VÄHÄSEN VÄSY

Hooh. Viikonloppu. Fiu.

Mä nukun huomenna ainakin kahteentoista ja ylihuomenna yhtä pitkään. *Haukotus*

Kamala viikko. Tai siis kamalan paljon on tapahtunut kaikkea uutta ja kummallista. Siihen opiskeluun liittyen.

Tuntuu että ajatuksissa on jotain ihme moskaa eikä niitä saa mihinkään järjestykseen. Kova temmellys tuntuu pääkopassa käyvän ainakin silloin kun pitäisi nukahtaa. Ja aamulla pitää kammeta itsensä ylös viis kolkyt. Ihan sairasta.

Moni asia sujuu silti hyvin. Jopa paremmin kuin ennen. Esim. ihana eskari. Tänään pikkuepeli tuli kotiin, jossa mä jo makoilin ryytyneenä sohvalla, ja toitotti ääni innosta täristen että "Äiti äiti, seitsemän yön päästä me mennään eskarin kanssa junalla retkelle uimarannalle ja mennään leikkipuistoon ja ostetaan jäätelöt ja kaikkea ja mulla on maailman paras eskari!!!" Jee jee.

Sitten mun ei tarvii enää hikeentyä aamuisin kenellekään vetkuilusta tms., koska kukaan muu ei oo vielä hereillä. Mun ei täydy myöskään huolehtia kenenkään kouluun tai eskariin ehtimisestä, koska mä en oo edes kotona. Mä vaan herään ja lähden. Ja tuun takaisin huomatakseni että välipalat on kolmatta tuntia esillä ja koira pölyttyy olkkarin nurkassa. Sillä lailla.

UUDEN EDESSÄ

Tämä viikko ollaan käynnistelty kouluja: eskareita, ala- ja yläkouluja sekä lukioita ihan ulkomaita myöten.

Eskarilainen on vastoin kaikkia odotuksia osoittanut suurta yhteistyökykyä ja myönteisyyttä esikouluasioihin liittyen. Silmät loistaen on pikkukaveri painellut päiväkodin porteista sisään ja iloisesti vilkuttaen lähettänyt äitinsä matkoihinsa. Näinhän sen piti mennäkin, ainakin unelmissa, mutta silti riipaisee raapaisee, ja syvältä. Tässäkö tämä oli? Äiti on tehnyt tehtävänsä ja äiti saa nyt mennä. Kiitos ja näkemiin.

Pikkuteini tallusteli bussipysäkille yhdessä isonsiskon kanssa, ihan pikkasen taisi yläkouluun siirtyminen jännittää pienempää. Nuorempi lukiolaistyttömme on siis jälleen maisemissa ja käy nyt oman kaupungin lukiota yhden erityislukiovuoden jälkeen. Vanhin lukiolaisemme on vuorostaan karistanut pikkukaupungin pölyt päältään ja käynnistelee parhaillaan abivuottaan Espanjan auringossa. (Voi hyvin siellä, terkkuja kaikilta <3333333)

Toka- ja nelosluokkalaisen syyskausi starttasi tutuissa ympyröissä. Hieman oli perhosia vatsassa isommalla ala-koululaisella kun uudeksi opettajaksi tuli koulun rehtoriope. Ihan mukavaksi oli sekin opettaja sitten osoittautunut, vaikka olikin antanut läksyjä heti ekana päivänä, miten käsittämätöntä. Toka-luokkalaisen syksy alkoi tomerasti juoksemalla päin tolppaa ensimmäisen välitunnin päätteeksi ja saamalla kunnioitusta herättävän sarven otsaansa.

Tulevana maanantaina käynnistyy vielä yksi koulu tähän perheeseen liittyen. Ja se on sitten meikäläinen, joka heittää läppärilaukun olalle ja lähtee kohti tuntematonta. Että semmosta. Hui kauhistus.

PARI KUVAA

Sain ladatuksi vain kaksi lomakuvaa, jonka jälkeen systeemi ilmoitti että oon ylittänyt jonkin kiintiön koskien kuvien lataamista, höh ja ööö..?

Oikeastaan noista otoksista välittyykin lähes täydellisesti Ahvenanmaan "mökillä" vallinnut olotila: totaalisen pysähtynyt tunnelma vanhassa maatilamiljöössä. Oolalaa. IHANAA.

Muutaman laiturikuvan haluaisin silti vielä lisätä jos se nyt enää onnistuu. Päivän paras hetki oli ehdottomasti aamu (ihan kummallinen kommentti yleensä aamuäreältä tyypiltä). Ensin silmät sikkuralla ja hiukset hapsottaen yöpuvussa pihan perälle ulkohuussiin aamukasteisen nurmikon läpi ja sitten laiturille kimmeltävän veden ääreen kahvikuppi, voileipä ja paksu kirja kainalossa. Olisko päivä voinut paremmin alkaa..? Ei olis.

SYNNYTYSTUSKAA

Mä näen unta että mä synnytän. Työnnän ja ponnistan, supistukset on hyviä ja vahvoja. Mitään ei kuitenkaan tule ulos. Herätessä piti oikein tarkistaa ettei peiton allakaan ollut mitään...

Tänään hän lähtee. Bileisiin. Ja me muut lähdetään mökkireissulle ylihuomenna. Seuraavan kerran nähdään ehkä kahden kuukauden kuluttua, jos suunnitelmat pysyy ennallaan.

Ensimmäiseni, nukkaposkeni, silkkitukkani. Pakkaa matkalaukun ja lähtee maailmalle maanantaina, sunnuntailapsi.

Esikoisemme abivuosi käynnistyy siis luokkakaverin kera ulkomailla, kyseessä on opiskelijavaihto Espanjan Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun yhden jakson ajaksi. Sisältäen myös syksyn yo-kirjoitukset. Huu. Jättiloikka itsenäistymisen ja irtaantumisen tiellä. Meille molemmille.