lauantai 22. toukokuuta 2010

KASVUA

Sateen jäljiltä hevoskastanjan lehdet aukeaa ihan silmissä ja viinimarjapuskien kasvupyrähdykset voi melkein kuulla. Kameran muistikortti on kateissa, kun pihan ainoa omenapuu on kukassa. Hirmu kaunis, valkoinen kukkapilvi näyttää leijailevan keskellä loppukevään vihreää vehreyttä. Kesän aikana tuuli pudottaa hennot terälehdet kypsyvien omenoiden tieltä.

Henkistä kasvua ja kehittymistä tapahtuu vielä lukiolaisenkin elämässä, vaikka pahimmat pyrähdykset onkin jo takanapäin. Pienenä esimerkkinä ajattelun kypsymisestä vois olla tämän-päiväinen aikuisen äänellä kerrottu ylpeä ja onnellinen toteamus, ettei hänen tarvitse koskaan olla elämässä yksin, kun sitten aikuisena voi aina mennä jonkun siskon tai veljen luokse käymään. Tähän asti oon saanut kuulla lähinnä rasittuneita kommentteja sotkuisesta ja sekamelskaisesta perhe-elämästämme sekä mahdottomasta lapsiluvustamme, jollaista hän ei ainakaan ikinä haluaisi. Niinpä niin. Itse ainoana lapsena tiesin jo varhain, että jos jotain kaipasin, niin sisaruksia. Ja kaipaan yhä.