämääni juuri nyt sisältyvästä hitaudesta ja raukeudesta. On aikaa olla ja ottaa vastaan. On aikaa nähdä ja kuulla. On aikaa ajatella. Ja maalata pihalle kohonnutta saunamökkiä, ooo!!!!

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen aika näyttää. Tänään tiedän olevani omalla, tärkeällä paikallani. Tässä ja nyt.