MULTASORMI

Kaikesta keväisestä huumaantuneina kylvettiin tänään pääsiäisruohojen lisäksi kesäkukkien siemeniä: kehäkukkia, krasseja ja tuoksuherneitä. Laitettiin niitä sellasiin biohajoaviin pahvipurkkeihin, jotka voi sitten myöhemmin keväällä upottaa suoraan kukkapenkkiin. Saas nähdä lähteekö yksikään siemen itämään.

Terassista on jo melkein puolet näkyvissä ja rinteessä puskee esiin tulppaaninvarsia. Niin ihanaa kun on kevät ja kohta voi työntää sormet multaan pihallakin.

JOKAISELLE JOTAKIN

Musta on ihanaa havahtua toisinaan siihen, että porukat katoaa jonnekin. Jäljelle jään vaan mä ja elukat. Kaikki on omilla teillään: vanhin tyttö on poikakaverinsa luona, toiseksi vanhin on lastenvahtina, pikkumurkku ja eskarilainen lähti mummille yökylään ja toka- ja nelosluokkalaiset koululle discoilemaan. Jokaiselle jotakin. Niin, ja mies lähti kuskaamaan niitä kaikkia. Mä laitan pyykkikoneen hurisemaan ja meen kahville. Se on moro.

LAUANTAINA

Tokaluokkalainen lähti eilen iltapäivällä parin kaverinsa kanssa testaamaan kauden viimeisiä kevätrinteitä läheiseen laskettelu-keskukseen. Reippailun päätteeksi hän sai kutsun yökylään ja sinnekin piti ottaa lauta mukaan. Lumet on sulaneet joka päivä jonkin verran ja maata pilkottaa jo monin paikoin.

Ison veljen lähdettyä reissuilleen alkoi eskarilaisella olkkarin pöydän alla majanrakennusprojekti, joka jatkuu vieläkin. Ensimmäiset pari tuntia majassa oli ihan hiljaista lukuunottamatta muutamia vaimeita hyräilyjä silloin tällöin. Majaan työnnettiin kissan lisäksi patjat ja tyynyt ja illan päätteeksi siellä soi Robinin Frontside Ollie, uudestaan ja uudestaan...

Nelosluokkalainen suunnitteli ja piirsi koko päivän pöllölaukkua, jolla hän aikoo osallistua johonkin kilpailuun. Hieno siitä tulikin, oikea taideteos.

Pikkumurkun kanssa tehtiin päiväruuaksi läjä lihapullia ja muussia ja iltapalaksi vielä ihanan rapsakkaa pizzaa. Lukiolaisista vanhempi vaikeroi pitkän matematiikan parissa ja nuorempi rillutteli kaverinsa syntymäpäivillä.

Mies teki taas remonttia. Meidän kammariin tulee uudet tapetit ja ne on ehkä maailmankaikkeuden kauneimmat, sellaset rusehtavan kultaiset, joissa on vanhanaikainen kuviointi. Keittiöremontti alkaa lopulta olla valmis, puuhella vain puuttuu. Ja sekin saadaan kunhan muurari palaa lomiltaan. Keittiössä siis vaihdettiin kaapinovet ja kaakelit, tapetoitiin, kaivettiin laminaatin ja korkkimaton alta vanha lautalattia esiin, hiottiin ja maalattiin se, kuten myös puolipaneelit ja lattialistat, tehtiin jääkaapille syvennys ja puuhellalle nurkkaus sekä vaihdettiin valaisimet. Työtunteja tuli varmaan satoja. Helpommalla (ja kalliimmalla) olis kaiketi päässyt, jos olis antanut homman jollekin ulkopuoliselle, mutta näin keittiöstä tuli meidän näköinen.

Ja mitäs mä sitten tein lihapullien, muussin ja pizzan lisäksi lauantaina? No ainakin pesin ja ripustin pari koneellista pyykkiä, täytin ja tyhjensin tiskikoneen, tiskasin, järkkäilin vähän paikkoja, kannoin tapettivuotia, kävin kaupassa, siivosin vaatekomeron (!), kattelin telkkaria, join puolikkaan siiderin, nukahdin sohvalle...

LUKSUSTA

Ai että... Ihan kuin ennen vanhaan... Perjantaivapaa, oih.

Mä oon oikeasti sitä mieltä että pienten tai vähän isompienkin lasten vanhempien kuuluis tehdä korkeintaan nelipäiväistä työ- tai kouluviikkoa. Perjantait sais olla pakollisia vapaapäiviä, jolloin vois latautua lusmuillen tai siivoillen, käydä kuntosalilla tai lenkillä, tehdä rästihommia tai roikkua netissä. Viikonloput on täynnä ihmisiä ja ohjelmaa ihan kuten arki-illatkin, joten tällainen tyhjä päivä omassa kodissa yksin tuntuu tarpeelliselta. Lisää samaa, kiitos.

Viime sunnuntain työpätkän ansiosta sain mahdollisuuden viettää laatuaikaa itseni kanssa tänään. Nukuin tietty pidempään, roudasin koulu- ja eskarityypit kohteisiinsa, riehuin kuntosalilla ja järkkäsin huushollia pikapikaa vähän siistimpään kuntoon. Iltapäivän puolella kärrään koululaiset kotiin, käyn palaveeraamassa näyttötutkintoon liittyvistä asioista ja keitän äidilleni kaffet. Ihan luksusta.

SIELLÄ TÄÄLLÄ

Etelärinteessä siellä täällä maata näkyvissä.

Kevät. Keikkuen tulevi.

MERKITYS

Viikko työssäoppimista takana. Heti ensimmäisenä päivänä tuli tunne, että tässä se on. Unelmaduuni. Josta saa vielä palkkaakin. Ei paljoa, mutta jotain kuitenkin. Siis siinä vaiheessa kun menee oikeisiin töihin valmistumisen jälkeen.

Mä en tiedä miksi mun on ollut niin vaikeaa nähdä itseäni missään ammatissa. Oon mä tosin töissäkin ollut, joitakin vuosia ennen lapsia ja vähän niiden välissäkin. Lapsiluvun ja pitkään jatkuneiden kotiäitivuosien takia painopiste on ollut monen vuoden ajan selvästi kotona, työ- tai uraminälle ei ole ollut aikaa, tilaa eikä halua.

Opiskelun myötä loppuelämä alkaa hahmottua aiempaa selkeämmin. Toki rooli suurperheenäitinä on vielä pitkään vahva ja tärkeä, mutta sen lisäksi alan nähdä itselleni muitakin merkityksiä. Elämä ja tehtävä myös kodin ulkopuolella on alkamassa ja se tuntuu pelkästään hyvältä. Tarkoituksenmukaiselta ja merkitykselliseltä.