ERÄVOITTO

Joskus on heti aamusta sellanen olo, että tänään on hyvä päivä. Joskus taas on sellanen olo, että tästä päivästä ei tuu yhtään mitään. Yleensä ne aamut on sellasia keskivertotapauksia, ei mitään huippufiiliksiä suuntaan tai toiseen, normaaliarjen tasaista perusvääntöä vaan. Tänään on ollut hyvä päivä.

Kerholainen kammettiin jälleen kerhoon, mutta eiliseen päivään verrattuna huomattavasti vähemmällä vaivalla. Eilen kerhomatkaa oli taivallettu "Askel eteen, kaksi taakse" -periaatteella sillä seurauksella, että vauhtia piti hakea jossain vaiheessa uudestaan kotoa asti. Lopulta oli viejältä käämi kärähtänyt ja hihat palaneet siihen malliin, että oksat pois: "Kerhoon mars!!!" Sinnehän se oli sitten mennyt, ja paineli mennä tänäänkin. Oolalaa.

Tähän päivään suhtauduin jo valmiiksi pelonsekaisin tuntein, että mitenköhän taas sujuu mikään, MUTTA -> Lähes lauleskellen ja jotenkin helpottuneen oloisena lähti vesseli aamulla kohti kerhokyytiä, kun kuski kaarsi sepelit sinkoillen pihaan. Vilkuttikin vielä auton ikkunasta. Voi pientä jästipäätä.

Teinit on liittoutuneet keskenään ja tekee irtiottoa pitkin harppauksin. Vanhempien kai kuuluukin jossain vaiheessa muuttua idiooteiksi eli tavoite saavutettu. Wau, onnea meille ärsyttäville urputtajille! Ollaan me vaan niin parhaita.