Keittiössä on viime päivien aikana kuulunut omituista surinointia. Komentoora joukkoineen löysi vintiltä kauan kateissa ja toimintakyvyttömänä olleen PFAFF-ompelukoneen, joka on varmaan ajalta ennen sotia. Hämärästi muistan, että sitä on aina muuttojen yhteydessä siirretty paikasta toiseen, mutta käytössä miehen isotädin perintökalleus ei oo meillä aikaisemmin ollut. Vaan nyt on.
Hirmuisen upeita luomuksia syntyy kuin liukuhihnalta pikkutyttöjen taitavissa käsissä. Pojat kannustaa vieressä ajamaan kovempaa ja tunnelma on kuin rallikilpailussa, paitsi että hiekan sijasta keittiössä pöllyää vanu ja kangaspalat. Innostus on suuri puolin ja toisin - musta kuulostaa kuin ompelukonekin päästäisi tyytyväisiä hyrinöitä surinointinsa lomassa. Iso ilo löytyi vanhasta ja pölyttyneestä vempaimesta. Täytyy varmaan suunnata lankakauppaan lähiaikoina.
