TAKAPAKKIA

Nyt koetellaan. Pinnaa, hermoja, kärsivällisyyttä. Kasvatustaitoa, äitiyttä, parisuhdetta. Vaikka mitä.

Mulla oli edellisellä viikolla yhtäkkiä vapaapäivä ja halusin tietty hoitaa aamukuskaukset. Sillä seurauksella että onnistuin sotkemaan eskarilaisen kaksi kuukautta erinomaisesti sujuneet aamurutiinit. Miten niin kaavoihinsa kangistunut heppu? Hooh.

Sen kohtalokkaan aamun jälkeen on sattunut yks jos toinenkin hankalampi tapaus, etten sanois. Milloin on ollut väärät housut jalassa (vaikka ne olis ne edellisenä iltana itsevalitut) tai milloin ei voikaan laittaa normisormikkaita kun pitää laittaa yhdet toiset, joita ei tietenkään silloin löydy. Eikä eskariin voi mennä, jos ei vaatetus ole kohdillaan. Eikä sinne ainakaan sateisena päivänä voi lähteä, koska silloin on kurja olo. Toinen hooh.

Että tämmöstä tänne. Jotta homma menis vielä vähän enemmän vintalleen, on pikkusälli ruvennut heilumaan nyrkki pystyssä silloin kun asiat ei mene niin kuin pitäis. Potkaisipa mua kaupassa kerran sääreenkin kun en ostanut pillimehua. Ja sitten meidän ruoka on ruvennut maistumaan kamalalta ja me ollaan kaikki tyhmiä. Järkyttävääkö? Jep.

Mä oon käyttänyt kaikki tiedossani olevat keinot, jotta saisin palautettua kaverin takaisin raiteilleen. Perinteiset lahjonta, kiristys ja uhkailu on kokeiltu. Lisäksi oon yrittänyt antaa aikaa niin paljon kuin vaan mahdollista. Pitänyt sylissä. Lukenut kirjoja. Koittanut puhua. Puhua. Puhua. Puhua.

Ja vihdoinkin tänään me taidettiin ymmärtää toisiamme. Pitkään kestänyt "En kuuntele sua, pidän kädetkin korvilla" -asenne alkoi muuttua ja jutustelu kulki suunnilleen näin:

- Mulla on paha mieli kun sä käyttäydyt huonosti...
- Äiti, mikset sä koskaan itke?
- Kyllä mä itkenkin, silloin kun oon tarpeeksi surullinen. Nyt mua alkaakin itkettää kun musta tuntuu tosi kurjalta toi sun käytös enkä mä tiedä mitä mun pitäis tehdä...
- Mäkään en tiedä mitä mun pitäis tehdä...
- Sun pitäis vaan uskoa mitä me sanotaan sulle.
- Mut jos mä en muista...
- Niin...
- Mut mähän voisin kirjoittaa sen lapulle!!!

Siinä hetkessä alkoi silmät taas loistaa (molemmilla). Etsittiin käsiimme iso paperi ja alettiin miettiä mitä siihen oikein pitäisi laittaa. Pikkukaveri alkoi kirjoittaa kieli poskessa pyörien: MUISTATOTELLAÄITIÄJAISIÄ! MUISTASYÖDÄHYVIN! Lisäksi paperille ilmestyi ruokalautanen, haarukka ja veitsi, maitolasi sekä salaattikulho. Ja iso, punainen sydän.