JOULULOMALLA

Onpa ollut mahtavaa vaan olla möllöttää, käydä valmiiseen pöytään, syödä puputtaa suklaata ja muita herkkuja, antaa ajan kulua ja olla vaan. Huuh puuh. Ihan parasta.

Joulu tuli kuitenkin, vaikkei sitä ehtinyt itse valmistella oikeastaan yhtään. Joulusiivouskin jäi tekemättä (KÄÄKS!!!) ja kortit lähettämättä, mutta joulu ja sen sanoma saapui meille silti. Ja saapuu joka vuosi uudestaan. Ihana, armollinen joulu.

Mitäs muuta?

Suklaanmössötyksen lomassa oon käynyt joka päivä ulkona tuulettamassa tunkkaista pääkoppaani - tänään jopa juosta jolkottelin pitkästä aikaa koiran ja pikkumurkun kanssa. Aleostoksilla ollaan käyty tuhlailemassa joulupukilta saatuja rahoja: tokaluokkalainen löysi unelmiensa skeittikengät ja eskarilainen jääkiekkomailan, tytöillä ostokset painottuivat odotetusti vaatepuoleen.

Lapset on käyneet kavereillaan ja tuoneet niitä myös tänne kiitettävällä tavalla - parhaillaankin kuuluu kova kikatus ja kiherrys, kun 10-vuotiaat tytöt istuvat myöhäisellä iltapalalla. Mukavaa illanviettoa on luvassa myös uuden vuoden aattona, kun saamme vieraaksemme vanhoja koulukavereitamme lastensa kera.

Niin ihanaa elää hetki normaalia arkea. Olla kotona, puuhastella kaikenlaista mieleentulevaa, kuulostella, suunnitella, käydä kaupoissa, tavata ihmisiä. Ehtiä. Olla läsnä.

Ai kauheaa. Kissa joutui tänään pyykkikoneen pyörityksiin. Ihan uskomaton juttu. Jostain alkoi kuulua vaimeaa maukunaa ja kesti jonkin aikaa ennen kuin älysin mistä se ääni oikein tuli. Märkä ja hyväntuoksuinen katti hoiperteli hetken aikaa ympäriinsä ja alkoi sitten tyynesti nuoleskella kastunutta turkkiaan. Voi raukkaa. Onneksi huomasin tapahtuneen pian, muuten olis voinut tapahtua karmeita. Ihme elukka, joka paikkaan se itsensä työntääkin.