IHAN SUMEATA

Vuoden pimein aika. Harmaata ja höttöstä, niin kuin tämäkin päivä. Taivas roikkuu niin alhaalla, ettei tiedä mihin pilvi päättyy ja mistä usva alkaa.

Tähän hämäryyteen vois vajota, kiertyä kerälle ja herätä seuraavan kerran keväällä. Ellei olis niin kauhia kiire. Ettei tiedä millä jalalla seisois ja mitä tekis seuraavaksi. Vai pyöriskö vain itsensä ympäri ja odottais, että asiat hoituis jollain muulla tavalla? Jos vaikka joku muu tekis mun arvioinnit, raportit ja esseet niin mä voisin keskittyä työhön, kotiin, lapsiin ja mieheen kun nyt kerran oon maisemissa.

Voihan IIK. Mihin tämä aika oikein menee ja mistä sitä saa lisää? Työjakso on puolivälissä ja jouluun on 37 yötä. Huu.

Ai juu. Eskarivääntö on tuottanut tulosta ja valtakunnassa taas kaikki hyvin. Ainakin jonkin aikaa.