KAHDEKSAN YÖTÄ

Kerho jäi tauolle ja mullakin alkoi vapaat. En pane pahakseni. Ollenkaan. Piipahdan toki välillä työpaikalla tarkistamassa tilanteet, mutta lomalla siis oon kerholaisen kanssa ja muhittelen lähestyvää joulua.

Mä pidän joulusta. Varsinkin tällaisesta lumisesta joulusta. Mun unelmien joulunäkymä, joka pitää sisällään myös
kuvauksen unelmien talosta, on aina samanlainen:

Wanha ruutuikkunainen talo metsän tai pellon laidalla, räsymattoja leveillä ja narisevilla lattialankuilla, hyasintteja ikkunalaudoilla, leivinuuni ja kissa. Lettipäisiä lapsia, kumara-selkäisiä vanhuksia, pianonsoittoa, keinutuoli, pitkä pirttipöytä, havukranssi  ja himmeli. Uunilaatikoiden tuoksu, puuhellan lämpö ja enkelikellon kilinä.

Kuka tietää, ehkäpä joskus..? Vaikka sitten mummona tuvan penkillä kököttäessäni, lastenlasten päitä letittäessäni ja kissan kiehnätessä pitkän hameeni helmoissa, katselen ympärilleni ja olen kotonani.

Joulumieltä tukemaan tarvitaan tässä kaikessa kiireessä ja keskeneräisyydessä listoja. Tällä viikolla pitää saada lahjat paketoitua, postipaketit lähtemään, joululimput ja -karkit tehtyä sekä piparitalo koristeltua. Ensi viikolle jää sitten juhlavaatteiden miettiminen, havujen ja kukkien asettelu, kinkun ja kuusen laitto, laatikoiden teko ja joulusiivous. Aika lähellä ollaan jo.
Jouluun on kahdeksan yötä.