JUHLAN TUNTUA

Voi kun me ollaan taas touhuttu... On se mukavaa kun on juhlat tulossa, niin saadaan putsattua perimmäisetkin nurkat. Tänään hääräiltiin tehokkaasti kolmen sukupolven kesken ja siivottiin talo lattiasta kattoon. Miten ihmeessä tämän siisteyden ja puhtauden sais säilymään lauantaihin asti? Sääennusteen mukaan näyttää nimittäin siltä, että saadaan viettää nämäkin yo-juhlat ahtaasti sisätiloissa, vaikka pihalla olis mitä ihanin puutarha terasseineen. Huomenna kannetaan ulos lisää kalusteita ja jynssätään siitepölyt pois grillikatoksesta, jos siellä kuitenkin vois oleilla edes joitakin hetkiä. Hrrr.

Tuntuu hyvältä olla ajoissa juhlavalmisteluiden kanssa, kerrankin. Vastuuta on jaettu monen eri ihmisen kesken, mikä lisää yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun tuntua varmasti juhlankin aikana. Sopan tekijänä on kalamestari itse, saaristolaislimpuista ja juhlien logistiikasta vastaa mestarin puoliso eli armas äitini, täytekakut ja makeat herkut tulee leipomosta sekä vanhimman tyttäreni ja tämän ystävän taitavista käsistä, pullapitkot pyöräyttää anoppini ja juhlajuomat on päivänsankari poikakavereineen tuonut naapurimaasta.

Pöytäliinat ja juhlavaatteet on silitetty ja astiastoja ja lisäpöytiä haalittu sukulaisten nurkista. Opettajille ja koulukavereille on hankittu lahjoja, ruusut on tilattu ja kampaajalla käyty.

Mä en keksi tähän hätään yhtään hommaa, joka olis tekemättä tai retuperällä. Ja se on suuri ihme tässä vaiheessa, kun juhliin on aikaa vielä kolme päivää. Jokavuotinen kevätjuhla-aamun stressikohtaus on silti tuskin vältettävissä, kun joltain kuitenkin häviää kengät tai hajoaa sukkahousut tai menee hermot.
Sitä odotellessa.