lauantai 29. toukokuuta 2010

YLÖS, ULOS JA LENKILLE!

Joopa joo. Siinä se nyt on. Lapsuuteni iskulause, joka jäi mieleen. Vai olisko se ollut vasta murrosiän laiskoina vuosina, kun sitä mulle rohkaisevasti huudeltiin..?

Oli miten oli, yritän sen avulla nyt motivoitua uudelleen aktiivisesti liikkumaan. Kun pääsi tulemaan tauko juoksemiseen, ja nyt on todella vaikeaa päästä taas alkuun. Mulla on pitkä lista kaikenmaailman syitä sille, miksi en vois lähteä lenkille juuri tänään:
  • Joko mä söin liian paljon tai sitten nukuin liian vähän.
  • Lenkkikamojen etsiminen tuntuu työläältä, varsinkin mp3-soitin on usein kateissa, ja ilman sitä ei juoksemisesta tule todellakaan mitään.
  • Jos vapaata aikaa yllättäen ilmaantuu, mä käytän sen mieluusti tietokoneella roikkumiseen. Niinkuin just nyt, vaikka voisin olla tuolla raikkaassa kevätilmassa liihottamassa.
  • Suurin syy saamattomuuteen on kuitenkin yksinkertaisesti se, ettei mua huvita.
Huooooh ja blaaaaah.

On niin paljon helpompaa kohentaa nuutunutta olotilaansa hurauttamalla autolla lähikauppaan ostamaan suklaapatukka kuin lähtemällä vaivalloiselle ja hengästyttävälle juoksulenkille... joka tosin jonkin ajan kuluttua toisi kaivattua lisäenergiaa ja uutta meininkiä tähän nuupahtaneeseen tunnelmaan. Mä tosiaan olen ollut siinä pirteässä ja nousujohteisessa tilassa, jonka säännöllinen lenkkeily saa aikaan. Oon jopa kehunut muille, miten mahtava laji juokseminen on. Mutta silti... Koska... Jos vaikka huomenna... Tai sitten ensi viikolla... Ehkä...

Mä palaan asiaan, kun oon käynyt lenkillä.