JUHANNUS(T)AIKOJA

Meidän perheen juhannus käynnistyi perinteisesti torstai-illan talkoilla, jolloin kyläkoulusta taiottiin juhannusjuoksujen tehokas kilpailukeskus. Juhannusaattona parisataa kilpailijaa juoksi sateisessa ilmassa raskasta ylämäki-alamäki-ylämäki-reittiä ja kourallinen toimitsijoita samaan aikaan edestakaisin tietokoneen, tulostaulun ja ajanottokellon välillä. Tulospalvelun atk-ohjelma ei kaatunut, sähkökatkosta ei tullut, eikä kukaan toimihenkilöistä painanut tällä kertaa kelloakaan sammuksiin kesken juoksun eli järjestelyt sujuivat kertakaikkisen upeasti. Tapahtumaan yllättäen osallistunut ja sarjassaan toiseksi sijoittunut ulkoministerikin kehui kovasti järjestäjäseuraa (hyvä me!) ja oli mukana jakamassa lastensarjojen palkintoja. Ehdottipa vielä kaikille junnumitalisteille yhteiskuvaa kanssaan, vaude...

Siivoustalkoiden jälkeen kotiin saapui illansuussa väsynyttä, mutta tyytyväistä porukkaa. Tunnin tehotirsojen jälkeen päätettiin vielä lähteä lämmittämään (Lapissa juhannusta viettävän) isäukon pihasaunaa. Kipakoiden löylyjen jälkeen pellolle kirmasi kuusi alastonta lasta perässään yksi kummastunut koira. Kummissaan mahtoi olla myös naapuritalon isäntä, jos sattui sinnepäin katselemaan. Lopuksi syötiin kiukaalla paistettuja makkaroita ja halukkaat poimi seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle laitettavaksi. Kotiinpäin lähdettiin ennen puoltayötä auringon viimeinkin pilkahdellessa. Juhannusyönä esiteini uneksi söpöstä luokkakaveristaan ja mä kolmesta koiranpennusta, vaikken kukilla taikonutkaan. Alkaakohan hauvakuume vaivata jälleen..?