Hymyily
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa,
siroja, kirkkaita kulmiasi,
tukkaasi silkinruskeaa,
nenääsi pientä ja lystikästä.
Sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani pieni,
löysin kirkkaan, selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Ylpeät veljeni sanovat siitä,
että ei kykyni paljoon riitä -
pieni ja arkipäiväinen.
Mutta en lakkaa hymyilemästä,
luovu en viisaudesta tästä,
jonka syvästi ymmärrän.
Olen vain suojeleva syli,
kasva kauas äitisi yli,
äitisi tietämättömän.
Köyhä ja tietämätön kovin,
tänään meistä on jokainen.
Mutta valkein ja rikkain povin,
sinua ruokin hyväillen,
kasvatan kohti aikaa uutta,
selkeyteen ja totuuteen.
Kirkas rahtunen vastaisuutta,
siksi on kaikessa minkä teen.
(Aale Tynni)
