MERKITYS

Viikko työssäoppimista takana. Heti ensimmäisenä päivänä tuli tunne, että tässä se on. Unelmaduuni. Josta saa vielä palkkaakin. Ei paljoa, mutta jotain kuitenkin. Siis siinä vaiheessa kun menee oikeisiin töihin valmistumisen jälkeen.

Mä en tiedä miksi mun on ollut niin vaikeaa nähdä itseäni missään ammatissa. Oon mä tosin töissäkin ollut, joitakin vuosia ennen lapsia ja vähän niiden välissäkin. Lapsiluvun ja pitkään jatkuneiden kotiäitivuosien takia painopiste on ollut monen vuoden ajan selvästi kotona, työ- tai uraminälle ei ole ollut aikaa, tilaa eikä halua.

Opiskelun myötä loppuelämä alkaa hahmottua aiempaa selkeämmin. Toki rooli suurperheenäitinä on vielä pitkään vahva ja tärkeä, mutta sen lisäksi alan nähdä itselleni muitakin merkityksiä. Elämä ja tehtävä myös kodin ulkopuolella on alkamassa ja se tuntuu pelkästään hyvältä. Tarkoituksenmukaiselta ja merkitykselliseltä.