LOMAN TARPEESSA

Hmm... Loma? Mähän lomailin useita vuosia peräjälkeen hoitaessani jälkikasvuani kotona äitiys"lomien" ja hoito"vapaiden" aikana. Työssäkäyvänä mulla on nykyäänkin kaikenlaisia lomia ja muita pakollisia vapaita ihan kiitettävästi. Yhtäaikaa lasten kanssa. Lomien aikana porukkaa on aina enemmän kotosalla, ja sen myötä tulee enemmän törmäyksiäkin, sekä konkreettisia päinjuoksuja että henkisen puolen kolareita. Enemmän täytyy myös tehdä ruokaa ja siivota, niin että loman perimmäinen merkitys ei toteudu oikeastaan yhtään, ei niin millään.

Yhtenä päivänä kotikeittiössä satuin samaan aikaan kahvi-kupposelle miehen kanssa. Miehen, jonka viimeisten vuosien vapaa-aika on käytännössä kulunut uudelleenkäynnistetyn opiskelun parissa. Äärimmäisen kunnioitettavaa luonteenlujuutta on miespolo jaksanut oman työnsä ja perheen vaatimusten keskellä osoittaa, ja nyt opinnoista uupuu enää lopputyön viimeiset rippeet.

Nykyinen kommunikointimme on arjen kiireiden ja ajoittain rankkojenkin elämäntilanteiden vuoksi surkastunut melko vähäiseksi tyyliin: Mitä kaupasta? tai Kuka hakee lapset? Kiireetön kahvittelutuokio havahdutti molemmat samaan asiaan: Me ollaan niiiin loman tarpeessa... siis kahdenkeskisen löhöloman tarpeessa. Voi että sentään..! Haaveilua, toiveajattelua... Joku viikon halpismatka etelään kuulostaa ihan taivaalliselta. Ja vaikkei siitä koskaan totta tuliskaan, pelkästään asiasta puhuminen oli parasta pitkiin aikoihin.