Lauantaina päätettiin piiiiiitkästä aikaa siivota - musta tuntuu, ettei me olla siivottu koko kesänä, suurimpia kökköjä vain välillä lakaistu pois kulkuväyliltä. Mun mielestä on periaatteessa hölmöä tuhrata viikonlopun vapaita johonkin niin ikävän arkiseen toimintaan kuin siivous, mutta nyt oli pakko toimia. Ja kun kerran vauhtiin päästiin, vaihdettiin myös ikkunaverhoja, pestiin sohvanpäälliset ja käytiin röhnäkomeroidenkin kimppuun. Siivouspäivän loppuhuipennukseksi levitettiin vielä vastapestyille lattioille mäntysuovalta tuoksuvat matot, jotka
oli jo alkukesällä kääritty sivuun. Oi onnea, ah autuutta!!!
Tänään maanantaina on sitten syysperinteitä kunnioittaen ja koululaisten lukujärjestyksiä vertaillen väkerretty kynä sauhuten kotityö/tietokone/koiranulkoilutuslistoja tasapuolisesti itse kullekin talon asukkaalle. Löysän lusmuilukesän jäljiltä voi todeta, että kukaan ei tee mitään, jos se on vapaaehtoista tai siitä ei makseta ;) Tiukkojen kotityövuorojen ansiosta saadaan toivottavasti ylimääräistä aikaa itsellemme, ja elämään mahtuu ehkä muutakin kuin kädenvääntöä siitä kuka vie koiran ulos tai kenen vuoro on olla tietokoneella. Hooh sentään.
Eilen lähdettiin poikien kanssa ihanan siististä kodista ja aurinkoiselta pihalta pyöräilemään isompien lasten & isukin mentyä orkesteriharjoituksiin. Pyöräreitin varrelta löytyi järveen kaatunut puu ja pysähtynyt aika. Laitettiin kieli keskelle suuta.
