SEKAVUUSTILA

Mä hakkaan halkoja ja pilkon puita, pitkään. Niin että ranteet puutuu ja hauikset tärisee. Käsiin sattuu. Pitää jatkaa.

Mä katkon kuivia ruusupensaiden oksia, poistan ja harvennan. Käsivarret on täynnä verisiä naarmuja, mutta mä vaan jatkan. Kahdeksan tunnin jälkeen alkaa sataa rakeita, ja mä riuhdon aina vaan. Loppuun asti.

Mä kaivan syvän kuopan, irrotan parimetrisen painavan puskan maasta ja siirrän sen toiseen paikkaan. Koska. Niin täytyy tehdä.

Mä keitän ruuaksi puuroa, joka ilta. Vaihtelen sentään mannaryynien ja kaurahiutaleiden välillä. Mielikuvitus ei riitä parempaan. Vatsat täyttyy.

Mä käperryn iltaisin pienelle myttyrälle tiukasti peiton alle, laitan kädet ristiin ja nukun turvallista unta. Olen luottavainen.

Huomenna. Odotus päättyy. Ajatukset selkiytyy. Tulee tietoa: aivokasvaimen seurantakuvauksen tulokset kerrotaan.