KESÄMIELELLÄ, VESI KIELELLÄ

Kesken kaiken ajatus harhailee kesään. Pihalla on lunta metrikaupalla ja kodissa tuoksuu vielä joulu. Talvi on hädin tuskin alkanut ja meikäläinen haaveilee kesästä. Ei mitään tolkkua.

Talven ja kesän väliin on mahdutettava kevät. Kevät, joka ainakin tällä hetkellä kummittelee mielessäni ja häiritsee yöuntanikin silloin tällöin. Opiskeluun liittyvät projektit sinkoilevat tulevan kevään aikana siihen malliin, että hirvittää jo etukäteen. Mä en pidä ollenkaan keskeneräisistä tai päällekkäisistä pitkäkestoisista jutuista, ja ensi keväänä saan osakseni kumpiakin oikein roppakaupalla. Yök. Mieluiten jättäisin väliin koko kevään ja hyppäisin suoraan kesälaitumille, mieluiten sieltä missä aita on matalin. Ai miten niin mukavuudenhaluinen (tai laiska) ihminen?

Saamattomuutta ja väsymystä karkoittaakseni nostelen puntteja kuntosalilla jo kolmatta viikkoa. Ennen joulua en ehtinyt käymään salilla kuin kerran, vaan nyt kuntoilen lähes päivittäin. Josko sitä energiaa alkaisi kohta kertyä paristoihin...

Katseltiin äsken koneelta parin vuoden takaisia kuvia Turun saaristoon suuntautuneelta polkupyöräreissulta. Ja päätettiin varata heti uuden vuoden jälkeen uusi seikkailu- ja omatoimiloma ensi kesäksi Ahvenanmaalle. JEE.

Joulusta sen verran, että me tehtiin mamman kanssa maailman parhaat laatikot. Taas. Ruoka oli niin hyvää. Kalat ja mädit ja sienisalaatit ja kinkut ja rosollit ja kaikki. Namnamnamnam. Joulupukki piipahti eteisessä isoine mahoineen, muttei puhunut mitään. Hosui vain käsillään kovin ja jätti ison kasan lahjoja perässään. Tuntui olevan aika kiireinen ukkeli.