JÄLKIMAININKEJA

Juhlat on juhlittu. Kaikki hössötykset ja vouhotukset oli ilmeisesti aikataulutettu oikein, koska surullisenkuuluisaa juhla-ahdistusta ei tullut tällä kertaa ollenkaan - ehkä tässä alkaa pikkuhiljaa oppia. Pienin poitsukin selvisi hienosti omista päättäjäisistään aina lakkiaisiin asti, jolloin juhlakengät alkoivat ottaa päähän ja niitä piti potkia puihin ja talon seiniin. Kotimatkalla autossa nassutettu banaani ja varsinkin juhlapöydän kalasoppa palautti hepun taas hyvän käytöksen pariin. Hyvä ruoka - parempi mieli.

Sää olisi voinut olla parempi, jotta oltaisiin voitu oleilla pihalla ja kattaa edes osa tarjoiluista terassille tilanahtauden takia. Tunnelma talossa oli pilvisestä ja viileästä päivästä huolimatta oikein aurinkoinen ja lämmin. Päivänsankari säteili hyvää oloaan ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Lauluesityksiä oli perinteiseen tapaan useita, perheenpää piti koskettavan puheen ja lohisoppa maistui, kuten myös täytekakut ja muut leivonnaiset.

Juhlien jälkeen iski vetämättömyys. Hooh. Kortisonilääkityksen vähentämisellä saattaa olla myös osuutta väsymykseen, viimeiset pillerit otan loppuviikosta. Toivotan suloisen joutilaisuuden sydämellisesti tervetulleeksi ja nautin siivotusta kodista ja pihasta täysin palkein pihasohvalta kuikuillen. Ihanaa kun on kesä.