PUSKAPÄIVÄT

Oho, miten nopeasti tää viikko hurahti. Mulla on joku ihme viipotuskausi päällä, koko ajan on jotain meneillään. Eniten mä oon viettänyt aikaa PUSKIEN parissa, mikäköhän niissä oikein kiehtoo..? Mä siirrän vanhoja puskia uusiin paikkoihin, kuokin maata vadelmapuskien ympäriltä ja katkon aina vaan kuivia ruusupuskien oksia. Kohta niistä on kai enää pelkät tyngät jäljellä, hmm.

Olisko se tää rytinällä humpsahtanut kevät, joka antaa jokaiselle päivälle uutta havainnoitavaa ja hurjasti ylimääräistä virtaa? Tai ihan vaan elämisen riemu ja tietoisuus siitä, että joka hetki on arvokas ja ainutlaatuinen? HUIMAAVAA...

Ilma kylmeni viikonlopuksi, mutta se ei tahtia haitannut. Ikkunoitakin oli mukavampi pestä pilvisenä päivänä, ja sisällä tuli pitkästä aikaa kunnolla siivottua kun uloskaan ei sateella niin huvittanut mennä.

Vauhdikas viikko sai mukavan päätöksen kun vietimme vihdoin esikoisemme täysi-ikäisyyden juhlapäivää parinkymmenen osallistujan voimin. Odotettuja vieraita ja herrrrrkullisia leipomuksia - mikä ihana päivä. Kakkuja ja piirakoita tehtailtiin yömyöhään Euroviisuja kuunnellen, ja hunningolla olleet jääkaapit ja keittiönkomerotkin saatiin rykäistyä paraatikuntoon ennen juhlavieraiden saapumista. Jos vaikka joku olisi halunut kurkistaa vähän peremmälle. Heh. Kaikin mokomin, siitä vaan.

Päivänsankarin puska nro 1, voihan nuuh...