HYVÄ OLO

Todellakin... Nyt vannon kautta kiven ja kannon: Jos en käy hikisellä juoksulenkillä vähintään kolme, tai no sanotaan kaksi kertaa viikossa, tunnustan sen heti täällä blogissa. Siis ketä kiinnostaa puolikuntoisen randomin (tää on teinikieltä ja tarkoittaa "joku jota mä en tunne") lenkkeilyaikataulu tippaakaan?!? EI KETÄÄN, mut mulle se säännöllinen juokseminen olis elintärkeetä, joten yritän taas vaan motivoitua...
Niin MAHTAVA OLO heti eteisessä lenkin jälkeen, kun irrottaa tärisevin käsin tossuja vapisevista jaloistaan ja veri tyrskyää suonissa niin että kohisee ja päässä humisee :)))

Oltiin melko syvällisellä tuulella tässä yhtenä päivänä ja puhuttiin paljon mm. elämän tarkoituksesta. Mietittiin että ihmisen tulis tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joista tulee itselle aidosti hyvä olo. Tuntuu siltä että tälle ajalle on tyypillistä tehdä asioita, koska niin kuuluu tehdä, jotta täyttäisi tietyt kriteerit tai antaisi tietynlaisen kuvan itsestään, perheestään tai kodistaan. Silloin saattaa hämärtyä mitä asioita elämältään oikeasti toivoisikaan.

Hyvä olo voi tulla loppujen lopuksi hirmu yksinkertaisista asioista: tietynlaisen musiikin kuuntelemisesta, soittamisesta tai laulamisesta, piirtämisestä tai maalaamisesta, lukemisesta tai kirjoittamisesta, juoksemisesta tai tanssimisesta, luonnossa liikkumisesta tai mietiskelystä, kodin sisustamisesta tai neulomisesta... Luetteloa vois jatkaa vaikka miten pitkään, ja jokaisen ihmisen lista on tietty erilainen omien mieltymysten mukaisesti. Täytyy vaan oppia löytämään ja tunnistamaan ne omat innostuksen ja inspiroitumisen kohteet sekä viettää aikaa niiden parissa usein ja paljon, vaikkei sitä aluksi aina haluaisikaan syystä tai toisesta. That´s it. Helppo nakki.