PÄÄASIA

Melko tasan kolme vuotta sitten koettu kiireellinen pään alueen leikkaus ja siihen liittynyt ajanjakso oireiluineen, kipuiluineen ja lopulta toipumisineen ovat ehkä tämänastisen elämäni pelottavinta ja toisaalta antoisinta aikaa. No jaa, lasten syntymät liippaa kyllä läheltä... Kookkaan, mutta hyvänlaatuisen aivokasvaimen leikkaus onnistui hyvin, vaikkei kasvainta saatukaan ihan kokonaan pois vaikean sijainnin vuoksi. Viimeisten magneettikuvien perusteella muutoksia ei ole tapahtunut - vuosittainen seuranta jatkuu toistaiseksi.

Kun leikkauksen jälkeisten päivien huippusuorituksiin kuului sängynreunalla istuminen tuettuna tai rollaattorin avulla hoiperteleminen, oli harsoihin käärityn pään sisällä armottoman jomotuksen lisäksi yksi kirkas tunne ylitse muiden - rakkaus.
Miten se lepatti ja lämmitti sisälläni ja ympärilläni silloin, kun pelko uhkasi käydä kimppuuni fyysisten voimien kadottua lähes olemattomiin; miten se lohdutti ja valaisi yksinäisiä iltoja ja öitä sairaalassa silloin, kun painajaisunet ja lääkehoureet piinasivat; miten se valoi uskoa tulevaan ja antoi voimia hitaaseen, mutta määrätietoiseen toipumiseen.

Toivon kaikille ihmisille (myös itselleni) mahdollisimman pitkää ja tervettä elämää, reipasta ja iloista menoa sekä kykyä ymmärtää elämää ja nauttia siitä suurin siemauksin.
Elämä on laiffii (M. Nykänen) !!!

Kun tulee oikein pieneksi ja hauraaksi,

kun on ihan selkä seinää vasten,

ei voi muuta kuin odottaa ja uskoa, olla vaan.

Silloin voi nähdä jotain suurta ja kaunista,

eikä tarvitse pelätä ollenkaan.