maanantai 15. marraskuuta 2010

ISÄNPÄIVÄNÄ MEILLÄ YLEENSÄ...


... nahistellaan aina ennen päivänsankarin herättämistä: Kuka menee ensin, kuka kantaa tarjotinta, kenen lahja on vielä paketoimatta tai kortti tekemättä ja kuka ei ole vielä edes herännyt?

... lauletaan "nukkuvalle" isille onnittelulaulu: "Paaljon onneaa vaaaan...!!!" Ja joka vuosi on isi yhtä yllättynyt ja hämmästynyt.

... tuodaan isille tarjottimella aamupala vuoteeseen. Sitä hän ei koskaan ehdi syömään tai kahvikuppi kaatuu, kun on niin paljon paketteja, kortteja ja lapsia avattavana, luettavana ja halattavana. Onneksi lisää aamiaista löytyy keittiöstä, jonne on jo valmistettu koko perheelle runsas aamuateria paistettuine pekoneineen ja kananmunineen sekä paahdettuine leipineen. Harvinaista herkkua.

... isi saa paljon pieniä lahjoja lapsilta, itsetehtyjä tai kaupasta hankittuja. Tänä vuonna paketeista paljastui murokuppi, Vihreitä kuulia ja täytelakuja, Hiihto-lehteen kääritty Paksu Pepe, virkistävää naamarasvaa väsyneelle iholle, Viivi & Wagner -tyynyliinoja sekä Muumipappa-muki. Lisäksi itsetehtyjä kortteja omilla runoilla, räpeillä ja valokuvilla höystettynä. Arvokkaita ja rakkaita muistoja.

... isi saa äidiltä halauksen rutistuksen kera, ei lahjaa.

... katetaan lautaset ja servetit pöytään ja syödään paremmin kuin yleensä - tällä kertaa paistettua kuhaa kermaviilikastikkeella sekä valmiiksikuorittuja perunoita. Kasviksia ja sörsseleitä lisäksi. 

... soitetaan ja kuullaan torvisoittoa. Jo kolmena peräkkäisenä isänpäivänä on puolet perheestämme päivänsankari mukaan-lukien konsertoinut paikallisen puhallinorkesterin mukana kirkonkylän kauniissa harmaakivikirkossa. Toinen puoli kuuntelee ja katselee hartaana parvelta. Pieninkin keskittyy.

... juodaan isänpäiväkeikan jälkeen kakkukahvit. Pöydässä istuu myös mieluisa juhlavieraamme, äidinisä eli lasten muffa. On niin mukava istua yhdessä ja rupatella kuulumisia. Lopuksi alkaa kinastelu siitä kuka saa viimeisen keksin, palan piirakkaa tai suklaakakkua. Äitiä harmittaa.

... huomataan kaivata kameraa vasta sitten kun kaikki on jo ohi. Taas harmittaa.

... ollaan kiitollisia ja onnellisia ihanista, maailman parhaista isistämme. Eikä harmita enää ollenkaan.