TUNTI JA VARTTI

Sen verran kestää suunnilleen mun koulumatka, jos meen autolla. Siis yhteen suuntaan. Ekan viikon suhailinkin aamusumussa ja -ruuhkassa, enkä tykännyt ollenkaan. Joka aamu mönki edellä joku sunnuntaikuski, jolla ei ollut kiire mihinkään. Toisin kuin mulla.

Toisella viikolla otin käyttöön kätevän auto-juna-polkupyörä-mallin. Aikaa kuluu vähän enemmän kuin omalla kyydillä mennessä, mutta matkanteko on ihan eri luokkaa: pieni hurahdus autolla naapurikaupungin rautatieasemalle, tunti leppoisaa junanryskettä ja pääteasemalta muutama kilometri pirtsakkaa pyöräilyä. Homma toimii hyvin. Ainakin ennen lumia ja liukkaita.

Jonkun näköinen rutiini alkaa pikkuhiljaa muotoutua näihin uusiin kuvioihin. Edellisenä iltana kamppeet kaikille valmiiksi, aamulla AIKAISIN ylös, koulupähkäilyä, iltapäivällä kotiinpäin, arkea, tohinaa, nukkumaan... Viikonloppuna huilailua. Kyllä kai se siitä lähtee sujumaan. Uudenlainen arki.

Tunti ja vartti meni illalla myös juoksulenkillä. Pohkeet ihan tukossa, mutta fiilis aika kohdillaan. Mä oon niiiin reipas.