RIMAKAUHUA JA RAKKAUTTA

Eilen illalla lähdettiin huristelemaan miehen kanssa jännittyneinä kohti rivitanssipaikkaa - hmmm, mihinköhän me ollaan oikein menossa..? Lampsittiin kohti opistorakennusta, jossa ohjaaja jo odotteli. Höpistiin niitä näitä kunnes kävi ilmi, että tämä porukka onkin rivitanssin jatkoryhmää, ups..! Siirryttiin tyynesti salin puolelle, vaikka syke alkoikin jo nousta ennen ensimmäistäkään tahtia. Liuta keski-ikäisiä naisia ja yksi mies tanssahteli puolentoista tunnin ajan kappaleen toisensa perään sisältäen toinen toistaan mutkikkaampia askelkuvioita ja pyörähtelyjä. Kieli keskellä suuta mentiin eri suuntiin niin että viuhui. Välillä katselin sivusilmällä ukkoparkaa, joka tuntui aina olevan väärin päin.

Tänään oon lämmöllä muistellut meidän ensimmäistä tanssituntia. Mähän sitä miestä sinne ruinasin ja se tuli, koska se tykkää musta - ei niinkään tanssimisesta. Ja lupas tulla uudestaankin, vaikka huomasinkin ettei se hänelle mikään nautinto ollut. Alkeisryhmä olis varmaankin ollut just passeli, mutta kun se osuu väärälle päivälle. Mun mielestä rivitanssit oli ihan F-A-N-T-S-U-A, eikä jatkoryhmä tuntunut ollenkaan liian vaativalta. Ihan kuin ne askeleet olis tulleet jostain selkäytimestä, oli niin ihanaa tanssia. Siis mahtavaa. Mä taidankin nimetä keskiviikon mun lempipäiväksi tästä lähtien. Toivottavasti pyörähdykset ja askellukset rupeaa kulkemaan miehelläkin oikeaan suuntaan, niin että yhteinen harrastus voi jatkua. Kiva fiilinki siitä jäi joka tapauksessa kummallekin :)