perjantai 7. lokakuuta 2011

MURUSENI MAAILMALLA

Näitä olen hyräillyt kesästä saakka, pieni haikeus ja huoli mukanani. Luopumisen tuskaa, itsenäistymisen iloa, menetyksen pelkoa, ylpeyttä ja kiitollisuutta. Tunteiden sekamelskaa, elämää.


MAAILMAN TOISELLA PUOLEN / Haloo Helsinki!

Nyt hihnalle laukku
Ja viimeinen kuppi naamaan
Kohta pilvien päältä
Voin muistaa tämän maan

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
Mä menen minne sattuma johtaa
Mulla on mukana kuvat
Mutta katseet eivät kohtaa

Isä olen täällä maailman toisella puolen,
Ja laulan pappadaduda papapaduda dapa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen,
Ja laulan pappadaduda papapaduda dapa

Mä oon kujia kulkenut
Jäljessä lapsien parvet
Niiden silmissä iloa
Ja kovan elämän arvet

Sydän huutamaan jää joka hetkeen
Mutta tartun niihin muistoissa
Vaikkei tavattais koskaan
Kaikki kulkee mun matkassa



MISSÄ MURUSENI ON / Jenni Vartiainen

Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan


Esikoiseni, aikuiseni, sydämeni lapsi, tulee kotiin keskiviikkona.
Ihan mieletöntä.