Meidän pienin prinsessa, pyörein vauveli, täytti kymmenen vuotta. Siis hui, miten aika rientää..! Vielä hetki sitten tämä tyllerö uinui päiväunia vaunuissaan, kesäinen röyhelöhattu silmillään, paljaat varpaat harittaen. Ja herättyään valloitti koko maailman aurinkoisella hymyllään ja pehmeällä olemuksellaan, oih...
Pienen pieni petkuttaja,
heinänlapsi kutkuttaa,
varvasvauvaa naurattaa.
Heinikossa heiluvassa,
tupsukossa tuoksuvassa
silkkirimpsu heinänrölli
röyhyänsä hepsuttaa,
petkuttaa ja kutkuttaa.
Varvaslasta naurattaa.
-Hannele Huovi-
Neiti Aurinkoinen on edelleen valloittava persoona ja hymyileekin kauniisti sille päälle sattuessaan. Hänessä on jännä yhdistelmä ujoa & rauhallista ja toisaalta villiä & sähäkkää luonnetta. Ihan viime aikoina on olemuksessa ollut havaittavissa myös teinimäisiä piirteitä asenteineen ja ilmeineen. (Voi ei kai vielä..?)
Kolmasluokkalaisemme on taitava käsistään. Jouluaattona saimme kaikki häneltä itsetehtyjä ja -paketoituja lahjoja: mm. itsetehdyn kynttilän, virkatun kännykkäpussin ja itseommellun penaalin vetoketjuineen(!). Näitä kädentaitoja en voi lakata hämmästelemästä, itse kun en saa oikein mitään aikaiseksi. Kymmenvuotiaamme on myös taitava jaloistaan. Tai siis nopea. Tosi nopea. Koko pitäjän nopein. Ties vaikka jonain päivänä Suomen nopein tai maailman nopein. No joo :) Meille on kerrottu että nyt olis aika panostaa ja lähteä katsomaan kuinka pitkälle rahkeet riittää, mutta en mä oikein tiedä. Ei taida aika riittää mihinkään kisakuskauksiin pitkin muutenkin täysiä viikonloppuja. Katellaan nyt. Mutta taitoa siis löytyy tästä tytöstä. Ja tarmoa.
