UUDEN EDESSÄ

Tämä viikko ollaan käynnistelty kouluja: eskareita, ala- ja yläkouluja sekä lukioita ihan ulkomaita myöten.

Eskarilainen on vastoin kaikkia odotuksia osoittanut suurta yhteistyökykyä ja myönteisyyttä esikouluasioihin liittyen. Silmät loistaen on pikkukaveri painellut päiväkodin porteista sisään ja iloisesti vilkuttaen lähettänyt äitinsä matkoihinsa. Näinhän sen piti mennäkin, ainakin unelmissa, mutta silti riipaisee raapaisee, ja syvältä. Tässäkö tämä oli? Äiti on tehnyt tehtävänsä ja äiti saa nyt mennä. Kiitos ja näkemiin.

Pikkuteini tallusteli bussipysäkille yhdessä isonsiskon kanssa, ihan pikkasen taisi yläkouluun siirtyminen jännittää pienempää. Nuorempi lukiolaistyttömme on siis jälleen maisemissa ja käy nyt oman kaupungin lukiota yhden erityislukiovuoden jälkeen. Vanhin lukiolaisemme on vuorostaan karistanut pikkukaupungin pölyt päältään ja käynnistelee parhaillaan abivuottaan Espanjan auringossa. (Voi hyvin siellä, terkkuja kaikilta <3333333)

Toka- ja nelosluokkalaisen syyskausi starttasi tutuissa ympyröissä. Hieman oli perhosia vatsassa isommalla ala-koululaisella kun uudeksi opettajaksi tuli koulun rehtoriope. Ihan mukavaksi oli sekin opettaja sitten osoittautunut, vaikka olikin antanut läksyjä heti ekana päivänä, miten käsittämätöntä. Toka-luokkalaisen syksy alkoi tomerasti juoksemalla päin tolppaa ensimmäisen välitunnin päätteeksi ja saamalla kunnioitusta herättävän sarven otsaansa.

Tulevana maanantaina käynnistyy vielä yksi koulu tähän perheeseen liittyen. Ja se on sitten meikäläinen, joka heittää läppärilaukun olalle ja lähtee kohti tuntematonta. Että semmosta. Hui kauhistus.