HUONO PÄIVÄ

Nyt se on taas todistettu: Kun ottaa oikein päähän ja kaikki asiat suututtaa, kannattaa lähteä pelaamaan pesäpalloa. Pari tuntia kun juoksee ympäri kenttää, paiskoo palloa ja huitoo mailalla niin että lapaluissa rutisee, niin johan alkaa kiukutukset laimentua.

Tämä päivä alkoi huonosti heti aamusta, kun pikkutytöt kinasteli eteisessä kukonlaulun aikaan (ennen puolta kahdeksaa!) jostain jumppavaatteista. Mä jouduin selvittelemään tilannetta aamutahmein ajatuksin, enkä onnistunut siinä ollenkaan hyvin. Edellinen iltayö oli kulunut työpaikalla kauko-opiskelijan kuviksen esitelmää kopioidessa, ja aamulla se esitelmä oli edelleen levällään keittiön pöydällä. Pisteeksi I:n päälle esitelmänlaatija veteli sikeitä siihen malliin, että myöhästyi linja-autosta ja ensimmäiseltä koulutunnilta.Yhtä ja toista muutakin harmittavaa tapahtumaa ja rasittavaa vääntöä on tähän päivään mahtunut, ja iltaa kohden energiat alkoi käydä vähiin. Siivouspäiväkin jäi pitämättä ja siitä tuli tietty vielä mälsempi fiilis. Edes pesikseen ei huvittanut lähteä, vaan lähdettiin kuitenkin. Ja nyt on jo ihan hyvä tilanne. Ei mikään loistava, mutta sellanen siedettävä. Sitäpaitsi lapset menee just nukkumaan... Paitsi teinit, jotka tulee markkinoilta viimeisellä junalla.
Mutta siihen on vielä vähän aikaa. Huooh.