perjantai 19. joulukuuta 2014

MISSÄ STRESSI?

Mä en oikeasti käsitä mitä on tapahtunut. Lasten joulujuhlat on huomenna, aatto viiden yön kuluttua ja neljän päivän työputki ennen sitä. Paniikki puuttuu ja stressi on kateissa.

Makea joululimppujen tuoksu leviää ympäri joulusiivoamatonta huushollia, pojat leikkii piilosta kaverin kanssa, mies viettää pikkujouluiltaa työporukassa ja mä oon ihan tyyni. Käsittämätöntä. Aika ihanaa kuitenkin.


On lapsi syntynyt meille
ja poika annettu on. 
Hänestä elämän löysin,
Jumalan suosion.
Hän on sen ylhäisen koitto,
mi´ maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons´
maan ympär´ kajahtavi.

Huomenna oma tiernapoikamme astuu parrasvaloihin tähdenpyörittäjänä. Toista saamme ihailla rumpujen takaa ja runonlausujana. Nenäliinat mukaan.

tiistai 16. joulukuuta 2014

KOHTI TULEVAA

Viikon päästä jouluaatto on jo tosi lähellä. Ihanaa että se tulee ja ihanaa että se on. Riippumatta siitä kuinka paljon oon sen eteen tehnyt tai siihen valmistautunut. Joulun ihme. Lahja meille jokaiselle.

Koululaisten tauko tulee tarpeeseen. On aikaa pysähtyä ja olla yhdessä. Kerätä voimia ja laatia suunnitelmia. Oppia virheistä ja tehdä uusia.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

torstai 11. joulukuuta 2014

ERITYINEN

Kulunut syksy on ollut erityinen ja poikkeava. Monella tavalla. Oon ollut tilanteissa, joihin en kuvitellut pääseväni, saati joutuvani. Vanhemmuuttani on ravisteltu ja perustuksiani horjuteltu eilisen myrskytuulen tavoin. Eteeni on noussut kysymyksiä, joihin en ole löytänyt vastauksia, ja oon ollut pakotettu kyseenalaistamaan aikaisempaa totuttua ja hyväksikoettua.

Tulla kouluun, syödä kouluruokaa ja opiskella.

Aikaisemmin en ihan ymmärtänyt lastemme koulun rehtorin laatimaa huoneentaulua, joka korosti koulussaolemisen ja ruokailun tärkeyttä ja jätti opiskelun viimeiselle sijalle. Pidin itsestäänselvyytenä että koulutunneille mennään ja niillä pysytään. Kouluruokaakin syödään koska ravintoa tarvitaan, sehän nyt on sanomattakin selvää. Tai sitten ei.

Syksyn aikana on selvitetty että yksi täydellisistä pullistani on lisäksi aivan erityinen pulla. Sellainen, jota koulussaoleminen ja opiskelu ahdistaa. Sellainen, joka tarvitsee erityistä tukea oman kielellisen oppimisensa edistämiseen. Sellainen, jonka vierellä kuljen rinta rottingilla. Rakastaen, huolehtien ja valvoen. Hammasta purren.