TÄLLÄ VIIKOLLA

Tänään on neljä viikkoa leikkauksesta ja kuherruskuukausi asian tiimoilta myös lopuillaan. Oon laskeutunut maan pinnalle enkä enää liitele ja poksahtele välikerroksissa kuin silloin tällöin. Toisaalta harmillista, toisaalta tarpeellista. Yhtä valtavaa kokemusvyyhtiä rikkaampana painelen nyt menemään kohti tulevaa valoisin mielin.

Tällä viikolla tapaan lääkärin syöpätautien klinikalla ja mulle tehdään muotti, jonka kautta ruvetaan pienentämään päähän jäänyttä kasvaimen osaa sädehoidon keinoin. Tällä viikolla reissaan myös junalla tapaamaan ystävää. Toisen ystävän ehdotuksesta keksin aamulla kokeilla näkymättömän ja venyvän sairaalateipin vaikutusta elottomaan vasemmanpuoleiseen otsalihaksistooni, ja WAU: naamasta tuli symmetrinen myös vanhan jakauksen kanssa. Voi tätä estetiikan ja turhamaisuuden riemuvoittoa!

SANA TÄNÄÄN

Opiskeluaikoina opin piipahtelemaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla (evl.fi), joista löytyy kaikkea kivaa ja mielenkiintoista kirkkomme toimintaan liittyen. Tänään sieltä osui silmiini varsin vaikuttavasti päivän sana, joka on seuraavanlainen:

Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. 

Jaak. 1:12

IHAN KOHTA

Esikoisemme, ensimmäisemme tulee ihan kohta takaisin maailman toiselta puolelta. Thaimaassa, Kamputseassa ja Australiassa on nyt reissattu reppu selässä upeita kokemuksia kerryttäen yli kolmen kuukauden ajan, mutta kotia ja perhettä on kuulemma jo kova ikävä. Ollaan menossa kullan kanssa kahdestaan lentokentälle vastaan hartaasti odotettua tytärtämme - ilmassa on suuren juhlan tuntua. Ympyrä voi taas sulkeutua. Kiitos ja ylistys.

OLLAANKO JO SIELLÄ?

Viime päivinä mun päässä on soinut yks biisi. Uudestaan ja uudestaan. Mä kuulin sen eka kerran isoäitini 90-vuotisjuhlissa tän vuoden alussa toiseks vanhimman tyttäreni ja tämän poikakaverin esittämänä. Hitsi kun osaisin liittää tähän sen alkuperäisen musavideon YouTubesta. Se kappale varsinkin oman rakkaani esittämänä oli niin täynnä kuplivaa iloa ja valoa, ettei se lopu ikinä. Joka puolella vaan pulppuaa koko ajan :)



Reino  & The Rhinos / AURINKO

Mistä mä sen tiedän, ollaanko jo siellä
Pitäiskö mun jatkaa vai onko menty jo hukkaan
Miten mä sen tunnen jos mä löydän sen
Mistä tunnen onnen kun mä ohi kävelen

Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää
Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu
Opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu

En taida enää jaksaa silmiäni ummistaa
Mä sydämeni avaan ja jään sun aamua odottamaan
Kun taas nähdä saan sinitaivaan
Se mua muistuttaa kuinka suurta kaikki pieni onkaan

KIITOLLINEN

Täällä ollaan taas. Tuntuu kuin olisin käynyt ulkoavaruudessa ja leijailisin nyt jossain ihmeellisessä välimaastossa. Valtavat voimat ja tunteet jyllää sisuksissa ja ympärillä, sanat ei riitä kertomaan. Jotain todella upeaa tapahtuu koko ajan. Kaikki elämiseen ja olemiseen liittyvät asiat on käännetty ympäri ja pilkottu ihan pieniksi paloiksi. Annan virran viedä ja nautin matkasta joka solullani. Tämä on mun polkuani.

Ei sitä kasvainta saatu kokonaan pois. Kolmoishermokasvain sijaitsee hankalan reitin päässä toisen aivoihin vievän pääverisuonen vieressä. Seuraavaksi toivutaan leikkauksesta ja suunnataan sitten sädehoitoihin. Vasen puoli kasvoja on hermovaurioiden vuoksi laajalti tunnoton, mutta huulet nousee hymyyn ja silmäluomet sulkeutuu samaan aikaan.