KUUDEN VUODEN KRIISI

Kerhokausi on tässä perheessä päättynyt. Lopullisesti. Neljäntoista vuoden putken jälkeen. Siis nyyh. Missä mä sitten tapailen ketään, kun ei kerhomammojen kanssakaan tule enää turistua. Höh. Pitäisköhän ruveta ihan pyytämään ihmisiä kylään, leipomaan pullaa ja semmosta?

Kerholainen ehti täyttää huimat kuusi vuotta ja ensi viikolla olisi tiedossa kaverisynttärit. Huuto.netistä bongattiin itsetehty skeittiramppi jatkopalaksi sivupihan temppuilualueelle ja synttärirahoilla käytiin ostamassa ensimmäinen oma skeittilauta ja -kypärä sekä polvi- ja kyynärpääsuojat. Kyllä nyt kelpaa.

Tänään 6-vuotiaamme pulahti ensimmäisenä veteen kun maastojuoksuporukka kävi iltapesulla uimarannalla. Mä seisoin tiukasti jalat lenkkareissa hiekalla ja päivystin kolmea hurjapäätä, ekaluokkalaista palellutti vielä liikaa ajatus uimisesta. Ymmärrän täysin, ihan karrrseen kylmää vettä.

Tulevaa eskarilaista taas hirvitti ajatus juoksukisoista, jotka siis päättyivät hänen osaltaan ennen kuin kunnolla alkoivatkaan. Jalkoihin kuulemma sattui ja muutenkin ihan tylsää hommaa koko juoksu. Niin kai. Pihalla ja kavereiden kesken juostaan pää kolmantena jalkana, mutta EI kisoissa. Missään tapauksessa EI myöskään mennä laulamaan minnekään kerhon juhliin tai kirkon eteen. EI. Todellakaan.

Mulla on suuret odotukset tulevan eskarivuoden suhteen rakkaan kuopuksemme rohkaistumisprosessiin liittyen. Eihän kaikista tietenkään tarvitse tulla (no juu, mielellään kyllä...) juoksijoita, mutta jonkinlaista esiintymistä tai esillä olemista joutuu ihmisraasu harjoittamaan viimeistään koulussa. Halusi tai ei. Hoooh.

Hei mutta: toi kuuden vuoden ikähän onkin perinteisesti vaikeaa aikaa, oikea toinen uhmakausi - voisko ne kipuilut ja kiukuttelut liittyäkin 6-vuotiskriisin aiheuttamiin henkisiin kompurointeihin? Sehän olis siinä tapauksessa ohimenevä ilmiö. Paitsi että sitä on esiintynyt jo noin neljän vuoden ajan. Eli kyseessä onkin ehkä 2-vuotiskriisin pitkittynyt versio ennen 6-vuotiskriisin alkamista. Joka vuorostaan kestänee tällä kaavalla aina esipuberteettiin asti jatkuen luontevasti murrosiän myräköihin. No jeepa jee.