ONNEKKAAN PÄIVÄN ILTANA

Tänään on ollut tuuria. Kerta kaikkiaan.

Mä hävitin mun käsilaukun. Sisältäen kaksi lompakkoa, kännykän ja käteistä rahaakin harmittavan paljon. Lisäksi tietty passi sekä ajo- ja pankkikortit oli siinä laukussa. Me oltiin Ikeassa niin kuin näköjään aika moni muukin hiihtolomalainen. Ja yhtäkkiä se veska vaan katosi.

Me olin hetkeä aikaisemmin iskenyt silmäni ihanaan intialaiseen villamattoon, jonka hinta ei ollut selvillä, ja esittelin sitä mattoa miehellekin. Haeskeltiin myyjää ja ihasteltiin mattoa, kauhisteltiin kuultua hintaakin. Pienen harkinnan jälkeen päätettiin kuitenkin ostaa se ja silloin huomattiin, että laukkua ei oo missään. Ohimot jyskyttäen lähdettiin kiertämään käytäviä ja hyllynvälejä epätoivoisesti etsien, pahinta peläten. Kun...

"Huomio, asiakaskuulutus: Rouva se ja se, ottakaa yhteys vaihto- ja palautuspisteeseen, kiitos!" Ei oo totta, ei oo totta, VOISKO olla totta, ajattelin ja kiiruhdin pyydetylle paikalle. Ja siellähän se laukku oli. Ystävällinen sielu sen oli löytänyt ja vienyt löytötavaroihin sisältöineen päivineen. Oi onnea.

Sokerina pohjalla: Intianmatto olikin todellisuudessa hinnoiteltu todennäköisesti virheellisesti VIISISATAA (siis 500,00!?!) euroa halvemmaksi kuin myyjän kertoma summa. Oltiin ihan hiljaa, hipsittiin hissun kissun ulos ovesta ja oltiin tyytyväisiä. Erittäin tyytyväisiä.

Ai niin, meinasinko unohtaa? Tänään saatiin myös onnekkaasti varattua 2-hengen hotellihuone musikaalilipuilla höystettynä. Eikä se ollut ollenkaan niin vaikeaa. Ihan turhaan oon tässä kuukausitolkulla aiheesta marissut. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja huonetta varaamaan. Lapset olkoot keskenään kotona - onhan siellä nyt joukossa yksi täysi-ikäinenkin, pärjäävät varmasti ja laillistakin on. Isoisää pyydetään päivystämään puhelimen lähellä mahdollisten hätätapausten varalta. Että sillä lailla. Taitaa olla tuuletuksen paikka.