sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

KAKSI SYDÄNTÄ

Mä en oikein oo mikään koruihminen. On mulla joitakin rakkaita aarteita, mutta enimmäkseen ne pysyy piirongin kätköissä - vihkisormuskin on välillä "kateissa" pitkiä aikoja. Valmistuttuani lastenohjaajaksi kaksi vuotta sitten halusin hankkia itselleni muiston, jota voin tarvittaessa kantaa mukanani. Pitkähkön harkinnan jälkeen päädyin ostamaan punotun nahkarannekkeen, johon voi kerätä monenlaisia hopeasta tehtyjä symboleja. Ensimmäinen symboleista oli pieni ristillä merkitty Raamattu.

Toisen symbolin hankin pian valmistumiseni jälkeen, kun sain kuulla päässäni olevan kasvaimentyngän jatkaneen kasvuaan. Samoihin aikoihin oli esikoiseni lähdössä kolme kuukautta kestävälle reppureissulle Aasian perukoille. Symboliksi valikoitui luonnollisesti suojelusenkeli turvaamaan meidän molempien edessä olevaa matkaa.

Hääpäivä koitti heti kohta magneettikuvauksen jälkeen. Sydän oli täynnä ahdistusta, mutta myös verenpunaista rakkautta. Rannekkeeseen ilmestyi punainen sydän hopeisella reunuksella.

Leikkauksen jälkeinen aika täytti mieleni valtavalla ilolla ja valolla. Vaikka naama oli kipeä ja mustaksi turvonnut ja edessä oli kuuden viikon sädehoitojakso, mä olin liekeissä. Ihan vaan elämästä ja elossa olemisesta. Mä leijailin tietoisuuden tasosta toiseen ja täytyin kiitollisuudesta ja riemusta joka päivä uudestaan. Muistutukseksi pahojen päivien varalle valitsin nahkapunokseen kimaltelevan helan. Hoitokäynnit syöpätautien klinikalla, kuten myös aikaisemmat sairaalajaksot Töölön sairaalassa, olivat rentoja ja sujuvia, ja tunsin koko ajan olevani turvallisissa ja osaavissa käsissä. Suomalainen sairaanhoitohenkilökunta ja lääketiede saivat oman vaaleanpunaisen symbolinsa.

Toissapäivänä armas muruseni yllätti mut samanlaisella punaisella sydämellä kuin olin itse itselleni kaksi vuotta aikaisemmin hääpäivän kunniaksi ostanut. Mikä hassu, mutta onnellinen yhteensattuma. Ei kai rakkautta voi koskaan olla liikaa.

Rannekoru on jossakin lähelläni koko ajan. Ellei se ole ranteessa, löytyy se laukun pohjalta tai hyllyn kulmalta. Kerran se oli kadoksissa pitkän aikaa, kun joku apulaisistani oli siivouspäivänä laittanut sen vaan muiden korujen joukkoon. Huh ja fiu.

Usko, toivo, rakkaus, ilo, onnellisuus ja riemu. Kiitollisuus. Joitakin mainitakseni. Ja muistaakseni.