LASKEUTUMISTA

Mulla on ollut valtava tarve pilkkoa ja pienentää, asioita ja ongelmia. Oikein pureutua kaikkeen, vimmalla. Kesän jälkeen, ennen talven tuloa. RATKAISTA.

Onkohan musta tulossa muumi, joka valmistelee talviunillemenoa..? Kuulostaa kieltämättä aavistuksen verran houkuttelevalta, hmm... Että paineltais
mennä piiiitkille nokosille koko porukka ja herättäis kevään ensimmäiseen linnunlauluun: "Titityy..!" Oltais nukuttu monta kuukautta ja pian olis taas kesä... Haaveilee... Hymyilee... Sekoilee...

Nyt oon miettinyt että olis aika hiljentää vauhtia ja hidastaa tahtia. Ehkä nää viimeaikojen kotkotukset on enteilleetkin jostain alitajuisesta tarpeesta laskeutua kohti rauhaisampaa oloa ja eloa. Sisäisen hyrinän tueksi ajattelin ensi viikolla käynnistää kerran aikaisemmin kokemani sitruunamehupaaston, joka jäi mieleeni vaikuttavana ja eheyttävänäkin ajanjaksona.

Joo. Tänä aamuna jätin siis kahvit juomatta. Ja huomenna alan keventää syömäpuolta. Keskiviikko vois olla eka varsinainen paastopäivä. Jänskättää vähäsen :)