- Murkku hyväksyttiin opiskelijaksi erikoislukion yleislinjalle.
- Perheessämme tehtiin luultavasti täihavainto.
Molemmat asiat on todellakin pyörineet mielessä. Jännä yhteensattuma, että piti sitten samaan päivään tulla niin erilaiset järistykset.
Ensimmäistä kohtaa osattiin jo odottaakin, mutta silti se oli jonkinasteinen sensaatio: Meidän pieni muruliini lähdössä maailmalle... Murkun ollessa parhaillaan 3-päiväisellä seikkailumatkalla Tukholmassa turvallisen isonsiskon hellässä huomassa meillä vanhemmilla on kova työ laittaa ajatukset järjestykseen ennen huomista kotiintuloa. Toisaalta tekisi mieli vaan hurraten huiskuttaa ja toivottaa onnea opintoihin, mutta toisaalta onhan se vielä niin nuori ja pieni, että miten sen siellä kaupungin huiskeessa käy? - Sen pitää saada seikkailla! - Mutta se tarvii meitä vielä paljon! - No asuishan se silti kotona. - Kela korvais matkat, ja junassa olis hyvä lukea. - Mutta tulis kauheen pitkät koulupäivät! - Nuoret jaksaa mitä vaan ne haluaa! Jaa-a, täytyypä vielä uudelleen miettiä minkälainen kanta me otetaan tähän lukiopaikan valintaan. Tuttu ja turvallinen oman pikkukaupungin koulupahanen vai iso ja loistelias pääkaupungin erikoiskoulu? Onpa vaikeaa...
Toinen kohta taas, hmm... miettii ja muistelee... Lasten täitartunta on varmuudella kuulunut niihin asioihin, joita en uskonut meidän kohdalle tulevan, koskaan. Sen verran tomera ja pelottava perheenäiti tässä huushollissa, ettei pään ötököillä pitänyt olla mitään asiaa edes tähän suuntaan. Vaan toisin kävi. Juupa-juu. Kovin ollaan hiljasta ja nöyrää matamia nykyään asian tiimoilta. Eikä ne öttiäiset edes näyttäneet mitenkään ällöttäviltä. Söpöjä, pieniä vipeltäjiä vaan; mitä niistä nyt hysterisoitumaan ;) Tuskin edes muistan aikaa, jolloin supatin koululaisille täiepidemian jyllätessä pahimmillaan, että "Älä sitten vaan käytä kenenkään toisen harjaa tai pompuloita tai hattua missään tapauksessa!!! Äläkä ainakaan sen tai sen tai sen kanssa leiki kovin lähekkäin vähään aikaan!!!" Ihan oikein mulle. Täällä sitä kammataan päitä jatkuvalla syötöllä ja imuroidaan ja pestään pyykkiä ja pakastetaan lippiksiä. Elämä siis jatkuu. Ja tulipahan siivottua kunnolla pitkästä aikaa.
Se täihavainto ei välttämättä ollutkaan aito, heh... Mutta reaktio ilmiön tiimoilta oli varsin todellinen ja kaikessa "karmeudessaan" opettavainen ja koominenkin, tai ehkä pikemminkin tragikoominen :)
